Kun Maiju Talvisto ilmoittautui vapaaehtoiseksi lipunmyyjäksi Pori Jazzeille kesällä 2008, hän ei aavistanut, mihin pesti johtaisi.
Jazzeista tuli vapaaehtoiskesän jälkeen palkkatyö. 16 vuotta myöhemmin Talvisto on kokenut artistituottaja, esihenkilö ja kulttuurialan asiantuntija. Jazzien jälkeen hän työskenteli Flow Festivalilla, ensin artistikoordinaattorina ja viimeiset kahdeksan vuotta artistituotannon tiiminvetäjänä.
Artistituottajana Talviston tehtävä oli saada maailmantähdet viihtymään suomalaisilla festareilla, ja hän oli usein artistin ensisijainen kontakti kysymyksissä ja ongelmatilanteiden hoitamisessa. Talvisto tiimeineen huolehti isoista ja pienistä käytännön asioista, kun esimerkiksi The Curen ja Frank Oceanin kaltaiset tähdet konsertoivat Flow’ssa.
Kokemuksistaan Talvisto on kirjoittanut artistituotantoa käsittelevän kirjan Backstagella – Artistituotannon käsikirja, joka julkaistiin vuonna 2022.
Nyt Talvisto on urallaan uuden edessä. Hän on vetäytynyt ainakin hetkeksi bäkkäreiltä ja keskittyy kirjoittamiseen, luottamustehtäviin ja alan tasa-arvotyöhön.
Mikään koulutus ei valmista artistituottajan työhön, vaan alalle tullaan monia polkuja pitkin. Talvisto itse on filosofian maisteri musiikkitieteen oppiaineesta Helsingin yliopistosta. Hän on valmistunut myös Sibelius-Akatemian taidehallinnon maisteriohjelmasta.
”Kulttuurituottaja on aika yleinen artistituottajan koulutus. Koulutuksen lisäksi on tärkeää, että ymmärtää alaa, musiikkia, taiteellista työtä ja maailman menoa – sitä, mistä genrestä ja kulttuurista artistit tulevat.”
Tuottajan työssä vaaditaan paineensietoa ja projektinhallintakykyä, mutta yhtä tärkeää on taito kohdata ihmiset. Talvisto käyttää termiä ihmisherkkyys.
”Kun ulkomaalaiset artistit tulevat vieraaseen paikkaan ja voivat olla täällä hyvin lyhyen aikaa, on tärkeää, miten heidät kohdataan, miten heitä ymmärretään ja millaista palvelua he saavat.”
Artistituottajan pitää vastailla monenlaisiin kysymyksiin niin Suomen kulttuurista kuin majoituksestakin. Pitkälle pääsee silti jo järjestämällä sujuvat kuljetukset, hyvän ruoan ja hyvän hotellihuoneen, Talvisto vakuuttaa.
Maailmantähtiä on vaikea saada Suomeen sijaintimme vuoksi. Ne, jotka pohjolaan tulevat, ovat yleensä tyytyväisiä tuotantojärjestelyihin. Vaikka artistituottajat eivät buukkaa esiintyjiä, laadukas tuotanto auttaa houkuttelemaan esiintyjiä Suomeen.
”Alan ihmiset puhuvat keskenään. Kun tuotanto on hoidettu hyvin, on helpompaa saada tänne uusiakin esiintyjiä.”
Laadukkaan backstage-tuotannon tehtävä on auttaa artistia keskittymään esiintymiseen. Talviston mielestä onnistuneessa esiintymisessä olennaista ei ole spektaakkelimainen pyroshow vaan se, että artisti pystyy olemaan läsnä ja osoittamaan herkkyyttä.
Talvisto muistelee lämmöllä viime kesänä Helsingin Juhlaviikoilla järjestettyä Radion Sinfoniaorkesterin konserttia, jonka solistina oli Verneri Pohjola.
”Hän esitti Kaija Saariahon Hush-konserton, jonka juuri menehtynyt Saariaho oli säveltänyt hetki ennen kuolemaansa. Hänen perheensä oli paikalla, ja ihmiset itkivät ja halasivat toisiaan. Se oli aivan omalla tavallaan koskettavaa.”
Myyttiset raiderit pysyvät luottamuksellisina
Artistituottajan tärkeimpiä työkaluja on raideri eli artistin luettelo esiintymisen vaatimuksista. Julkisuudessa raiderilla on hieman myyttinen maine. Tähtien kerrotaan vaativan backstagelle mitä omituisimpia asioita valkoisista hevosista siunattuun pulloveteen.
