Jussi Paavoseppä istuu autossa matkalla Fiskarsiin. Paavoseppien omistaman hotellin sauna on pestävä, ja kuka sen pesisi ellei hotellinjohtaja itse. Yllättävästä työvuorosta johtuen lehtihaastattelu on suosiolla siirretty videopuheluksi. Kapteenin aika kun on juuri ennen maailmanympäripurjehdukselle lähtöä hyvin, hyvin rajallista.
Netta Paavoseppä ilmestyy kuvaruudulle Helsingin Eirassa sijaitsevasta kotitoimistosta. Se on pariskunnan tukikohta, josta perheen esikoinen on aamulla saatettu koko poppoon voimin ensimmäiseen eskaripäiväänsä. Tärkeän virstanpylvään jälkeen 2- ja 5-vuotiaat ovat jatkaneet päiväkotiin ja Netta päivätöihinsä Vastuu Groupin ja sen tytäryhtiö Platform of Trustin markkinointijohtajaksi. Iltaisin ja viikonloppuisin hän jatkaa samalla tittelillä pariskunnan omistamien hotellien nimissä.
Joko hengästyttää? Paavoseppiä ei. Pariskunnan päivät vaativat sopivissa määrin hulluutta, rohkeutta ja etätyöskentelyn mahdollistamaa joustoa sekä aimo annoksen luottamusta ja sen mukanaan tuomaa vapautta. Tämän unelmatiimin turnauskestävyyttä on rakennettu yhdessä jo pitkälle yli vuosikymmen.
”Minähän maksoin ensikokemuksestani Jussin kanssa”, Netta täräyttää ja nauraa päälle. Historian lehtien havistessa selviää, että noihin aikoihin tuottajana toiminut Netta tarvitsi mallia purjehdusaiheisiin kuvauksiin. Saapui mies ja saapui vene.
”Olimme silloin molemmat tahoillamme varattuja, mutta seuraavana vuonna tilanne oli toinen ja yhteiset ystävät patistivat meidät treffeille. Siitä se sitten alkoi”, pariskunta muistelee.
Samalla Jussin kiinteistökehitysbisneksistä tuli työ – tai ainakin sivutyö – myös Netalle.
”Eikös se niin ole, ettei perheyrityksissä ole starttivaiheessa koskaan rahaa palkata flow-tiimejä. Ne hommat jäivät minulle”, markkinoinnin ja taloushallinnon asiantuntija toteaa.
Kymmenisen vuotta myöhemmin Paavosepillä oli kaksi pientä lasta ja varhaisaikuinen sijaislapsi. Arki rullasi tutuiksi tulleissa uomissaan, kunnes Jussin taival tilaelementtiyrityksen parissa päättyi yllättäen ja hän lupasi puolisolleen pitävänsä projektien haalimisesta parin vuoden loman.
Pian tuli kuitenkin puhelu vanhalta kaverilta, joka oli bongannut majoitusliiketoimintaan kaavoitetun tontin Inkoon Barösundista. Jussi lähti katsomaan ja palasi kotiin hotellin rakennussuunnitelma kainalossaan.
”Suurin haaste oli siinä, miten myyn idean Netalle. Onneksi hän on vähintään yhtä hullu kuin minäkin.”
Ensi alkuun Jussin piti vain suunnitella, luvittaa, rahoittaa ja rakennuttaa. Sitten tuli korona ja hän huomasi olevansa projektissa Netan kanssa kaksin. Joku olisi saattanut nostaa kädet pystyyn, mutta Paavosepät eivät omien sanojensa mukaan osanneet edes kyseenalaistaa keskeneräistä projektia. Heillä ei ole ollut tapana luovuttaa vaan miettiä vaikean paikan tullen uusia lähestymistapoja.
Hyvä niin, sillä edessä odotti kotimaanmatkailun uusi kulta-aika. Saaristohotelli The Barö avautui kiihkeän rakennus- ja markkinointivaiheen jälkeen kesällä 2021, jolloin koronarajoitukset olivat vielä arkipäivää. Hotellin konsepti tuki niitä sattumalta täydellisesti.
