Aloitetaan sillä, että tippi ei ole Suomessa pakollista. Se on pieni, kuluttajan vapaasti määritettävä lisä hyvästä palvelusta, ruuasta ja kokonaiselämyksestä. Tippiä ei ole pakko antaa, mutta se ilahduttaa palvelun tuottajaa usein summaansa enemmän. Suomessa ravintolatyöntekijät eivät tee työtään pelkästään tipin takia, mutta voin henkilökohtaisesta kokemuksestani sanoa, että siitä tulee hyvä mieli.
Moni luulee, että ravintola-alan tuntipalkka Suomessa olisi paljon enemmän kuin muualla maailmassa – ja että kaikki ravintola-alan työntekijät nauttisivat täyttä kuukausipalkkaa tai ainakin maksettavat tunnit olisivat kuukausipalkkalaisten tasolla.
Totuus on, että meilläkin ravintola-ala on hyvin suhdanneherkkää. Sen menestys liittyy usein kuluttajien ostovoimaan, onhan ravintolapalveluista helppo leikata käytettävän rahan vähentyessä. Siksi alalla suuri osa työntekijöistä työskentelee nollasopimuksella, eli työtunteja kertyy viikossa jotakin nollan ja kahdenkymmenen väliltä. Palkka voi silloin vaihdella paljon.
Tippaamattomuutta perustellaan usein myös sillä, että palvelu on salin ravintolahenkilökunnan perustehtävä. Näinhän se on, mutta mikään ei estä antamasta tippiä elämyksellisen kokemuksen jälkeen. Itse ajattelen, että kun joku räätälöi minulle palvelukokemuksen siihen liittyvine tuotteineen ja huolehtii minusta kuin vieraastaan, siitä voi kukkaroaan avaamalla hieman palkita.
Jos menen syömään hyvin, niin minulla on varaa pieneen tippiinkin.
Koska tippi perustuu vapaaehtoisuuteen, se on ennen jätetty käteisenä pöydälle. Nykyään ihmiset eivät kanna mukanaan käteistä, joten korttimaksulaitteissa saatetaan kysyä useitakin vaihtoehtoja tipin antamiseksi. Se ahdistaa suomalaista kuluttajaa enemmän kuin kolikoiden kaivaminen pöydälle tipiksi. Kiinnostavaa on, miksi.
Kortilla voi aivan hyvin sivuuttaa tippiasian ja maksaa vain ravintolalaskun. Se on helppoa, ja niin teen itsekin, jos palvelu ei ole miellyttänyt.
Korttilaitteen tippimahdollisuuksia toivottavasti parannetaan vielä entistä kuluttajaystävällisemmäksi. Silti ihmettelen, miksi tippaus on niin suuri ahdistuksen aihe Helsingin Sanomien pääkirjoitusta myöten.
Vastaus liittyy luultavimmin ravintolaelinkeinoon liittyviin vanhentuneisiin uskomuksiin.
Suomessa ajatellaan usein, että ravintolapalvelun tarkoitus on vain kertoa tarjolla olevista mahdollisuuksista ja tarjoilla tuotteita – sitähän tarjoilija sanana tarkoittaakin.
Nykyään sali- ja baaritoiminta on kuitenkin myös paljon muuta. Hyvän palvelun tarkoitus on tuottaa asiakkaalle elämys ravintolan tuotteiden avulla. Elämystä ei synny ilman hyvää ja yksilöllistä palvelua, johon on panostettu koulutusta, tietotaitoa ja henkilöresursseja.
Me haluamme Suomeen kansainvälistä palvelukulttuuria, elämystä ja räätälöityä kokemusta. Siitä pitää ulkomaillakin usein maksaa vähän ekstraa. Tipin avulla voi osoittaa onnellisuutensa hyvän illallisen tai cocktailin jälkeen, ja se voi saada jonkun yrittämään vielä vähän enemmän seuraavalla kerralla.
Opit kyllä tippaamaan maksukortillakin: valitse laitteesta sopiva tippi ja paina nappia. Helppoa!
Lue myös: Tippaus – kiitos hyvästä palvelusta vai epämiellyttävä pakko?
Anikó Lehtinen on Laurea AMK:n lehtori ja Suomen baarimestarien yhdistyksen FBSK:n viestintävastaava.