Talvisto ei ole törmännyt utopistisiin vaatimuksiin, ja hän kunnioittaa raiderin luottamuksellisuutta. Raiderin tarkoitus ei ole pompottaa vaan varmistaa vierailun sujuvuus.
Joskus artisti saattaa toivoa vaikkapa poliisisaattuetta turvallisuutensa varmistamiseksi, mutta Suomessa poliisi ei ole tilattavissa. Pyyntö, joka kuulostaa ylimitoitetulta, voi johtua kulttuuri- ja yhteiskuntaeroista.
”Tärkeintä on, että raideri käydään läpi kohta kohdalta. Mietitään, mitä voidaan toteuttaa ja mitä ei ja että tämä on selkeää molemmille osapuolille.”
Mitä isompi bändi, sitä enemmän asioita tuotantotiimin pitää hoitaa. Esimerkiksi kuljetusaikataulut majoitus- ja esiintymispaikan välillä voivat olla hyvinkin tarkkoja.
”Iso artisti liikkuu harvoin yhdessä teknikoidensa kanssa. Ison bändin kohdalla tekniikan väkeä voi olla paljon, ja he menevät esiintymisalueelle jo aikaisin aamulla.”
Myös kestävä kehitys huomioidaan tapahtumatuotannossa. Raiderien toiveita pyritään toteuttamaan mahdollisimman ekologisesti, lähituotteita suosien.
”Artistit toivovat entistä useammin esimerkiksi paikallisten tuottajien ruokia bäkkärille.”
Lue myös: Mitä tarkoittaa tekninen raideri? Tapahtumakonkari selittää
Omakohtainen kokemus asiattomasta käytöksestä herätti
Vaikka monessa asiassa tuotantojen eettiset kysymykset ovat menneet eteenpäin, valmiita ei olla. Esimerkiksi tapahtumien turvallisuudessa ja tasa-arvossa on vielä tekemistä.
Tasa-arvon puolestapuhuja Talvistosta on tullut, koska hän on joutunut todistamaan asiatonta käytöstä ja joutunut sen kohteeksi tapahtumatuotannon töissä. Epäasiallinen käytös voi olla esimerkiksi mitätöintiä, seksuaalista ahdistelua tai väkivaltaa.
”Ennen koronaa kohtasin vakavan uhkailutilanteen. Se sai miettimään, että voiko tämä työ olla tällaista ja onko tämä turvallinen työympäristö. Vein asian eteenpäin ja sen jälkeen aloin puhua alan ongelmista enemmän, jotta niihin voitaisiin jatkossa reagoida paremmin.”
Turvallisemman tilan periaatteet ja häirintäyhdyshenkilöt alkavat olla arkea entistä useammassa keikkapaikassa, ja käytös on siistiytynyt. Talvisto kiittelee etenkin elektronisen musiikin skeneä, joka on ollut edelläkävijä turvallisuus- ja tasa-arvoasioissa.
”Very pale and very male”
Korona aiheutti silti takapakkia tasa-arvotyöhön. Teoston tuoreen kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta musiikkialalla työskentelevästä naisesta on kokenut syrjintää. Sitä aiheuttavat myös etninen tausta ja ikä.
Myös Music Finlandin vuonna 2017 tekemän esiselvityksen mukaan suomalainen musiikkiala on miesvaltainen. Tämä näkyy niin alan hallituspaikoissa kuin festivaalien esiintyjävalinnoissa.
”Very pale and very male”, Talvisto kiteyttää valkoihoisten miesten yliedustukseen viitaten.
Hän ei kuitenkaan usko, että syrjintä kumpuaa tietoisesta pahantahtoisuudesta. Yhdenvertaisuuteen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, koska se on työlästä.
On helpompaa buukata tuttu kansansuosikki kuin selvittää, löytyisikö genrestä nais- tai muunsukupuolisia artisteja. Olisiko tarjolla kiinnostavia mutta tuntemattomia esiintyjiä, joille tapahtuma voisi olla ponnahduslauta?
Tilastointi on tapahtumaorganisaatioille yksi hyvä apuväline oman ”line upin” eli artistikattauksen yhdenvertaisuuden seuraamiseen.
”Kannatan tilastointia ja seurantaa, en vain binäärisukupuolten osalta vaan kaikkien. Buukkaaja voi esitellä vaikka millaista musiikkia monet vähemmistöryhmät huomioiden. Tasa-arvoisessa line upissa ei voi aina onnistua, koska kyseessä on monimutkainen paletti, mutta valinnan mahdollisuuksia on.”
Yhdenvertaisuuden puolesta
Tällä hetkellä Talvisto keskittyy luottamustehtäviin sekä asiantuntija- ja tasa-arvotyöhön alalla.
