TPS:n liiketoimintajohtaja Heidi Aho elää elämäänsä kahdessa kaupungissa. Haastattelusta sovittaessa selviää, että samoin tulee tapahtumaan myös tälle artikkelille. Kuvat otetaan Turun Gatorade Centerissä, mutta juttutuokio on helpointa järjestää Helsingissä.
Kun kello lyö keskiviikkona kolme, haastattelupaikaksi sovittu kahvila on tupaten täynnä. Aho ehdottaa uudeksi kohteeksi Tavastian kyljessä sijaitsevaa ravintola Ilvestä.
”Kävin täällä viimeksi eilen”, hän toteaa ja tilaa ruuat kanta-asiakkaan ottein.
Hetken päästä pöytään kannetaan munakoisoa, ruusukaalia ja padrón-paprikoita.
Aho tietää, mitä haluaa, mutta parikymmentä vuotta sitten näin ei vielä ollut. Kun vuosituhannen vaihteessa tuli ammatinvalinnan aika, nuori turkulainen tarttui yhteishakuoppaaseen.
”Sieltä löysin kulttuurituottajan koulutuksen. Pääsykokeissa sitten tajusin, että tännehän minä kuulun.”
Opiskelijan ammatillinen tähtäin oli alusta asti Ruisrockissa. Sinne Aho paria vuotta myöhemmin päätyikin ja viihtyi festivaalikoordinaattorina niin, että kasvoi tapahtuman parissa kolmeakymppiä lähestyväksi äidiksi.
Tie jatkui Fullsteam Agencyyn, joka kehittyi Ahon aikana pienestä punk-ohjelmatoimistosta isojen tuotantojen tekijäksi. Kotimaiset festivaalit kasvoivat, ja maailmantähdet esiintyivät maamme merkittävimmillä areenoilla – myös seinän takana Tavastialla.
Sitten toimitusjohtajaksi edennyt Aho alkoi taas kaivata jotakin uutta.
”Olen ihminen, joka haluaa tehdä isoja ja näyttäviä liikkeitä, olla mukana muutoksessa ja uuden luomisessa. Mitä enemmän pöydälläni on haasteita, sitä parempi olen.”
Vastaus löytyi jääkiekosta.
Lisää naisia jääkiekkojohtajiksi
TPS:n ja Turku Liven kotikenttänä toimii Gatorade Centerinä tunnettu Turkuhalli. Puolet sen toiminnasta muodostaa jääkiekko, toisen puolikkaan keikat, yritysjuhlat ja muut tapahtumat.
Vaikka korona on kurittanut tapahtuma-alaa valtaosan Ahon työrupeamasta, on hän silti pannut tuulemaan. Yhtenä ensimmäisistä asioista uudistettiin keskuksen ravintolapalvelut.
”Tarjolla ei ollut muuta kuin liharuokaa, ei edes kanaa, kalasta tai kasviksista puhumattakaan. Ja sitten he palkkasivat riveihinsä kasvissyöjän”, Aho nauraa pieni kaalinkerä haarukassaan.
Vaikka tapahtumasisältö on alalla edelleen ykkönen, kirivät oheispalvelut rinnalle vuosi vuodelta vahvemmin.
”Asiakkaan tulee saada sitä, mitä hän oikeasti haluaa ostaa”, Aho linjaa.
Jääkiekossa palvelujen kehittämistä puoltaa sekin, että lajin on houkuteltava uusia kohderyhmiä pärjätäkseen yleisökilpailussa. Jalkapallo, koripallo ja salibandy ovat alkaneet horjuttaa valtakunnan ykköslajin asemaa.
”Jääkiekon pitää uudistua”, Aho sanoo ja mainitsee liigaseurojen johdon koostuvan lähes yksinomaan miehistä. Naisia on seurojen hallituksissa neljä ja johtopaikoillakin Ahon laskelmien mukaan vain muutama.
”Johtoon tarvitaan lisää diversiteettiä. Jääkiekko-organisaation pitäisi näyttää samalta kuin yhteiskunnan muutenkin, sillä vain niin laji voi aidosti saada uusia seuraajia.”
Kyse ei ole nappikaupasta. Liigaseurat myyvät yli kaksi miljoonaa lippua vuodessa.
