Kun alkujaan helsinkiläinen Etko Brewing muutti Keravalle vuosi sitten, Jan Grehn sanoi panimonsa löytäneen Klondyketalosta logistisen taivaan.
Nyt samaan osoitteeseen on muuttanut myös espoolainen Salama Brewing, joka Etkon tapaan ehti etsiä uusia tiloja useamman vuoden ajan. Itse asiassa Salama löysi Keravan ensin – mutta kumpikaan panimoista ei halunnut muuttaa henkisesti niin kauas ilman toista.
”Me emme olisi tulleet tänne ilman Etkoa”, Salama Brewingin toimitusjohtaja Christian Holmlund sanoo Avecmedialle.
”Emmekä me ilman Salamaa”, vahvistaa Etko Brewingin toimitusjohtaja Jan Grehn.
Holmlund kertoo kuusivuotiaan Salaman toimineen ensimmäiset kolme vuotta tyytyväisenä Espoon Bembölessä, mutta ryhtyneen sitten etsimään isompia tiloja.
”Keravan Klondyke oli ensimmäisiä paikkoja, joita meille tarjottiin, mutta se oli henkisesti aivan liian kaukana siinä kohtaa. Klondyketalon Vesa Laurinmäki pommitti minua pitkään, ja kun sitten kuulin Etkon vaikeuksista uusien tilojen löytämisessä, ehdotin tilaa Etkolle. Sanoin, että voimme lähteä Keravalle yhdessä, mutta yksin en lähde. Sopimus tehtiin nopeasti, alle viikossa”, Holmlund kertaa kahden vuoden takaisia tapahtumia.
Etko sai Keravalla lentävän lähdön jo toukokuussa 2024, koska sillä oli laitteet valmiina. Samojen seinien sisällä toimii Factory Brewing, joka on Etkoon kuuluva, kokeellisempia ja vahvempia oluita valmistava panimo.
Salama joutui odottelemaan viimeksi salibandyhallina toimineen tilan vapautumista, mutta myös laitetoimituksia. Siksi Salaman toiminta Klondykessa on käynnistymässä vasta nyt. Ensimmäiset oluet pantiin maaliskuun puolivälissä.
Jan Grehnin visiossa Klondykesta taproomeineen ja tapahtumineen kasvaa kesän 2025 kuumin olutkohde Suomessa.
Hänen mielestään sellaista ei Suomessa tällä hetkellä ole. Keran vanhoilla teollisuushalleilla Espoossa oli lupaavaa pöhinää, mutta pienpanimot ja muut toimijat ovat joutuneet väistymään puskutraktorien tieltä. Hallien tilalle rakennetaan asuintaloja.
”Klondyketalo on ainoa uuden ajan olutkeskittymä: tapahtumakeskus ja kolme panimoa. Tännehän mahtuisi lisääkin panimoita”, Grehn vinkkaa.
Vilinää
Jan Grehn on kokenut tapahtumajärjestäjä, joka on olutfestarien lisäksi työskennellyt aikaisemmin Tikkurila Festivalin ja Tubeconin taustalla. Hän haluaisi Klondyketaloon koko ajan pientä tapahtumaa. Se on myös omistajien toive: pienpanimoita ja elämää.
Maaliskuussa järjestetty Factory Craft Beer Festival -olutfestari oli kenraaliharjoitus siitä, millaisia tapahtumia tilassa voisi järjestää. Grehn kaavailee sille jatkoa ainakin pari kertaa vuodessa. Salaman avajaisfestivaaleja juhlitaan näillä näkymin syksyllä.
Myös Keravan kaupunki järjestää tapahtumia Klondykessa, ja esimerkiksi tiloissa ensi kertaa järjestetyissä joulujuhlissa oli lähes kymmenen tuhatta kävijää. Uudenvuoden reivit houkuttelivat 700 ihmistä.
Sekä Etko että Salama tarjoavat Klondykessa panimokierroksia tilauksesta. Salamalla on lisäksi suunnitelmissa pitää kerran kuukaudessa avoimet panimokierrokset.
Salama on lyönyt lukkoon myös panimokierrokset kiinalaisen matkanjärjestäjän kanssa.
Salama erottaa yli tuhatneliöisestä panimohuoneestaan baarin kevytrakenteisilla seinillä. Kesäksi se avaa terassin. Etkon terassi tulee pääsisäänkäynnin tuntumaan, kuten viime kesänäkin.