Hän on Taiteen edistämiskeskuksen musiikkitoimikunnassa, joka antaa asiantuntijalausuntoja, arvioi apurahahakemuksia ja päättää palkinnoista. Hän on työskennellyt myös elävän musiikin kattojärjestö Livefin ry:ssä ja Euroopan festivaalijärjestö Youropen hallituksessa.
Korona oli kulttuurikentälle maanjäristys, jonka jälkiä korjaillaan edelleen. Pandemia osoitti, miten haavoittuvassa asemassa ala on ja miten valtavia vaikutuksia sen tappioilla on. Tuki kulttuurialojen yhteisöille onkin yksi tärkeimmistä saavutuksista, joiden eteen Talvisto on ponnistellut.
”Festareita ei huolittu opetus- ja kulttuuriministeriön luukulle, ja elinkeinoministeriöön se oli liian taidetta. Ei ollut mitään tuki-instrumenttia, ja pelättiin, että kaikki festarit menevät konkurssiin.”
Näin ei onneksi käynyt, mutta uhka avasi yhteiskunnan silmiä sille, miten tärkeitä festivaalit ovat työllisyyden ja talouden kannalta. Myös alan alihankkijat, kuten tekniikan työntekijät ja lipunmyyjät, tulivat näkyviksi. Tapahtuma-alan yhteinen kattojärjestö Tapahtumateollisuus ry perustettiin kesällä 2020.
Edistystä on siis tapahtunut, mutta esimerkiksi freelancereiden asemassa on vielä parantamisen varaa. Talviston mielestä alan yhdenvertaisuuden ja arvostuksen edistäminen eivät saisi olla vain alan omilla harteilla.
Hän mainitsee esimerkkinä Helsinki-hallin. Autio areena pääkaupungissa ei luo hyvää Suomi-kuvaa, mutta tapahtuma-ala ei mahda asialle yksin mitään.
”Tarvitsemme kaupunkien, yhteiskunnan ja viranomaisten ponnistelua, että saamme luotua tapahtumamyönteisempää kulttuuria. Kulttuuri on osa yhteiskuntaamme ja sivistystä, ja se tulisi mahdollistaa paremmin.”
Lue myös: Uusia halleja keskustoihin! Suomen kaupungeissa on huutava puute tiloista, sanoo tapahtumapomo
Tutkimusta ja rakenteita
Maiju Talviston kirja Backstagella – Artistituotannon käsikirja (Reuna, 2022) on ensimmäinen suomenkielinen artistituotantoa käsittelevä teos.
Talvisto käsittelee kirjassa artistituottajan työtä raidereista hotellihuoneiden varaamiseen ja artistien yksityisyyden kunnioittamiseen. Media- ja kulttuurialan oppilaitokset ovat ottaneet kirjan ilolla vastaan, ja sitä on käytetty opetusmateriaalina.
”Alalle pitäisi saada enemmän kirjallista ja tutkittua tietoa. Aika kauan on menty fiilispohjalta ja perimätiedon varassa”, Talvisto pohtii.
Seuraavat kirjoitusprojektit ovat jo työn alla. Talvisto ei halua paljastaa niistä liikaa, mutta aiheet liittyvät artistien kanssa työskentelyyn ja naisten asemaan musiikkialalla.
Tutkimus ja dokumentaatio ovat tärkeitä myös alan yhdenvertaisuus- ja edunvalvontatyön kannalta. Talvisto uskoo, että häilyvät organisaatiorakenteet ja vähäinen tutkimustieto hidastavat tasa-arvon edistämistä.
”Alalla on paljon projektiluontoista työtä, ja roolit voivat sekoittua: välillä olet esihenkilön roolissa, välillä alaisen. Jos ei ole kunnollista organisaatiorakennetta ja raportointikanavia, haluatko edes kertoa huonosta käytöksestä, varsinkaan jos olet freelancer? Maksaako se seuraavan duunin?”
Talvisto toivoo alalle eettistä toimielintä, jolle kuka tahansa voisi ilmoittaa anonyymisti epäasiallisesta käytöksestä. Ilmoituksiin pitää myös reagoida, ja tätä kaikki alan toimijat voivat miettiä jo nyt.
”Jos esimerkiksi työpaikan kahvihuoneen seinässä on lappu, jossa kerrotaan turvallisemman tilan periaatteista, se ei yksin riitä. Tulisi myös miettiä, miten häirintäilmoitukset käsitellään ja miten uhrille annetaan tukea. Ja miten myös tekijä saa oikeanlaista apua.”
