Pienpanimot

Sopivasti rähjäinen Olarin Panimo menestyy Konepajalla – ”Tämän tyyppistä paikkaa ei Helsingissä ole aikaisemmin ollut”

Olarin Panimo on löytänyt kodin Konepajalta. KUVA Jaakko Sandqvist

Konepajan alue Helsingin Vallilassa alkaa vakiinnuttaa paikkansa kaupungin viihdekartalla. Entinen junakorjaamo on muuntautunut baari- ja tapahtumakeskittymäksi, jossa on kaikenlaista elokuvateatterista kattoterassiin.

Yhdessä vanhoista teollisuushalleista toimii Olarin Panimo, joka muutti Konepajalle viime kesänä Espoon Otaniemestä.

Seinät ovat graffitien peitossa. Rakenteet paistavat sieltä täältä. Rähjäisyys on se juttu.

”Fiilis on sama kuin Otaniemessä. Konepajan alue ylipäätään on meidän brändimme näköinen: skeittausta, räppiä ja graffitia”, Olarin Panimon perustajiin kuuluva Ville Leino myhäilee.

Asiakkaita on riittänyt myös pimeänä vuodenaikana, vaikka Konepajalla yleisesti ottaen on kesän jälkeen hiljaista.

Baarin lisäksi Olarin Panimon toimitiloissa Konepajalla on tapahtumatila, johon mahtuu noin 80 henkeä katsomaan esimerkiksi räppikeikkoja.

Sitten on se ehkä olennaisin: panimotila. Otaniemestä siirretty laitteisto saatiin toimintaan joulukuussa, ja olutta valmistuu tänä vuonna Leinon arvion mukaan 220 000 litraa.

”Ravintola-asiakkaat ovat löytäneet meidät tosi hyvin. Ulosmyynti ei toimi vielä samalla tasolla kuin Otaniemessä, sieltä haettiin olutta paljon enemmän. Tilanne varmaan korjaantuu, kun saamme rakennettua isomman kaupan”, Leino pohtii.

Tällä hetkellä oluita on ulosmyynnissä parissa jääkaapissa, kun Otaniemessä niille oli varattuna kokonainen huone.

Yksi olennainen tekijä ravintolan menestyksen takana piilee hinnoittelussa, Leino arvelee. Kun oluen valmistuslaitteisto sijaitsee samassa rakennuksessa, esimerkiksi logistiikasta ei synny kuluja.

”Tämän tyyppistä paikkaa ei Helsingissä ole aikaisemmin ollut. Meillä panimo on oikeasti näkyvissä, ja craft-oluen hinta on halpa.”

Hanaoluilla on yhteneväinen hinnoittelu. KUVA Jaakko Sandqvist
Viimeistelemättömät puitteet kuuluvat panimobaarin ilmeeseen. KUVA Jaakko Sandqvist

Pihalle rakentuu parhaillaan tynnyrisauna, ja tulossa on ruokarekka. Terassille tulee kuuden oluthanan tiski. Olutharrastajien lisäksi uusia asiakkaita hankitaan panimokierroksilla.

”Kierrokset olivat tosi merkittävä juttu, kunnes korona tappoi ne kokonaan. Nyt on alkanut pikkuhiljaa piristyä. Paljon käy yrityksiä virkistyspäivillä, kaveri- ja polttariporukoita”, Leino luettelee.

Kierroksen hinta vaihtelee kestosta ja maisteltavien oluiden määrästä. Tavallisin valinta on tunnin mittainen kierros neljällä olutmaistolla, jolloin hinta asettuu 30 euroon per henkilö. Ryhmän vähimmäiskoko on kymmenen henkilöä.

”Kierroksen järjestäjä on usein yksittäinen henkilö, joka on käynyt meillä. Muut ovat uusia, jotka saamme samalla tutustumaan meihin. Ja usein kierroksen jälkeen jengi ostaa olutta mukaan.

Hanna Montonen esitteli panimotiloja ohjatulla kierroksella Olarin Panimolla toukokuussa. KUVA Jaakko Sandqvist
Panimokierroksella pyörähdettiin mallasvarastossa. KUVA Jaakko Sandqvist
Maisteluannokset kuuluvat kierrokseen. KUVA Jaakko Sandqvist

Growler tuli jäädäkseen

Eräs korona-ajan käytännöistä on vakiintunut: 0,75 litran growler-pullo.

Kun ravintolat pandemian takia pikavauhtia suljettiin, panimo jäi hankalaan tilanteeseen. Käymistankeissa oli valtavasti olutta, joka oli valmistettu ravintolamyyntiin. Kauppojen tai Alkon valikoimiin ei nopealla aikataululla päässyt.

