Tavallinen kuolevainen ei muutu yli-ihmiseksi, vaikka hänestä tuleekin esihenkilö. Ihminen tarvitsee edelleen armollisuutta ympäristöltään, alaisiltaan ja itseltään. Perinteisen johtamisen malli istuu silti yhä tiukassa.
Valmentaja, kirjailija ja johtamisen professori Alf Rehn neuvoo, miten johtaja voi vapautua roolinsa kahleista ja olla itse itselleen armollisempi.
Hyväksy epäonnistumiset
Työelämässä viljellään usein täydellisen johtajuuden myyttiä. Ajatellaan, että johtajalla on aina ratkaisu tilanteeseen kuin tilanteeseen, hän on aina absoluuttisen oikeassa ja hänen auktoriteettinsa on koskematon. Todellisuudessa johtaja painii epäonnistumisen raskaassa sarjassa.
”Johtaja, joka kuvittelee kaiken menevän aina kuin Strömsössä ilman virheitä, on onneton johtaja. Esihenkilö epäonnistuu aina jonkun silmissä. Aina löytyy se, jonka mielestä asiat tehtiin väärin ja ne olisi pitänyt tehdä toisin. Tämä on johtajan arkea”, Rehn painottaa.
Rehnin puheille tuli kerran perin juurin uupunut johtaja. Hän pohti, mitä oikein voisi tehdä toisin helpottaakseen oloaan. Rehn käski johtajaa olemaan rehellisesti tietämätön eikä esittää tietävänsä kaikesta kaiken.
”Seuraavana päivänä johtaja soitti minulle innosta puhkuen ja kertoi, että oli isossa kokouksessa uskaltanut sanoa ääneen, ettei tiennyt erästä asiaa, ja pyytänyt apua. Siitä tuli hänelle kevyt olo.”
”Esihenkilö epäonnistuu aina jonkun silmissä. Aina löytyy se, jonka mielestä asiat tehtiin väärin ja ne olisi pitänyt tehdä toisin. Tämä on johtajan arkea.”
Ole itsekäs
Tietynlainen egoismi on voimavara johtajalle. Esihenkilönkään ei aina tarvitse haluta, pystyä ja jaksaa pelkästään asemansa vuoksi. Myös hän saa määrätä omat rajansa ja sanoa ne ääneen. Muussa tapauksessa johtaja nääntyy.
”Jos johtaja raataa itsensä loppuun, se ei palvele ketään, päinvastoin. Jos johtaja on uupunut, vaikuttaa se negatiivisesti koko tiimiin”, Rehn muistuttaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myös johtaja tarvitsee vapaata. Johtajan ei tarvitse aina olla saatavilla eikä viimeiseksi illalla avata sähköpostia. Jos työyhteisössä ei tätä sallita, on aika nostaa asia pöydälle.
”Jotkut työyhteisöt ovat hyvin armottomia. Se ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen vaan työympäristön syytä. Tilannetta voi yrittää helpottaa avoimella keskustelulla ja löytämällä yhdessä toimivampia tapoja tehdä ympäristöstä armollisempi.”
Rakenna turvallinen työilmapiiri
Toisinaan johtaja saatetaan nähdä pahiksena, joka kiusaa alaisiaan. Tilanne voi kuitenkin olla myös päinvastainen.
”Yhtä lailla myös alaiset saattavat kiusata esihenkilöään. He nälvivät, nauravat hänen epäonnistumisilleen ja puhuvat selän takana pahaa. Esihenkilönä voi myös olla haastavampaa puolustautua kiusaajiaan vastaan. Johtajana sitä on aika yksin”, Rehn huomauttaa.
On myös virheajatus, että johtajan kuuluisi kestää kiusaamista. Ei tietenkään kuulu. Rehn kuitenkin huomauttaa, ettei omista tunteista puhuminen ole aina helppoa. Se vaatii luottamista muihin ja siihen, että he eivät pilkkaa.
”Liian usein johtajat piilottavat omat tunteensa, ovat hiljaa ja kärsivät. Olen jopa kuullut, kun alaiset ovat ihmetelleet, että ’oho, esihenkilölläkin on tunteet’.”
”Jos johtaja raataa itsensä loppuun, se ei palvele ketään, päinvastoin.”
Ota työasiat kotiin
Usein neuvotaan, ettei töitä saisi viedä kotiin, vaikka töissä olisi meneillään mitä. Rehnin mukaan näin ei suinkaan ole.
”Armoa voi kohdata yllättävältä taholta, kun uskaltaa olla avoin. Olen esimerkiksi törmännyt tapaukseen, jossa johtaja uskalsi puhua työmurheista aikuisille lapsilleen. He tukivat vanhempaansa kriisissä ja ikään kuin antoivat vanhempansa vajavaisuuden anteeksi. Se tuntui johtajasta todella hyvältä.”
