Naiset ovat panneet olutta Suomessa jo rautakaudelta asti, ja kaupungistumisen myötä nainen oli tuttu näky olutkuppilan tiskin takana – sopiva ammatti naiselle, sillä olihan oluenpanokin naisten työ.
Suomessa alkoholi ja seksuaalinen kanssakäyminen on perinteisesti liitetty yhteen, minkä vuoksi olutammattia harjoittavia naisia on seurannut epämääräinen maine. Samoja mainehaittoja ei ole liitetty olutta myyviin tai valmistaviin miehiin. Naisten ei ole sopinut käydä yksin kapakassa, joten vaikka nainen on voinut myydä olutta ravintolanpitäjänä, oman maineen kannalta ei ole ollut kannattavaa juoda olutta ravintolassa. Naiset päästettiinkin yksin ravintolaan vasta 1960-luvulla.
Oluenteon teollistuessa 1700-luvun lopussa Suomessa panimoiden oluentekijöiksi palkattiin usein ulkomaalaisia panimomestareita. Naisten rooli oluenteossa muuttui tekijästä oluenpanoa tukevaan rooliin, kuten vaikka pullottajaksi. Tästä on poikkeuksena alueelliset oluttyylit, kuten sahti, jota tehtiin edelleen naisvoittoisesti kotona.
Nykyään naisia työskentelee paljon panimoalalla, mutta työpaikat löytyvät enemmän panimoiden viestintä-, markkinointi-, HR- ja myyntipuolella. Itse oluentekijät tai panimoiden omistajat ovat usein miehiä, varsinkin pienpanimopuolella. Täysin naisomisteista panimoa ei Suomessa vielä ole. Tämä johtunee osaksi siitä, että monet pienpanimot on perustettu miesvoittoisena pidetyn kotiolutharrastuksen jatkona. Tarkkoja lukuja kotioluen harrastajien sukupuolijakaumasta ei kuitenkaan ole.
Koulutetuista panimomestareista naisia on noin kolmasosa, ja he työskentelevät pääosin suurissa panimoissa. Varsinaisia naisoluentekijöitä on taas karkeasti noin kolmisenkymmentä Suomen yli 130 panimossa.
Julkaistu Shakerissa 4/2021.
