Lydgate Farms tuottaa palkittua kaakaota Kauain saarella Havaijilla. Pioneeri haluaa olla suunnannäyttäjä kohti tuottajalähtöisempää mallia maailman kaakaomarkkinoilla. Tuottaja Will Lydgate kehottaa horeca-yrityksiä aktiiviseen rooliin kaakaon alkuperän varmistamisessa.
Havaijilla kaakaopuita viljelevä Lydgate kulkee alkuperäiskansojen viitoittamalla tiellä. Mottona on havaijinkielinen sanonta ”malama ’aina”, joka tarkoittaa maasta huolehtimista niin, että se antaa elämää myös seuraaville sukupolville.
Lydgaten suku aloitti kaakaontuottamisen Kauailla 1865. Will jatkaa perinnettä jo viidennessä polvessa ja noudattaa viljelyssä luomuperiaatteita. Farmin toimintamalli perustuu yhteisöllisyyteen, ruohonjuuritason lähestymistapaan, vastuullisuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja kestävään kasvuun, jota hän peräänkuuluttaa koko alalle.
Bean-to-bar-pientuottaja valmistaa laadukkaista raaka-aineista parasta mahdollista suklaata.
”Suklaapatukalla ja laadukkaalla suklaalevyllä on suuri ero. Patukka on tarkoitettu hotkittavaksi, joten suklaata tuskin maistaa”, Lydgate tuhahtaa kaakaopuiden katveessa farmillaan.
Hänelle laatusuklaa on kunnia-asia.
”Mitä vähemmän valmistusaineita suklaassa on, sen parempi. Täydellisesti fermentoidusta kaakaosta valmistettu tumma suklaalevy ei maistu kitkerältä, vaan siinä on eri makuvivahteita. Niiden aistimiseen tarvitaan aikaa ja keskittymistä. Aivan kuten hyvän skottiviskin tai viinin nauttimiseen”, Lydgate vertaa.
Hän tietää, mistä puhuu. Cocoa of Excellence in Paris -tapahtuma on palkinnut Lydgate Farmsin kaakaopavut kaksi kertaa maailman parhaiksi. Tilan suklaita ei silti tulla koskaan näkemään markettien hyllyillä, sillä valmistuserät ovat pieniä ja hinta vastaa laatua. Lydgate myy arvotavaraa suoraan kuluttajille lahjapuodissaan ja verkossa. Hän opettaa asiakkaille, että suklaa voi maistua hienostuneelta.
”Maku tulee farmilta ja taitavalta viljelijältä. Käytämme paljon voimavaroja puiden hyvinvointiin. Kaukaisella saarella kaikki on kalliimpaa, joten meidän on tunnettava asiakkaamme henkilökohtaisesti ja vaalittava suhdetta heihin.”
Ilman välikäsiä
Tilanne kaikissa trooppisissa kaakaon tuottajamaissa ei ole yhtä hyvä kuin Havaijilla. Suklaateollisuuden kolonialistinen toimitusketju perustuu historiallisesti työvoiman ja tuotannon riistoon. Orjiksi hankittua lapsityövoimaa käytetään edelleen alhaisen tuottajahinnan takia etenkin Afrikassa.
YK:n mukaan kehitys lapsityövoiman käytön vähentämiseksi ei ole edistynyt vuoden 2016 jälkeen. Voittoa tuottamaton International Cocoa Initiative -järjestö arvioi, että lähes puolet Norsunluurannikon ja Ghanan kaakaontuotantoalueilla asuvista lapsista tekevät töitä.
”Paras ja eettisin tapa on myydä suoraan kuluttajalle ilman välikäsiä. Sen takia pystymme maksamaan työntekijöillemme reilummin kuin muut tuottajat. Uskon, että kuluttajien valistaminen suklaan hienouksista tulee jossain vaiheessa vaikuttamaan myös köyhiin viljelijöihin Ghanassa ja Norsunluurannikolla”, Lydgate toivoo.
Suklaan raaka-aineen arvo on pudonnut kohisten hintasäännöstelyn lopettamisen jälkeen 1980-luvulla, mikä lisäsi hinnoittelun epämääräisyyttä. Kaakaon maailmanmarkkinahinta on heilahdellut 1 900–2 484 dollarin välillä kilotonnilta vuoden 2022 aikana.
”Hinta on nyt alempi kuin 1980-luvulla. Jos tuottajan ainoa asiakas on suuryritys tai sen välittäjä, hänelle maksetaan kehnoimmin. Tuottajan on hankittava omia asiakkaita, jos hän haluaa hinnoitella kaakaon tai suklaan itse.”
Monissa kehitysmaissa asiakkaiden puuttuminen on ongelma. Lydgate kuitenkin uskoo, että hänen mallinsa voi toimia tuottajamaissa, joissa on turismia.
”Olemme jo yhteydessä joihinkin tuottajiin, joiden haluaisin nähdä menestyvän järjestämällä turisteille kokemuksia, myymällä tuotteita suoraan farmilta ja verkossa.”
