Kirjoitus on julkaistu alunperin Evento-lehden Puheenvuoro-palstalla. Kirjoittaja Emilia Mikkola on Kulttuuritalon toimitusjohtaja.
Voiko olla, että tieni muutosjohtajaksi alkoi jo Nokialla Linnavuoren ala-asteen kokoelmahuoneessa 1990-luvun alussa? Kyseenalaistaminen on minulla ainakin luissa ja ytimissä, sekä intohimo murtaa myyttejä ja perinteitä.
Olin peruskoulussa uskonnon opetuksen sijaan elämänkatsomustiedon opetuksessa. ET-opetus oli ala-asteikäiselle lapselle vaikeasti hahmotettavaa, abstraktia, ja muistan olleeni vähän hukassa sen kanssa, että mitäs tässä nyt oikein pitäisi oppia. Pienessä kyläkoulussa meitä ET-oppilaita oli vain kourallinen, ja muistan, että kyseisillä tunneilla istuimme ringissä kokoelmahuoneen lattialla, keskustelimme ja teimme esitelmiä.
Aiheina oli milloin mitäkin ilmiöitä elämään ja maailmaan liittyen. Sen muistan kuitenkin hyvin, että noilla tunneilla meitä kehotettiin ja rohkaistiin vahvistamaan omaa ajattelua, tuomaan esille omia mielipiteitä sekä kyseenalaistamaan ympärillä oleva. Ja sen minä totisesti tein. Minusta tuli nuorena kaikkea vastaan kapinoiva anarkisti ja vähän vanhempana liberaali uudistaja.
”Hyvä muutosjohtaja saa tiimin kyseenalaistamaan vanhat käytänteet ja luopumaan ”näin on aina tehty” -normeista.”
Nyt aikuisena olen miettinyt, että ehkä ET-opetuksella oli isompi vaikutus elämääni ja arvoihini kuin olen ymmärtänyt. Olen ammatiltani johtaja ja johtanut työssäni viime aikoina isoja muutoksia. Olen aina viehättynyt muutoksesta ja uudistamisesta ja isojen haasteiden edessä löytänyt itseni sanomasta kliseen ”olen mukavuusalueellani”.
Muutosjohtaminen ei ole koskaan helppo tie, eikä muutosjohtaja ole aina organisaation pidetyin henkilö. Hyvä muutosjohtaja ei johda ylhäältä päin sanellen vaan saa tarvittavan muutoksen aikaan organisaatiossa tiimin tasolla. Muutos ei tapahdu, jollei tiimi allekirjoita sen perusteita tai ymmärrä visiota selkeästi. Jos johtaminen on vuorovaikutusta ja kommunikaatiota, muutosjohtaminen on jatkuvaa kommunikaatiota muutoksen syistä ja perusteista. Hyvä muutosjohtaja saa tiimin kyseenalaistamaan vanhat käytänteet ja luopumaan ”näin on aina tehty” -normeista.
Muutosjohtajana olen oppinut, että muutoksessa jokainen organisaation jäsen tulee nostaa jalustalle. Muutosvastarinta syntyy siellä, missä ei tulla kuulluksi tai nähdyksi. Työntekijä miettii kuitenkin aina ensimmäisenä muutoksen vaikutusta omaan työhön. Osaava muutosjohtaja pystyy kääntämään ajattelun positiivisten vaikutusten havaitsemiseen sekä isoon kuvaan.
Muutos aiheuttaa aina jonkinlaista vastarintaa, se on luonnollinen tunnereaktio. Olen oppinut elämässä ja työssä, että muutoksesta seuraa kuitenkin hyvää. Pelkääminen on turhaa, muutos ei tule ulkoavaruudesta. Muutos ei ole helppoa, mutta se on kaiken arvoista ja monissa tilanteissa myös ainoa vaihtoehto. Kannan ET:n oppeja mukanani kiitollisena ja jatkan kyseenalaistamista, näinhän minulle koulussa opetettiin.
Emilia Mikkola on Helsingin Kulttuuritalon toimitusjohtaja. Aikaisemmin urallaan Mikkola on johtanut Suomen suurinta digi- ja pelifestivaali Assemblya ja työskennellyt Flow Festivalin tuotantopäällikkönä.