”Meillä oli verkon kautta tapahtuva check-in, erilliset majoitusrakennukset ja yksittäisiin laatikoihin pakatut aamiaiset, jotka olivat alun alkaenkin suunniteltu mukaan otettavaksi”, Paavosepät kertovat.
”Suurin haaste oli siinä, miten myyn idean Netalle. Onneksi hän on vähintään yhtä hullu kuin minäkin.”
Samoihin aikoihin tapahtui muutakin merkittävää. Perheen esikoinen oli laitettu alulle keinohedelmöityksellä, ja hoidoista oli jäänyt pakastimeen yksi alkio. Prosentuaalisesti mahdollisuus oli pieni, mutta Paavosepät päättivät kaikeassa ruuhkassa kokeilla, lähtisikö raskaus käyntiin.
Ja lähtihän se. Perheen kuopus syntyi keskellä kiireisintä hotellilanseerausta.
Inkoon hotelli ei ollut toiminut vielä vuottakaan, kun Jussin puhelin soi jälleen. Luurin toisessa päässä tiedusteltiin, kiinnostaisiko hotellibisnes myös Fiskarsin ruukin mailla. Kiinnostihan se, ja kuluneen kesän alussa ruukin entisessä hiontapajassa avautui 24 huoneen hotelli The Torby, jota on tarkoitus laajentaa Inkoosta tutun elämysmajoituksen suuntaan. Uusia, vielä salaisia hotellihankkeitakin on – puhumattakaan Jussin sivubisneksistä – mutta niihin ei haastattelun aikana edes pysähdytä.
”Tavoitteenamme on pyörittää suhteellisen pieniä, putiikkimaisia, elämyksellisiä ja kokemuksellisia hotelleja, joissa luonto ja vastuullisuus ovat tärkeässä roolissa. Toimiakseen ja kannattaakseen tällainen bisnes edellyttää tietynlaista skaalaa”, Jussi sanoo.
Horeca-alalla aiemminkin työskennellyt Netta puolestaan tuntee alan kääntöpuolen.
”Ainoa, minkä kyseenalaistan majoitusliiketoiminnassa, on itse majoitusliiketoiminta. Se on häilyvä ja suhdanneherkkä ala.”
Epävarmuustekijöitä taklataan tietoisesti pyrkimällä eturintamaan. Apuvälineinä toimivat muun muassa tekoäly ja huippuunsa viritetyt talotekniset ratkaisut. Luonnonkauniissa ja historiaa henkivissä ympäristöissä sijaitsevia hotelleja ajatellessa kontrasti teknologisen huippuosaamisen kannalta on yllättävä ja osin odottamatonkin, mutta Netan koodaritaustan paljastuessa kaikki tuntuu järkeenkäyvältä.
”Hotelliliiketoiminnan johtaminen tiedolla erottaa meitä monista muista alan pienistä toimijoista. Sen avulla voidaan tehdä tehokasta vastuullisuustyötä ja parantaa asiakaskokemusta”, Paavosepät huomauttavat.
Tämän jutun ilmestyessä voi kuitenkin todeta, että kaikki paitsi purjehdus on turhaa. Jussi on nimittäin lipunut syyskuussa maailmanympäripurjehdukselle Spirit of Helsinki -purjeveneen kapteenina. Senkin hän tekee tuttuun tyyliin sata lasissa: Ocean Globe Race kisataan tähdistä navigoiden ja ilman moderneja apuvälineitä. Vaikka varsinaisen purjehtimisen osuus kokonaisprojektista on vain viitisen prosenttia, pitää se hotellinjohtajan ja isän poissa kuvioista kahdeksan kuukautta.
”Jos jää odottamaan oikeaa hetkeä, sitä ei koskaan tule.”
”Kilpailu on pitkäaikainen unelmani, ja nämä ovat muutenkin pitkiä hankkeita. Suurin haaste on päästä starttiviivalle. Eniten on mietityttänyt se, millaisia uhrauksia perhe joutuu tekemään tämän päähänpiston takia. Mutta jos jää odottamaan oikeaa hetkeä, sitä ei koskaan tule”, Jussi pohtii.
