Tehdään fakta selväksi heti alkuun: Suomi ei ole virallinen viinintuottajamaa, ja siksi Suomessa valmistettuja ”viinejä” ei virallisesti saa kutsua viiniksi. Tässä jutussa emme tästä välitä, vaan viini on viiniä.
Suomen ensimmäinen urbaani viinimö, alkuviinien valmistaja Noita Winery toimii noin 600 asukkaan Fiskarsissa. Urbaaneiksi viinimöiksi kutsutaan viininvalmistajia, joilla ei ole omia viinitarhoja. Rypäleet hankitaan yhteistyötiloilta, mutta viinit valmistetaan samaan tapaan kuin millä tahansa perinteisellä viinitilalla. Urbaaneja viinimöitä on – ei-niin-urbaanin Fiskarsin lisäksi – ainakin Lontoossa, Göteborgissa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tokiossa sekä eri puolilla Yhdysvaltoja.
Konsepti mahdollistaa isompienkin viinierien valmistamisen kaupungeissa sekä maissa, joissa viininviljelyn mahdollisuudet ovat esimerkiksi ilmaston puolesta rajalliset. Toisaalta viinimöt voivat ostaa pieniäkin rypäle-eriä useilta eri viinintuottajilta, kertoo Noita Wineryn viinintekijä Ilona Aaltonen.
Aaltonen on koulutukseltaan restonomi. Hän valmistui keskellä koronaa mutta kiinnostui viineistä jo vuonna 2013, Alkon sesonkimyyjänä työskennellessään. Kiinnostus vain vahvistui opintojen ja niiden ohessa jatkuvan myyntityön myötä: Aaltonen halusi ymmärtää, miksi viini maistuu siltä miltä se maistuu.
”Pääsin opiskelemaan viinialan bisnestä ja käytännön tekemistä myös Itävaltaan. Tein erikoistumisopinnot International Wine Business -linjalla ja käytännön oppia viinintekoon sain paikallisessa Weinbauschulessa. Siellä opin alkolaisen maistamistavan lisäksi tuottajalähtöisen maistamistavan ja innostuin toden teolla”, hän kertoo.
Noidassa Aaltonen on työskennellyt pian kaksi vuotta. Tänä aikana hänestä on sukeutunut alkuviinin valmistuksen ammattilainen, joka pystyy hoitamaan valmistusprosessin itsenäisesti alusta loppuun. Toimenkuvaan kuuluu muun muassa viinimön kellarityötä, laadunvalvontaa sekä muiden tuotteiden valmistusta. Tislauksen saloihin hän perehtyy parhaillaan Ägräs Distilleryn päätislaajan Marttaleena Ruohomaan opastuksella.
Noita Wineryn kanssa samoissa tiloissa Fiskarsin Veitsitehtaalla pitävät majaansa Ägräs Distillery -tislaamo, Fiskarsin panimo, osa Suomenlinnan Panimosta sekä Gastrobaari ja juomapuoti. Kaikkien yritysten takaa löytyy emoyhtiö Brukett, joka huolehtii yritysryppään myynnistä, markkinoinnista,
pr:stä, jakelusta ja viennistä.
”Kun saman katon alla on useampi brändi, voimme hyödyntää yhteistä laboratoriota, laitteistoja ja pakkauslinjastoja sekä jakaa ja lisätä toistemme tietotaitoa osaavassa tiimissä. Tämä konsepti on kansainvälisestikin harvinainen.”
Poikkitieteellinen osaaminen mahdollistaa myös ennakkoluulottoman tuotekehityksen, josta Noita Winery sai alun perin alkunsakin.
”Noita Wineryn perustajat Jari Leinonen ja työparini, pääviinintekijä Simon McCabe halusivat aikanaan lähteä alkuviinin valmistukseen Fiskarsin panimon sivutuotteena. He hankkivat viinin valmistukseen tarvittavan laitteiston ja tilasivat rypälekuorman Itävallasta. Rypäleistä tehtiin viiniä, ja kuoret käytettiin panimon puolella.”
Ensimmäinen pieni alkuviinierä esiteltiin Helsinki Natural Wine -festivaaleilla vuonna 2019. Tuote sai myönteisen vastaanoton, ja Noidan urban winery -konsepti herätti kiinnostusta ulkomaita myöten. Tällä hetkellä hieman alle puolet Noidan tuotannosta menee vientiin, muun muassa Norjaan, Englantiin ja Kanadaan.
Mikä ihmeen alkuviini?
Alkuviini, natuviini, raw wine, low intervention wine… Alkuviinejä kutsutaan monilla nimillä. Ne kaikki kertovat omalla tavallaan tuotteiden erityisyydestä.
