Yksi Kuopion tunnetuimmista ravintoloista, Isä Camillo, toivottaa asiakkaat tervetulleiksi kyltillä, jossa pyydetään asiakasta kertomaan, mikäli palvelua haluaa suomeksi. Kansainvälinen meno on rantautunut jo Savon ravintolamaailmaan.
”Törmäsin Oulussa vastaavanlaiseen kylttiin. Isä Camillon ravintolan asiakaskunnassa on paljon eläkeläisiä, joten kyltillä varmistetaan jokaiselle sellainen käyntielämys, ettei tarvitse jännittää kieltä. Se on parempaa palvelua, ja meillä on aina suomea puhuvaa henkilökuntaa”, taustoittaa Ravintolamestareiden toimitusjohtaja Eeva Mertanen Savon Sanomien jutussa.
Ravintolamestareiden 80 työntekijästä tällä hetkellä neljä ei puhu suomea.
”Suomea puhumattomien määrä lisääntyy tulevaisuudessa. Työntekijöitä ei vain ole muuten tarpeeksi”, Mertanen toteaa.
Samaa mieltä ovat Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien ja työnantajien työmarkkinajärjestön toimitusjohtaja Timo Lappi ja Pohjois-Savon alueella toimivan Osuuskauppa Peeässän henkilöstö- ja talousjohtaja Tiina Tolvanen.
”Suomen väestöpohjassa ei riitä työikäisiä, ja jostakin tekijöitä täytyy saada. Paras hakija valitaan työhön taustasta ja kansalaisuudesta riippumatta, kun vain maahanmuuttoviranomaisten asettamat edellytykset ja työluvat täyttyvät”, Tolvanen tiivistää.
Peeässän henkilökunnasta tällä hetkellä 1,5 prosenttia eli reilut 30 henkilöä puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.
”Suurin osa heistä tulee Filippiineiltä, Ukrainasta sekä Venäjältä”, kertoo Tolvanen.
Näistä työntekijöistä 10–15 ei puhu lainkaan suomea.
”He työskentelevät pääosin ravintoloidemme keittiöhenkilökunnassa”, Tolvanen taustoittaa.
Timo Lapin mukaan Suomessa työskentelevistä ravintola-alan työntekijöistä 10–20 prosenttia on muualla kuin Suomessa syntyneitä. Helsingissä ulkomaalaisia työntekijöitä on huomattavasti enemmän kuin Kuopiossa, mutta myös Savossa muuta kuin suomea puhuvien määrä ravintolatyössä ja asiakaspalvelussa on kasvanut ja kasvaa hiljalleen.
”Kuopiossa ollaan aina vähän jäljessä. Helsingissä ja Turussa työvoima on jo tätä päivää, ja on ok palvella englanniksi. Hiljalleen se kääntyy täälläkin siihen, ettei suomea kotikielenään puhuvia ole enemmän keittiön eikä asiakaspalvelun puolella”, Mertanen ennustaa.
Peeässä valmistautuu perehdyttämään kielitaidottomia työhön.
”Taklaamme kieliongelmaa eri perehdytysmalleilla, joihin liittyy kuvia, videoita ja selkosuomea. Monet maahanmuuttajat kuitenkin haluavat ottaa suomen jollakin tasolla haltuun, koska silloin integroituu maan kulttuuriinkin ihan toisella tavalla”, Tolvanen selventää.
Näkyvissä on trendi, ettei ravintola-ala näytä suomalaisista vetovoimaiselta.
”Joukossa on timanttejakin, ja yleistäminen on vaarallista. Silti tuntuu, että nuorissa kokonainen sukupolvi asennoituu työhön eri tavoin, eikä töitä oikein jakseta tehdä. Nuoret tekevät mieluiten 20-tuntista viikkoa, mikä on huolestuttavaa ja valitettavaa”, Eeva Mertanen harmittelee.
”Monilla ulkomailta tulleilla työmoraali ja -asenne taas ovat kohdillaan. Lisäksi heillä voi olla valtavasti ammattitaitoa, sillä he ovat saattaneet työskennellä maailmanluokan ravintoloissa, heillä voi olla kokemusta jättimäisistä asiakasmääristä ja he osaavat ottaa haltuun suuria kokonaisuuksia. Eron huomaa.”
Lapin mukaan Euroopan maissa työntekijöistä keskimäärin 10–50 prosenttia on muita kuin kyseisessä maassa syntyneitä.
”Suomessa tarvitsisimme elinvoimamme säilyttämiseksi vuosittain 40 000 työperäistä maahanmuuttajaa. Se muuttaa Suomen yhteiskuntaa ja on samalla rikkaus monella tavalla.”
Tätä korostavat myös Mertanen ja Tolvanen.