Grehn kertoo, että ennen muuttoa Keravalle Etkolla oli pientä pelkoa, miten käy asiakkaiden kanssa. Etko toimi aikaisemmin Herttoniemessä Helsingissä.
”Olihan siinä pelko, menetämmekö taproom- tai ulosmyyntiasiakkaita. Mutta molemmissa keskiarvo on parempi kuin Herttoniemen paras kuukausi kuuden vuoden aikana, eli voidaan puhua yli sadan prosentin kasvusta. Uskon, että se vain kasvaa Salaman avauksen myötä”, Grehn toteaa.
Keravalle on helppo tulla läheltä ja kaukaa, molemmat jehut vakuuttavat. Työporukat ja muut seurueet voivat tulla pizzalle joko etukäteen varatusti tai ex tempore ohikulkiessaan.
”Ihmisiä asuu myös kehä kolmosen ulkopuolella; kesällä meillä saattoi olla terassi täynnä pyöräilijöitä. Lisäksi kiskot ovat toimivat ja juna tekee julkisilla lähestymisen helpommaksi”, Grehn hehkuttaa.
”Suomen suosituin mökkitie menee tuosta vierestä, ja liittymästä alle viidessä minuutissa olet panimolla, jossa saat kassit täyteen laatukaljaa. Saavutettavuus on täydellinen, aika monethan liikkuvat autolla kehä kolmosen ulkopuolella myös töiden takia.”
Salaman kokemukset Espoosta ovat samankaltaiset: työmatkaliikenne on isoa. Salama aikoo säilyttää Bembölen pisteen pienempänä tukikohtana, jossa voi olla muun muassa kiertolaisille mahdollisuus panna olutta ja entistä laajempi taproom.
Vientiä
Salaman Christian Holmlund toteaa, että investointien myötä panimon on tarkoitus kasvaa voimakkaasti ja ottaa hyöty siitä työstä, mitä se on tähän asti tehnyt maailmalla.
”Nyt pitää saada olut liikkumaan. Olemme jo tehneet Etkon ja Tujun kanssa yhteistapahtumia maailmalle. Seuraavat festivaalit Sveitsissä ovat Factoryn ja Salaman yhteiskeikka”, Holmlund kertoo.
Koska Business Finlandin messutuen vaatimuksena on vähintään neljän yrityksen yhteistyö, on yhteistyö vientiprojekteissa suorastaan pakollista.
”Markkinoimme yhdessä Suomi-olutta maailmalla, ja meidät noteerataan jo tietyissä piireissä. Muut pohjoismaalaiset ovat tehneet sitä pitkään, mutta vaikka tulemme jälkijunassa, teemme sen paremmin ja isommin”, Grehn toteaa.
Kansainvälistyminen on merkittävää etenkin Factorylle, joka on avannut uuden vientimaan joka kuukausi Keravalle muuton jälkeen.
Salamalla on 18 aktiivista maata, joihin panimo vie olutta koko ajan, ja Holmlundin sanoin ”vähemmän aktiivisia” vientimaita neljä. Näihin vähemmän aktiivisiin maihin lähtee tilaus kerran neljässä kuukaudessa.
Grehn ja Holmlund korostavat, että Business Finland tarjoaa erinomaista apua niille panimoille, jotka ovat itse aktiivisia.
”Suomessa voi olla mielikuva, että valtion pitäisi tehdä enemmän, mutta absoluuttinen fakta on, että jos panimot eivät itse myy, ei kukaan tule kaljaa täältä hakemaan”, Holmlund toteaa.
Kaiken a ja o on verkostoituminen. Kun tapaa hyviä tyyppejä, saa yhteyksiä uusiin hyviin tyyppeihin.
”Jos ei käytä rahaa markkinointiin, ei tule myyntiä. On tärkeää satsata festivaaleilla pyörimiseen. Ruohonjuuritasolla festarit, tap take overit ja collabot ovat keinoja saada oma brändi näkyviin”, Holmlund sanoo.
Hän kertoo esimerkiksi edellisen viikon pikareissun Saksan Mainziin poikineen kontaktit uusiin maahantuojiin ja uusiin maihin.
”Reissuilla tavattuja tuttuja on kiva kutsua tänne”, miehet toteavat Klondyketalon oloihin tyytyväisinä.
