Juttu on osa Aromin Tiskillä-sarjaa, jossa julkisuuden henkilöt kertovat kokemuksiaan ja näkemyksiään ravintoloista ja asiakaspalvelusta. Vuorossa on artisti Hassan Maikal.
Helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Hassan Maikal julkaisi tuoreimman albuminsa Ilmaista terapiaa vuonna 2024.
Hassan tunnetaan myös runoilijana sekä yhteisövaikuttajana, joka auttaa muita artisteja löytämään polkunsa ja toimii mentorina elämänsä risteyskohdassa oleville nuorille. Hän on esiintynyt myös elokuvissa ja tv-sarjoissa, esimerkiksi Harjunpää-sarjan tuoreimmalla tuotantokaudella.
Käytkö usein ravintoloissa?
Voisi sanoa, että käyn, vaikka yritänkin kokata kotona nykyään enemmän. Elän kiireistä elämää ja matkustelen paljon ympäri Suomea ja maailmaa. Ihmisten kohtaaminen ruoan äärellä on asia, jota yritän vaalia sekä arjessa että juhlassa.
Millainen asiakaspalvelu sytyttää?
Juuri vähän aikaa sitten olin hotellin ravintolassa, jossa tarjoilija sanoi, kuinka ylpeä hän on työstään. Intohimo omaan työhön osuu syvälle ja tarttuu. Arvostan ihmiskohtaamisen taitoa ja sitä, ettei rutinoidu.
Mikä on paras ravintolamuistosi?
Kävin perheeni ja serkkujeni kanssa vuonna 2008 huipputason ravintolassa Somaliassa aavikolla. Alue palmupuineen ja kameleineen teki vaikutuksen auringonlaskun aikaan. Ruoka oli somalialaisfuusiokeittiötä. Yksi työntekijöistä oli suomalainen. Melkein hyppäsimme ylös penkeistämme, kun hän meidät nähtyään alkoi puhua suomea.
Olet syntynyt ja kasvanut Suomessa, ja sukusi juuret ovat Somaliassa. Minkälaista on somalialainen ruoka?
Somalialainen ruokakulttuuri on tosi hiilihydraattipainotteista. Riisi ja pasta ovat tosi yleisiä, samoin hedelmät ja sokeripitoiset asiat kuten taatelit ja kondensoitu maito, joka on somaliteen peruspilareita. Esimerkiksi riisin kanssa on usein banaania, se on monelle yllätys.
Maustaminen on todella tärkeää. Somalialaiset ylpeilevät maailman parhaalla chilillään ja kodeissa tehdään muitakin omia maustesekoituksia. Esimerkiksi oman äitini chili on herkullista: makea, mutta silti tulinen. Hän käyttää siinä esimerkiksi taatelia. Chilissä pitää olla makua, ei pelkkää polttoa. Lisäksi käytetään kuminaa, kanelia, neilikkaa, kardemummaa ja muita mausteita. Olen kannustanut äitiäni kokeilemaan chilinsä myyntiä, mutta tuntuu, että ihmisten konkreettinen auttaminen jokapäiväisessä työssä on tärkeää hänelle, joten ehkä se jää äidilleni eläkepäivien missioksi.
On ollut mahtavaa nähdä, kuinka Suomen ravintolatarjonta kasvaa, ja erityisesti toki lämmittää se, että pääsen kotoani tuttujen ruokien ääreen myös kodin ulkopuolella ja samalla pääsen helpommin esittelemään toisen kotimaani ruokakulttuuria myös niille ihmisille ympärilläni, joille se ei ole tuttua.
Mihin ravintoloihin palaat aina takaisin?
Singapore Hot Wok -ravintolassa Helsingin Kampissa kannattaa ottaa annos numero viisi punaisella chilillä, se on minun paheeni. Siellä opin aikoinaan myös syömään puikoilla. Ravintolaa pyörittää ihana vanha rouva, jota kutsuimme mamaksi ja joka kutsui meitä pojikseen. Ruokalistalla on ehkä viisi annosta, tunnelma on kuin singaporelaisessa katukeittiössä ja näet, kuinka kokki tekee töitä hiessä.
Punavuoressa kaverini pyörittää pientä Boom Room -ravintolaa, jossa on loistavaa lohta ja teriyakia. Siltasen yhteydessä Sörnäisissä sijaitseva Onda on hyvä lounaspaikka, siellä on erilaisia hyviä itämaisia ruokia. Minulle on tärkeää tukea pienyrittäjiä.
Toimituksen lisäys: Singapore Hot Wok lopettaa toimintansa Kampin keskuksessa sunnuntaina. Haastattelu tehtiin ennen tietoa ravintolan lopettamisesta.
Oletko joskus pettynyt ravintolassa?
Rakastan ruokaa, ja harkitsin itsekin kokin uraa. Petyn, jos ravintola ei huolehdi ruokansa tuoreudesta. Tampereella eräässä sushipaikassa tuntui siltä, että sushipalat olisivat istuneet koko päivän esillä. Jälkiruoaksi oli jaffakeksejä, jotka nekin olivat ihan jauhoa.
Nuorempana kävin harvoin missään fancymmassa ravintolassa ja silloin ne tuntuivat hienostelulta. Pikkuannokset olivat kalliita, ja kotiin piti lähteä tyhjin vatsoin. Nyt aikuisena olen oppinut arvostamaan makuelämystä ja kokemuksia. Esimerkiksi Kozeen Shiwanin ravintola Flow-festareilla oli sen rahan arvoinen. Hänen tavassaan avata ruoan tarinaa oli jotain performatiivista, ja se jätti jäljen.
Mitä ravintolaa kaipaat?
Kontulan ostarilla oli aikoinaan varmaan kaksitoista baaria vierekkäin, ja se aiheutti paljon levottomuutta ostarin läheisyydessä. Ostari rauhoittui, kun sinne perustettiin paljon itämaisia ravintoloita ja kauppoja. Kaipaan sieltä syyrialaisravintolaa, joka on ikävä kyllä nyt jo lopettanut, mutta jossa vietin monta hienoa hetkeä tärkeiden ihmisten kanssa loistavan ruoan äärellä.
Mihin ravintoloihin aiot mennä seuraavaksi?
Olen menossa Marokkoon, ja heidän ruokakulttuurinsa on kiinnostava. Lappiin olen aina halunnut matkustaa, kiinnostaa, mitä siellä syödään. Kalakukko Kuopiossa on pakko testata joku päivä, ja kerran elämässä olisi kiva maistaa Joensuun alueen lanttukukkoa.
Lue myös: Sara Siipolan ravintolasuosikit: ”Kun olen löytänyt hyvän ruoan, otan aina sitä”