Helpotusta tilanteeseen tuo se, että kisa purjehditaan neljänä osakilpailuna, joiden välissä vietetään aina pari kolme viikkoa maissa. Silloin vaihtuvissa satamissa ehtii viettää aikaa myös rakkaimpien parissa.
Haave maailmanympäripurjehduksesta ei tullut Netalle yllätyksenä, mutta aiheen tullessa ajankohtaiseksi hän myöntää ensi töikseen pitäneensä miestään ”itsekkäänä possuna”. Ennen koitoksen alkua arkeen heijastelee kuitenkin eniten pelko siitä, että merillä tapahtuu jotakin odottamatonta.
”Jussi on omien sanojensa mukaan paska aviomies, mutta hän on myös paras ystäväni, keskustelukumppanini ja peilauspintani kaikkiin asioihin. Purjehduksen aikana emme voi olla yhteydessä toisiimme”, Netta vakavoituu.
On häneltä kysytty sitäkin, miten hän ylipäänsä antoi miehelleen luvan lähteä. Netta Paavoseppä vieroksuu ajatusmallia siitä, että parisuhteessa ihminen olisi luvanhaltijana toiselle.
”Jussilla on vahva halu lähteä, ja hän lähtee joka tapauksessa. Minä voin sanoa, että erotaan heti, tai voin katkeroitua ja erota myöhemmin. Voin myös hyväksyä asian ja tiedostaa, että voin itsekin tehdä joskus jotain vastaavaa halutessani.”
Loppujen lopuksi kyse on valinnoista, ja Paavosepät ovat toisensa valinneet – haaveineen päivineen. Sen lisäksi he uskovat vanhan kansan olleen oikeassa.
”Ei se vaihtamalla parane!”
Projektina arki
Netta ja Jussi Paavosepän arki on ulkopuolelta tarkasteltuna aikamoinen paletti. Se kuitenkin pyörii, ja kaiken kukkuraksi menestyksellä. Miten he sen oikein tekevät?
”Minä olen työnarkomaani, oli se sitten hyvä tai huono. Saan energiaa duunista, ihmisistä ja uuden oppimisesta”, Netta analysoi.
Samalla energialla hän pyörittää kotityöt, jotka ovat useimmiten pääosin hänen kontollaan. Jussikin tekee osansa, mutta patistellen.
”Rakastan kotia, arkea, arkiruoan tekemistä ja pyykkien laittoa. En myöskään halua koko ajan enemmän tai isompia asioita. ’Bucket listini’ on se, että muistetaan ottaa päivän vitamiinit ja että lapset menevät hyvillä mielin nukkumaan”, Netta kertoo.
Monessa mukana olevien Paavoseppien pelastus on kotitoimisto, joka sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella ja lähellä lasten hoitopaikkoja. Kun etäyhteydet ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus, tarvitaan kaikkien projektien ympärille myös hyvät ja luotettavat tiimit. Jos joku ei tee hommiaan, se paljastuu kyllä, Netta uskoo.
Mutta eikö joskus kyllästytä, kun lähin kollega ja puoliso ovat yksi ja sama henkilö?
”Kyllä me kotitoimistolla molemmat keskitytään pääosin omiin töihimme. Ja yhteistä parisuhdeaikaa? Sitä on todella vähän”, Jussi myöntää.
”Toisaalta se parisuhdehetki voi olla arjen pikku jutuissa. Vaikka siinä, että otetaan kahvit kahvilasta ja jutellaan kotimatkalla”, Netta huomauttaa.
Jos yksi kahvista huolimatta väsyy, toinen ottaa kopin. Lisäksi pitkä kokemus projektiluontoisista töistä on muovannut molempien ajatusmaailmaa, mikä auttaa jaksamaan arjen pyörityksessä.
”Meillä sanotaan suoraan, jos ei jaksa tai pysty, ja yleisesti ottaen se hyväksytään. Jos joskus on sakkaisempi ajankohta, tiedetään, että kohta se kyllä helpottaa.”