”Alkuviinin valmistusprosessi on alkuperäisin ja samalla haavoittuvaisin. Siihen puututaan mahdollisimman vähän, ja esimerkiksi happikontrolli on tärkeää. Viiniin ei lisätä mitään, paitsi joskus hyvin pieniä määriä sulfiitteja. Käyminen tapahtuu aina rypäleen omilla ja luonnonhiivoilla sekä rypäleen omalla sokerilla. Alkuviinejä ei myöskään kirkasteta, stabiloida tai suodateta.”
Aaltosen näkemyksen mukaan tuotantotapa tuo parhaiten esiin valmistusprosessin, alkuperän ja rypäleiden eroavaisuudet. Se tuo viininvalmistukseen myös yksilöllisyyttä ja suoranaista yllätyksellisyyttä, sillä viinien erot voivat olla jopa pullokohtaisia.
Lainalaisuuksiakin toki on. Nuoret viinit ovat usein kevyen raikkaita; ikääntymisen myötä makuprofiilissa korostuvat esimerkiksi villihiivojen tuomat sävyt.
”Tarjolla on monenlaisia vaihtoehtoja puhdaspiirteisistä viineistä leikkisiin ja jopa funkeihin viineihin. Sopivia vaihtoehtoja löytyy niin seurusteluun, juhlatilaisuuksiin kuin ruokajuomaksikin”, Aaltonen sanoo.
”Alkuviinin ja hyvän ruuan yhdistäminen voi olla asiakkaalle uskomattoman hieno kokemus. Kannustankin ravintoloita tekemään valmiita parituksia ja opettamaan asiakkaita, sillä kiinnostusta on!”
Keitä alkuviinit sitten puhuttelevat? Tähän ei Aaltosen mukaan löydy selkeää sääntöä tai profiilia.
”Olen huomannut, että alkuviinit sopivat – tai eivät sovi – kenelle tahansa. Niitä suosivat hyvin eri ikäiset ja erilaiset ihmiset, joita yhdistää kokeilunhalu, pientuottajuuden, aitouden ja käsityön arvostaminen sekä viinit alkuperäisimmillään.”
Alkuviinit jakavat mielipiteitä. Yksi rakastaa, toinen inhoaa, kolmas hämmentyy. Tuntojen moninaisuutta kuvaa osuvasti palaute, jonka Aaltonen sai Noidan oranssista Hex Bag -viinistä, joka on tehty Grüner Veltlinerista ja Pinot Gris’sta: ”en tiedä, mitä tämä on, mutta hämmentävän hyvää, erilaista ja ainakin
jotain ihan muuta.”
LUE MYÖS: Sauvignon blancilla on köppöinen maine – uskalla suositella sitä, teet asiakkaalle palveluksen
Rypäleet rypäleinä, ei mehuna
Noita Winery ostaa vuosittain noin 26 500 kiloa rypäleitä – tai oikeammin rypäleterttuja, jotka käytetään viinin valmistukseen sellaisenaan. Valmista viiniä syntyy noin puolet tästä määrästä.
”Valtaosa rypäleistä tulee Itävallasta, Julius Hafnerin luomutarhoilta. Teemme kuitenkin yhteistyötä myös kotimaisten viininviljelijöiden kanssa.”
Ensimmäinen täysin kotimainen alkuviini, Kesälahdella viljellystä Solaris-rypäleestä valmistettu Polaris lanseerattiin huhtikuussa. Erä oli pienen pieni, vain 318 pulloa. Lukema kertoo alkuviinin valmistuksen luonteesta: viinejä valmistavat pientuottajat, ja määrät ovat, suurimmillaankin, vain murto-osan perinteisten viinien volyymista.
Ulkomailta tulevat rypäletertut poimitaan käsin pari päivää ennen optimaalista kypsyysastetta ja toimitetaan Suomeen kylmärekoilla.
”Oikea ajoitus on tärkeä. Jos rypäleet ehtivät ylikypsiksi ennen aikojaan, ne alkavat käydä.”
Logistiikka kuulostaa vaivalloiselta ja haavoittuvalta. Se saa miettimään, miksi Noita ei osta rypälemehua valmiina ja valmista viinejään siitä. Aaltosen mukaan syitä on kaksi.
”Ensiksikin Itävallassa puristetun rypälemehun käyttäminen kuljetuksineen edellyttäisi säilöntäaineita, ja se ei alkuviinin valmistuksessa käy. Toiseksi haluamme olla viinintuottaja alusta loppuun.”
Alusta loppuun hyödynnetään myös rypäleet. Se mikä jää viinintuotannossa käyttämättä, pakastetaan ja käytetään myöhemmin spritzereiden, siiderin, oluiden ja tisleiden valmistukseen. Hyödyntämiskelvotonta jätettä jää useamman kierroksen jälkeen vain vähän, ja sekin päätyy lopulta biokaasuksi.