Ratkaisu löytyi growler-pullosta, jossa asiakas saattoi viedä olutta mukanaan kotiin.

”Se pelasti meidät koronan alussa, ja käytäntöä on jatkettu. Ihmiset tulevat mielellään hakemaan growlerillisen tuoretta olutta, joka tulee aina suoraan käymistankista. Yleensä growler-olut on myös aina sellaista, jota ei ole vielä myynnissä missään. Se tekee siitä harrastajien keskuudessa suositun. Rajoitusten jälkeen growlerin on saanut myös juoda paikan päällä. Se on kiva formaatti jaettavaksi.”

0,75-litrainen growler-pullo sopii jaettavaksi. KUVA Jaakko Sandqvist
Olarin Panimo tekee tilauksesta oluita bändeille ja tapahtumille, kuten Sonic Rites -hevifestarille. KUVA Jaakko Sandqvist
Seinä erottaa tuotantotilat panimobaarista. KUVA Jaakko Sandqvist

Olarin Panimolla työskentelee sesongista riippuen 11–13 henkilöä.

Ville Leinon käyntikortissa lukee perustaja ja kaljankeittäjä.

Vuodesta 2020 toimitusjohtajana työskennellyt Tommi Koistinen vetäytyi pestistä viime syksynä. Toimitusjohtajan tehtävät on nykyisellään jaettu useammalle ihmiselle, eikä panimolla ole virallista toimitusjohtajaa.

”Hallinnollinen toimitusjohtajan työ vie yhden tai kaksi päivää viikossa. Tommi teki paljon muutakin, hän oli myös brändilähettiläs. Emme hae aktiivisesti uutta toimitusjohtajaa, mutta olemme avoinna toki jos eteen sattuu sopiva hyvä tyyppi, joka on valmis tekemään töitä osa-aikaisesti”, Leino toteaa.

Olutta paloasemalla

Seuraavaksi olisi tarkoitus palata kotikaupunkiin. Olarin Panimo suunnittelee Espooseen ravintola- ja tapahtumakeskusta Niittykummun entiselle paloasemalle.

”Kaava on hyväksytty, mutta valitusaika on vielä menossa. En tarkkaan tiedä, milloin hallinto-oikeudelta on odotettavissa virallisia leimoja. Syyskuussa saatamme päästä hakemaan rakennuslupaa.

Jos lupa heltiää, paloasemalle voisi keväällä 2027 avautua hanahuoneen, ruokaravintolan ja panimon kompleksi, jossa olisi ehkä myös majoitusta ja saunat.

Olarin olutta valmistettaisiin silloin siis sekä Helsingissä että Espoossa. Pienpanimot saavat Suomessa valmistaa korkeintaan puoli miljoonaa litraa olutta vuodessa, ennen kuin ne menettävät elintärkeän veroedun.

”Konepajalla teemme ensi vuonna nykyistä enemmän olutta, mutta Niittykummun tullessa on vielä varaa ennen 500 000 litran rajaa.”

Takahuoneessa mahtuu järjestämään keikkoja ja esimerkiksi visailuja. KUVA Jaakko Sandqvist
Yksivärisiä maalipintoja ei täällä juuri näy. KUVA Jaakko Sandqvist
Vaikka ravintolan puolella on rosoisempaa, tuotantotilat on puunattu siistiksi. KUVAT Jaakko Sandqvist
Käymistankkien edustalla olutta pahvilaatikoissa yksittäispakattuna ja muovitynnyreissä hanatavarana. KUVA Jaakko Sandqvist
Oluen matka käymistankeista panimoravintolan hanoihin on lyhyt. KUVA Jaakko Sandqvist
Kun riittävän pitkään tekee olutta, uusien nimien keksiminen alkaa olla hankalampaa. KUVA Jaakko Sandqvist
Kesäterassille rakennettiin toukokuussa tynnyrisaunaa. Tulossa on myös Mejo Pizza -ruokarekka. KUVA Jaakko Sandqvist
Niittykummun entinen paloasemarakennuksen olisi tarkoitus muuttua Olarin Panimon tiloiksi. Kuvassa vasemmalla Olarin Panimon entinen toimitusjohtaja Tommi Koistinen ja oikealla panimon perustaja Ville Leino. KUVA Riku Pihlanto

Lue myös: Helsinkiin avattu kiehtova uutuus R4 on sykkivä klubi öisin ja päivällä kaikkea muuta

Lue myös: Suomen olutkohde numero yksi? Tältä kolmen pienpanimon yhteinen kotipesä Keravalla näyttää nyt


  • Tilaa Lehti

    Shaker
    Ideoita ja tarinoita tiskin takaa anniskelualan ammattilaisille.

    Tilaa Shaker