”Kaikkien liigaseurojen on pakko miettiä tapahtuman viihteellistämistä ja palvelujen parantamista, halusivat he sitä tai eivät. Kyse on siitä, millaisia asiakkaita haluamme tulevaisuudessa palvella.”
Ammatillinen jackpot löytyy puhelimesta
Nainen miehisessä maailmassa. Sitä Aho on ollut koko uransa ajan.
”Kulttuurituottajaopiskelijoista valtaosa on naisia. Jostain syystä määrä ei pääse huipulle asti”, Aho huomauttaa.
Jäljet vievät hänen mukaansa usein kotikasvatukseen: tytöiltä vaaditaan perinteisesti enemmän samalla kun pojat ovat poikia.
”Minut on kasvatettu menemään sinne, minne haluan. Jos en jotakin tiedä, niin otan siitä matkan varrella selvää. En pelkää keskeneräisyyttäni.”
Tärkeinä apuvälineinä matkalla ovat olleet hyvä numeropää ja laajat verkostot.
”Minulla on numerot hallussa ja olen tarkka budjeteista. Ammatillinen jackpotini taas on puhelin – siellä on aika monta henkilöä, joilta saan tarvittaessa jeesiä.”
Aho sanookin vanhojen kilpailuasetelmien horjuvan nuoren polven astuessa puikkoihin. Alan sisällä kaveria ei jätetä, joten apua on aina tarjolla.
”Olemme toki kilpailijoita, mutta suurimmaksi osaksi silti kollegoita.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Ahon sukupuoli ei ole koskaan aiheuttanut ennakkoluuloja tai vähättelyä hänen omissa verkostoissaan. Tuttujen organisaatioiden ulkopuolelta huutelua on sen sijaan kuulunut.
”En ole esimerkiksi kelvannut osallistujaksi paneeliin, koska siihen on haluttu ammattilaisia”, Aho pyöräyttää silmiään.
Hän pelkää, että monessa organisaatiossa tasa-arvo- ja monimuotoisuuskysymysten ajatellaankin olevan kunnossa siinä vaiheessa, kun johtoryhmässä tai hallituksessa istuu yksi nainen. Selvä se, että niin ei ole.
”Minun ihannemaailmassani aivan kaikki ovat edustettuina niin tasa-arvoisesti kuin mahdollista.”
Johtajan pitää uskaltaa kertoa häirinnästä
Ahon työuran aikana asiat ovat yleisesti ottaen parantuneet, mutta seksuaalisen häirinnän suhteen hänen kokemuksensa on jopa päinvastainen. Häirintä on ollut tietyissä tilanteissa ennemmin sääntö kuin poikkeus, ja yleensä näihin tilanteisiin on liittynyt alkoholi.
”Se kuitenkin yllätti, että ilmiö alkoi vasta ollessani Fullsteamin toimitusjohtaja. Ihmettelin, luuleeko vastapuoli todella, että jätän asian siihen.”
Aho on vienyt suurimman osan kohtaamistaan epäasiallisuuksista eteenpäin.
”Jos minä en johtajana uskalla tehdä asioista numeroa, miten nuoremmatkaan uskaltavat. Sitä paitsi jos häiriköijä olisi minun työntekijäni, haluaisin tietää”, hän painottaa.
Kyse on myös siitä, millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet elävät. Ahon tytär on nyt 17-vuotias lukiolainen – ja syy siihen, että kaksikko asuu muutaman Turun-vuoden jälkeen jälleen Helsingissä.
”Tulin yksinhuoltajaäidiksi 24-vuotiaana. Töitä pitää tehdä ja lapsi on – ne olivat tosiasiat, jotka minun vain piti yhdistää.”
Tämänhetkisessä työvoimapulassa Aho pitääkin erittäin kriittisenä nimenomaan työ- ja perhe-elämän yhdistämistä.
”Jos siihen ei ole mahdollisuutta, henkilökunta siirtyy toisen palvelukseen. Tästä näkökulmasta työvoimapulassa on myös jotain hyvää. Se kasaa paineen työnantajapuolelle ja pakottaa meidät toimimaan entistä paremmin.”
LUE MYÖS: Pikkuseura kasvoi yleisömagneetiksi – kulmakivenä on ajatus, jota Suomessa ei usein toteuteta