Kotijoukot ovat tärkeitä myös siksi, että he pystyvät muistuttamaan siitä, että työajan ulkopuolella ei tarvitse vastata puheluihin tai työsähköposteihin.
”Koti on turvasatama, jossa on ladattava akkuja.”
Esimieskin on alainen
Johtajallakin on usein johtaja, jonka tehtävänä on huolehtia myös esihenkilöiden pärjäämisestä työssään. Esihenkilö voi kääntyä ylemmän johtajan puoleen, jos työ tuntuu liian raskaalta tai kokee olevansa uupunut.
”Toimitusjohtajan tärkein tehtävä on muistuttaa esihenkilöille armosta. Kun hän sanoo, ettei tarvitse aina mennä päätyyn asti, on se usein melko tehokasta”, Rehn huomauttaa.
Johtajan asemassa olevalle voi olla yllättävän haastavaa puhua omalle esihenkilölleen. Erityisesti jos esihenkilö ajattelee, että hänen täytyy aina jaksaa ja pystyä ylittämään itsensä. Siksi toimitusjohtajan on tärkeä tarkkailla työpaikan ilmapiiriä ja työntekijöiden henkistä vointia – sitä, kuinka paljon tankissa on vielä polttoainetta jäljellä.
”On tärkeää, että mielenterveydellisiä asioita tunnistetaan ja niistä voidaan puhua myös töissä. Toimitusjohtajan ei tarvitse olla mikään psykologi tai psykiatri pystyäkseen huomioimaan, milloin alainen voi huonosti.”
Huolla mieltäsi
Pidempiaikainen työuupumus lisää riskiä sairastua masennukseen. Merkkejä masennuksesta voivat olla esimerkiksi räjähdysherkkyys, sosiaalisista tilanteista vetäytyminen, väsymys, innottomuus sekä aikaansaamattomuus.
Masennukseen liittyvät usein alkoholin käytön lisääntyminen, unettomuus ja hermostuneisuus. Tällaisessa tilanteessa työelämä alkaa tuntua raskaalta ja siitä katoaa tietty hallinnan tunne. Jos huomaa, etteivät mitkään asiat enää tuota iloa, mikään ei enää tunnu merkitykselliseltä ja elämä näyttää toivottomalta, on tärkeää hakeutua ammattilaisen juttusille.
”Se on suurinta armollisuutta itseään kohtaan. Ammattiapua ei pidä hävetä”, Rehn painottaa.
Yksin omien ajatusten kanssa ei kannata jäädä, sillä se vain pahentaa omaa oloa. Jos psykologin kanssa keskustelu tuntuu mahdottomalta ajatukselta, tärkeintä on puhua jollekin.
”Kaveri, puoliso, valmentaja tai vaikka baarimikko voi toimia hyvänä kuuntelijana. Pääasia on, että tunteet ja ajatukset uskaltaa jakaa jonkun kanssa, sillä usein asioiden sanominen ääneen auttaa. Armon pyytäminen helpottaa”.
LUE MYÖS: Anikó Lehtinen: Ravintola-ammattilainen, vaadi hyvää johtamista!
Kolme arjen vinkkiä
Puhu mielenterveydestä
On hyvä tiedostaa, että työpaikalla saattaa olla eri tavoin mielenterveytensä kanssa kamppailevia ihmisiä. Työpaikoille tarvitaankin enemmän avointa ja luottamuksellista keskustelua mielenterveydellisistä asioista. On tärkeää, että ilmapiiri on sellainen, jossa työntekijät uskaltavat kertoa myös henkisistä haasteistaan.
Pyydä neuvoa
Vaikka johtaja onkin johtaja, hän ei ole kaikkien yrityksen asioiden oppikirja, eikä hänen tarvitsekaan olla. Siksi on tärkeää, että myös esihenkilö pyytää neuvoa alaisiltaan. Se luo me-henkeä ja saa alaiset tuntemaan itsensä arvokkaiksi ja kuulluiksi.
Tee pieniä suuria tekoja
Jos haluaa itselleen armollisen työpaikan, on osoitettava muille armoa. Työpuheluita ei soiteta lomilla tai arkenakaan työajan ulkopuolella. Ei odoteta, että työsähköposteihin vastataan viimeiseksi illalla tai suivaannuta siitä, ettei työntekijä halua tai pysty jäämään ylitöihin. Palaverit voi lopettaa lyhyempään kuin ennalta oli sovittu, jos kaikki asiat on jo käsitelty. On muistettava, että jokaisella on myös muuta elämää kuin työ.