Markkinoinnin haasteet
Haasteellista. Näin Aaltonen kuvaa alkuviinien markkinoimista ja myymistä Suomessa. Kanavat ovat rajalliset ja näkyvyyden saaminen kiven alla.
”Alko oy, vähittäismyyntimonopoli, poikkeaa monista muista maista, joissa viinejä voi ostaa paikallisesti suoraan tuottajalta, alkuviineihin erikoistuneista liikkeistä, viinibaareista tai päivittäistavarakaupoista. Toiseksi Suomi ei ole EU-lainsäädännössä viinintuottajamaa, vaikka raaka-aineet ja prosessi ovat täällä ihan samat kuin muuallakin, ja viiniä viljellään myös paikallisesti.”
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
”Niin kauan kuin emme ole virallisesti viinintuottajamaa, meillä ei ole lupa myydä rypäleistä tuotettuja ’viinejä’, vaikka ne sitä teknisesti ottaen ovat. Virallisten viinimaiden alkuviinejä löytyy Alkosta varsinaisten viinien joukosta, ja niille on jopa oma alkuviinisymboli. Noidan alkuviinit löytyvät sen sijaan samasta hyllystä aromatisoitujen viinituotteiden kanssa.”
Alkosta Noidan alkuviinejä kuitenkin saa, jos niitä osaa kysyä tai etsiä oikeasta paikasta. Juomien makuun pääsee niin ikään horeca-myynnin kautta sekä luonnollisesti Fiskarsin Veitsitehtaalla, jossa viinejä myydään myös hanasta. Tämä kertoo paljon Noidan ja sen tuotteiden mutkattomasta persoonasta.
”Meille on tärkeintä, että tuotteiden kanssa viihdytään ja fiilistellään”, Aaltonen toteaa.
Hauskuuden ja leikkisyyden eetos näkyy niin värikkäissä etiketeissä kuin juomien nimissäkin. Vai miltä kuulostavat Behemoth (Saatana saapuu Moskovaan -romaanin hirviö) tai vaikka Baba Yaga (slaavilaisen mytologian noita)? Lisäksi monille juomille on laadittu omat soittolistat tunnelman luomisen avuksi.
”Olen vetänyt lukuisia tastingeja niin Suomessa kuin ulkomailla. Alkuviinejä voi hyvin arvioida perinteiseen tapaan tuoksun, värin tai maun kautta. Usein niitä kuitenkin lähestytään fiilisten kautta. Mikä missäkin viinissä puhuttelee? Mikä on jännää? Millaisia mielikuvia se herättää ja millaisia mielleyhtymiä saa aikaan? Olennaista juomissamme ja tastingeissämme on, että sääntöjä ei ole!”
Samalla mutkattomalla tyylillä tehdään myös markkinointia. Sen ytimessä on Aaltosen mukaan tuote- ja tuottajalähtöisyys, elämyksellisyys, käsityö ja aitous.
”Bruketin markkinointikoneisto tekee PR-työtä median ja vaikuttajien kanssa tavoitteenaan ansaittu mainonta. Maksullista mainontaa ei tehdä käytännöllisesti katsoen lainkaan. Sosiaalisesta mediasta, lähinnä instagramista, vastaamme yhdessä Simonin kanssa. Sen kautta moni uusi asiakas löytää Noidan – ja moni vanha asiakas uudet tuotteemme.”
Lisäksi Noita on mukana tapahtumissa, joihin kokoontuu saman kaltaisista brändeistä kiinnostuneita osallistujia ja samanhenkisiä kumppanuuksia. Näitä ovat esimerkiksi Raw Wine -yhteisön tapahtumat ulkomailla tai alkuviinejä tarjoavat tapahtumat Suomessa.
Aaltonen uskoo, että Suomen markkinoilla olisi tilaa myös uusille alkuviinin tuottajille.
”Olemme todistaneet, että Suomessa on mahdollista valmistaa viiniä rypäleistä ilman että sitä saa kutsua viiniksi siten, että se herättää kiinnostusta ulkomaita myöten”, hän toteaa.
”En usko, että useammat tekijät sulkisivat toisiaan pois. Markkinarakoa kyllä löytyy, ehdottomasti. Alaan kuuluu yhteisöllisyys, jokainen tuottaja tekee alkuviinejä omalla tavallaan, ja erät ovat pieniä. Kilpailevia tuottajia suurempi haaste onkin yhä tunnettuus ja näkyvyyden saaminen.”
LUE MYÖS: Mitkä punaviinit ravintolan viinilistalle? Sommelier Samuil Angelov neuvoo
Ilona Aaltonen
- Viinintekijä-tislaaja Noita Wineryssa ja Ägräs Distilleryssa
- Syntynyt vuonna 1990 Helsingissä. Asuu Helsingissä, parisuhteessa
- Harrastukset Mökkeily, retkeily, liikunta, viinit, kulttuuri, pianon- ja bassonsoitto