Kasvua
Molemmat panimot tähtäävät isoon kasvuun. Etkon ja Factoryn puolesta puhuva Grehn toteaa, että uudet tilat mahdollistavat panimon tuotannon kymmenkertaistamisen.
”Herttoniemessä tuotantokapasiteettimme tuli täyteen jo 2021, ja viimeiset kolme vuotta olemme myyneet sataprosenttisesti kaiken mitä valmistamme. Vuosikapasiteetti oli vanhoissa tiloissa maksimissaan 72 000 litraa, tässä se on 500 000 litraa”, Grehn kertoo.
Täysin hallitsematonta kasvua ei kuitenkaan suunnitella, vaan tänä vuonna vanhat litrat tuplataan tai kenties triplataan. Hyvällä tuurilla tuotantolitrat saavuttavat 200 000 litran rajapyykin tänä vuonna. Grehnin mukaan panimolla ei ole tavoitetta kasvaa yli puolen miljoonan rajan, vaikka lisätankeilla voisi mennä miljoonaan.
”Tarpeen tullen voimme keittää kaksi 3 000 litran keittoa päivässä. Toisaalta laitteemme mahdollistavat myös sen, että keitämme välillä pienempiä, vain tuhannen litran keittoja”, Grehn kertoo.
Salama pani Espoossa viime vuonna 175 000 litraa olutta, ja tämän vuoden tavoite on tuplata määrä 350 000 litraan.
”Tämän hetken tankkikapasiteetti on puoli miljoonaa litraa, mutta pääsemme näissä tiloissa kahteen miljoonaan lisäämällä tankkeja. Myös meillä ensimmäinen tavoite on päästä siihen puolen miljoonan litran rajaan. Panostimme automaatioon, ja se mahdollistaa reilunkin kasvun”, Holmlund esittelee.
Salaman keittokoko on 2 000 litraa, mutta automaation ansiosta olutta voi parhaimmillaan tehdä 6 000 litraa kahdeksassa tunnissa, tai jos mennään kahteen vuoroon, 12 000 litraa päivässäkin on mahdollista, Holmlund sanoo.
Uudella, saksalaisen Banken toimittamalla laitteistolla Salama saa pikku muokkausten jälkeen tehtyä isoja oluita, jotka kuuluvat panimon tyyliin.
”Muokkasimme laitteita sen verran, että pystymme tekemään isoja maltaisia oluita niin, että saadaan tankki täyteen. Tämä oli saksalaisille insinööreille outoa, he ihmettelivät miksi nostamme platot niin korkealle”, Holmlund naurahtaa. Plato on yksikkö, jolla mitataan sokerin määrää vierteessä.
Automaatio on viety pitkälle: Laitteisto aloittaa maltaiden rouhimisen aamuneljältä, ja ensimmäinen pano on melkein valmis, kun tekijät tulevat paikan päälle. Automaatio helpottaa kaikessa, mikä ei ole itse oluen tekoa. Muun muassa automatisoitu pesu tarkoittaa, että lattiatasolle tarvitaan vähemmän porukkaa.
Varsinaista tuotannollista tai logistista yhteistyötä tai esimerkiksi yhteisiä hankintoja panimot eivät suunnittele. Tavoitteena on pysytellä selkeästi lain puitteissa sallituissa yhteistyön muodoissa eikä kokeilla kepillä jäätä. Kumpikin lähestyy itsenäisesti käsityöläispanimolle sallittua puolen miljoonan litran tuotantorajaa.
Kuluttajan ja koko ketjun kannalta hyvä uutinen on se, että maltaiden ja humalan hinnat ovat tulleet alaspäin. Etenkin core-tuotteissa panimot ovat pystyneet siirtämään kustannusten laskua kuluttajahintoihin. Asiaa edesauttaa myös kapasiteetin kasvu.
Yksi kimurantti juttu on keykeg-mallisen oluttynnyrin kohonnut hinta, joka ei kuitenkaan vielä näy ravintolamyynnissä.
”Ukrainan sodan alussa räjäytettiin maailman suurin keykeg-tehdas. Kegi maksoi 11 euroa sodan alussa, nyt yhdestä kegistä maksetaan 18 euroa. Meille tölkki olisi tästä syystä hämmentävästi nyt kustannustehokkaampi pakkausmuoto”, Holmlund paljastaa.