”Monikulttuurisuus rikastuttaa työyhteisöä. Lisäksi työn tekemisen malli laajenee ja kielitaito paranee kaikilla”, Mertanen huomauttaa.
”Monimuotoinen työyhteisö tuo tulevaisuudessa myös tulosta yritykselle. Meillä tavoitteena on työyhteisö, jossa muun muassa kulttuurien, kansalaisuuksien, iän, sukupuolen tai työnkykyisyyden erilaisuus hyväksytään rikkautena ja arvona. Toki pelisäännöt ovat kaikille yhtenäiset, mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia”, Tolvanen lisää.
Lappi ei osaa arvioida, milloin Kuopiossa muuta kuin suomea puhuvien työntekijöiden määrä olisi ravintola-alalla 50 prosenttia.
”Tällaista tilannetta ei ole näköpiirissä.”
Timo Lappi: Työvoimapula palaa vielä pahempana
Matkailu- ja ravintola-alan yrittäjien ja työnantajien työmarkkinajärjestön toimitusjohtajan Timo Lapin mukaan työvoimapula palaa vielä pahempana kuin edellisvuosina.
”Kun talous käy matalilla kierroksilla, tilanne on helpompi. Korkotason alentuessa työvoimapula palaa, kun palveluita aletaan taas käyttää nykyistä enemmän.”
Lappi huomauttaa, että Suomeen tarvitaan pysyviä osaajia, mutta myös keikkatyöläisiä sesonkiajoille.
”Keikkatyöläiset eivät opiskele suomea, joten he palvelevat englanniksi, ja siihen me saamme sopeutua tulevina vuosina.”
”Ymmärrän, että se voi pelottaa ikäihmisiä. Ravintolaan tulemisen kynnys voi olla korkea, jos on esimerkiksi allergioita, joista pitäisi sanoa. Joka työvuoroon yritetään saada suomea osaava työntekijä”, Lappi pohtii.
Peeässän henkilöstö- ja talousjohtaja Tiina Tolvanen tietää, etteivät kaikki asiakkaat välttämättä ilahdu, jos asiakaspalveluhenkilökunnan suomi ei suju.
”Negatiivisessa suhtautumisessa lienee kyse siitä, että pelätään erilaisuutta. Silloin voidaan tehdä hiljaisia valintoja, äänestää jaloilla ja mennä suosimaan toista palvelua.”
”Toivoisin ihmisille ymmärrystä erilaisuuteen. Töissä kaikki lähtee ihan johtotasolta, ja muistutamme toisiamme esimerkiksi siitä, miten puhutaan ja missä sävyssä. Siihen täytyy kiinnittää itsekin huomiota.”
Ravintolamestareiden toimitusjohtaja Eeva Mertanen ymmärtää, että jotkut voivat miettiä, vievätkö ulkomaalaiset suomalaisten työpaikat.
”Emme tarvitsisi ulkomaalaista työvoimaa, jos kantasuomalaiset ottaisivat ne työpaikat. Toivon, että ’työt viedään’ -asenne unohdettaisiin. Tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, jotta Suomi pysyy elävänä ja eteenpäin menevänä. Kaikki timantit ovat tervetulleita, kielestä viis!”
Myös Lappi korostaa, että kukaan ei vie suomalaisten töitä.
”Jokainen työhaluinen ja työkykyinen saa kyllä töitä.”
”Eikä kenenkään pitäisi suhtautua muuten kuin myönteisesti ulkomaalaisiin työntekijöihin. Kaikista maailman maista he ovat valinneet kaukaisen Suomen, eikä ole heidän vikansa, etteivät he puhu kieltämme. Uskon, että he, jotka jäävät tänne, myös opiskelevat suomea.”
Lappi huomauttaa, että työperäisille maahanmuuttajille pitäisi tarjota suomen kielen koulutusta. Erityisen tärkeää se olisi Suomeen opiskelemaan tuleville.
”Oppilaitosten tulee satsata suomen kielen opetukseen. Kielen oppiminen sitouttaa Suomeen ja tänne olisi helpompi jäädä. Siihen yhteiskunnan kannattaisi panostaa.”
Englantia puhuvan työntekijän saama vastaanotto Suomessa on Lapin mukaan ollut keskimäärin hyvä.
”Media nostaa esiin ongelmia, mutta keskimäärin ulkomaalaiset ovat valloittavia persoonia. Helsingissä suurin osa asiakkaistakin voi olla ulkomaalaisia, samoin Lapissa, joten silloin pitääkin olla englantia tai muita vieraita kieliä puhuvaa työvoimaa.”
Lue myös: Näkökulma: Huippukokin möläytys paljasti, millä tavalla syrjintä näkyy Suomen ravintoloissa
Lue myös: Horeca-ala houkuttelee kansainvälisiä osaajia – englanninkieliset opinnot avaavat ovia maailmalle