Varo viherpesua
Lydgate perustelee optimismiaan vertaamalla kaakaota kahvin kehitykseen: maailmanlaajuisesti erikoiskahvien myynti kaikesta myydystä kahvista on noin 50 prosenttia, kun 1980-luvulla se oli vain 1–2 prosenttia.
”Erikoissuklaiden myynti on tällä hetkellä alle prosentti globaalista tuotannosta, mutta jos trendi on sama kuin erikoiskahveilla, köyhilläkin kaakaontuottajilla on mahdollisuus menestyä.”
Lydgate muistuttaa horeca-alan yrityksiä siitä, että kaakaobisneksessä on paljon viherpesua. Reilu kauppa ei ole aina niin reilua kuin ajatellaan.
”Opin sen, kun tapasin tuottajia. He sanoivat, että sertifiointi ei auta heitä mitenkään. Ehkä he saavat aavistuksen enemmän rahaa, mutta laadun ja maun kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.”
Lydgatella on myös omakohtaisia kokemuksia epäeettisestä kaupasta.
”Näin Dominikaanisessa tasavallassa mustia ja homeisia kaakaopapuja, joita ostettiin luomuna reilun kaupan tuotteina. Se todella säikäytti, kun tajusin, että näihin sertifiointeihin ei voi luottaa”, Lydgate painottaa.
Yrittäjä saa varmuuden, että kaakao on vastuullisesti tuotettu, kun hän luo henkilökohtaiset suhteet tuottajiin ja ostaa pavut suoraan heiltä.
”Papujen ostajat kannattaa lähettää Amsterdamin Chocoa-messuille, Salon du Chocolate -tapahtumaan Pariisissa ja HCCA:n vuotuiseen suklaan- ja kaakaontuottajien konferenssiin Havaijilla. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan tuottajiin, kuten Fredy Salazariin, joka viljelee maailman parhaimpiin kuuluvia kaakaopapuja Costa Esmeraldas -tilallaan Ecuadorissa, ja Simran Bindraan”, Lydgate opastaa.
Bindran perustama Kokoa Kamili -välitysyritys Tansaniassa maksaa tuottajille enemmän kuin he saisivat tukkukaupassa.
Lydgate pitää maailmanlaajuista makusertifiointia parhaana ratkaisuna kaakaoviidakossa luovimiseen. Niitä on jo kehitteillä.
”Suuret yritykset vastustavat makusertifiointia, sillä se hyödyttäisi vain pieniä erikoissuklaata valmistavia yrityksiä. Suuryritykset haluavat, että kuluttajat luulevat heidän tuotteidensa olevan korkealaatuisia, vaikka todellisuutta on myös se, mitä näin Dominikaanisessa tasavallassa.”
LUE MYÖS: Suomessa onnistuttiin viljelemään aprikooseja – ja niistä tuli melkoisia möhkäleitä
Näin erotat hyvän suklaan huonosta
- Anna suklaanpalan sulaa suussa hitaasti. Jos maku on kitkerä tai sitä ei juurikaan ole, pavut on saatettu paahtaa hyvin tummiksi, koska ne olivat huonolaatuisia. Jos maku on hedelmäinen, mausteinen ja suklainen ilman kitkeryyttä, se on yleensä laadun merkki.
- Mitä vähemmän valmistusaineita suklaassa on, sen parempi. Täydellisesti fermentoidusta kaakaosta valmistettu tumma suklaalevy ei maistu kitkerältä, vaan siinä on eri makuvivahteita.
Jos suklaa loppuu maailmasta…
Ilmastonmuutos koettelee kaakaonviljelyä, koska sato vaatii 1 000–2 000 millimetriä sadetta vuodessa.
”Monilla kaakaofarmeilla ei ole keinotekoista kastelua, joten ne ovat vaikeuksissa, jos sateiden määrä ja ajankohta muuttuvat liikaa”, Will Lydgate sanoo.
Nämä farmit ovat perinteisillä kaakaonkasvatus-alueilla päiväntasaajalla, mutta tiede on tulossa avuksi, mikäli suklaa uhkaisi loppua maailmasta.
Fazer tutkii parhaillaan VTT:n kanssa, onko kaakaon tuottaminen paikallisesti soluviljelyllä mahdollista kaupallisessa mittakaavassa. Ensimmäiset erät on jo onnistuttu tuottamaan laboratoriossa.
”Soluviljelty kaakao ei ilmesty ruokapöytiimme vielä pitkään aikaan, mutta se tarjoaa uuden lähestymistavan kaakaon reilun ja läpinäkyvän toimitusketjun vastuullisuushaasteisiin”, sanoo
Fazer Makeisten innovaatio- ja tutkimusyksikkö Forward Labin päällikkö Annika Porr.
Vastaavanlaista tutkimusta tehdään myös Zürichin yliopistossa ja Yhdysvalloissa.
