Vielä muutama vuosi sitten Ernest Lawson ei olisi voinut kuvitellakaan esiintyvänsä ilman yleisöä, yksin läppärin edessä, omasta makuuhuoneestaan. Mutta kaikkeen tottuu. Viimeisen vuoden aikana Lawson, kuten monet muutkin esiintyjät, on luonut työskentelytapansa uusiksi.

Putouksesta koko Suomen suosikiksi noussut näyttelijä juontaa nykyään keikat suvereenisti niin kotoa käsin, keikkalavalta kuin TV-stagelta.

”Itse asiassa uusi erilaisten esiintymisten haitari on kiinnostava ilmiö”, Lawson kertoo.

Lawsonin ammatti on saada ihmiset nauramaan. Ja kuten tiedämme, huumori on lajeista haastavin. Se on henkilökohtaista, ja kaikki eivät naura samoille asioille. Siksi koomikon tärkein työkalu ei olekaan vitsit vaan taito virittää ihmiset tilaan, jossa heidän on turvallista nauraa.

”Kun onnistun siinä, se ruokkii itse itseään.”

Juontaja tuntee komiikan rytmin

Ernest Lawson ryhtyi koomikoksi jo yläasteikäisenä, kun hän huomasi, että toisten naurattaminen oli tapa erottautua muista.

”Jokaisen nuoren tapaan olin epävarma, ja hauskana huomasin saavani positiivista huomiota. Opettajat tosin olivat varmaan eri mieltä. Heille olin lähinnä rasittava ja keskittymiskyvytön huutelija”, Lawson hymähtää.

Myöhemmin Lawson opiskeli itsekin opettajaksi ja ammensi kokemuksistaan Putous-hahmoonsa, opettaja Ansa Kynttilään. ”Ap, ap, ap… opettaja puhuu!” pauhasi TV olohuoneissa.

Lawson oppi jo kouluikäisenä komiikan rytmin: milloin kannattaa olla hiljaa, milloin taas on oikea hetki iskeä väliin, ja mitkä asiat eivät ylipäätänsä naurata ketään. Näitä oppejaan hän hyödyntää työssään edelleen.

”Parhaimmillaan livekomedian rytmi taukoineen elää yleisön kanssa. Yleisö kertoo nauruillaan ja reaktioillaan, mitä he tänään haluavat kuulla ja nähdä.”

Lawson teki pitkään opettajan töitä ja keikkaesiintymisiä rinnakkain, mutta esiintyminen alkoi viedä enemmän aikaa. Lawson siirtyi freelanceriksi vuonna 2016, ja jo vuonna 2017 Putous teki hänestä kertaheitolla ammattinäyttelijän ja koko kansan julkkiksen.

Onneksi ei aiemmin, Lawson ajattelee.

”Näin muutaman vuoden jälkeen voin sanoa olevani onnekas, että lähdin tähän epävarmaan ja vaihtelevaan ammattiin vasta aikuisiällä. Nyt osaan käsitellä sekä työtäni että siihen liittyvää julkisuutta paremmin.”

Aina voi tähdätä korkeammalle

Hauskimmilla ihmisillä komiikka on sisäsyntyistä ja vaistonomaista, mutta komiikkaa voi myös opetella. Ammattihauskuuttajankin on koko ajan kehitettävä itseään, aina voi yltää korkeammalle. Jos jutut eivät naurata, työt loppuvat.

”Työssä kuin työssä täytyy olla tavoite. Mitä tahansa teenkin, koen, että minulla on mahdollisuus ja velvollisuus tulla paremmaksi”, Lawson sanoo.

”Komedia on ihmisten virittämistä tilaan, jossa heidän on turvallista nauraa.”

Olennaista esimerkiksi improvisaatiossa kehittymisessä on olla ajan tasalla siitä, mitä maailmalla tapahtuu. Täytyy olla kiinnostunut ajan ilmiöistä ja seurata niitä aktiivisesti.

”Aivoni ovat virittäytyneet sellaisella taajuudelle, että tarvittaessa löydän vitsin aihetta jokaisesta keskustelusta, lehden otsikosta tai radiosta tulevasta biisistä.”

Lawson ei kuitenkaan pyri olemaan jatkuvasti hauska. Esimerkiksi vaimon ja lasten ei tarvitse nauraa hänen jutuilleen.

Huumorillakin on rajansa

Huumori muuttuu ajan kuluessa samoin kuin se, mille nauretaan. Yksi periaate Lawsonin komiikassa kuitenkin pitää vuodesta toiseen: hän ei tee naurunalaiseksi kenenkään alisteista asemaa eikä törki niitä, joita sorretaan.

Väsyneimmät stereotypiat ja ilkkuva nauraminen vähemmistöille ei koskaan ole ollut ”coolia”, eikä sitä lavoilla enää juuri kuule. Lawsonin mielestä yleisö on nykyään fiksua ja tiedostavaa, ja siksi huumorillakin on rajansa.

”On tärkeää tiedostaa, että komedialla on valtaa. Mutta se, minkälaisia arvovalintoja teen, on täysin oma päätökseni. Kun se puoli on kunnossa, minun ei tarvitse miettiä, loukkaanko jotakuta”, Lawson sanoo.

Kun tietää rajansa, komiikan tekemistä ei pidä pelätä. Liika varovaisuus tekee viestistä hajuttoman ja mauttoman.

”Perusajatukseni on, että turkulaiset eivät ole sorrettu vähemmistö.”

Läsnä asiakkaalle ja yleisölle

Lawsonin omin genre on improvisaatio, viihdyttäminen ilman käsikirjoitusta. Toisin kuin vaikka stand up -koomikoilla hänellä itsellään on harvoin valmista materiaalia.

Lawson ei myöskään tee juontoja lapusta lukien. Siksi hän on lavalla aidosti läsnä ja joutuu lukemaan yleisöä ja mikä heihin uppoaa. Näin välttyy varmimmin myös tilanteilta ja vitseiltä, joille kukaan ei naura.

”Kyse on vuorovaikutuksesta”, Lawson tiivistää.

Onnistumisen tunteet ja paras voittajafiilis kimpoaa silloin, kun yleisöstä tulevat ensimmäiset naurunhörähdykset.

Ennakkotyö ja asiakkaaseen tutustuminen luo improvisaatiolle turvalliset rajat. Hyvä valmistautuminen on myös asiakkaan tilaisuuden arvostamista, sillä firmalle tapahtuma on aina jotain uniikkia – ensimmäinen juhlaseminaari tai hienoimmat joulujuhlat.

”Pienellä vaivannäöllä selviää, mille kahvitauoilla nauretaan ja mitkä asiakkaan pelot ja toiveet tilaisuuden suhteen ovat.”

”Minun tehtävänäni on saada asiakas vakuutettua, että otan työni vakavasti ja pystyn luomaan tunnelman, jossa olemme kuin tuttujen kesken pitämässä hauskaa”, Lawson sanoo.

Lawson valmistautuu tapahtumiin tapaamalla asiakkaan kasvotusten tai Teamsissa. Tietoa saa toki googlaamalla, mutta hiljainen tieto tulee vain ihmisiltä.

”Juttelemalla ja pienellä vaivannäöllä selviää pian, mille kahvitauoilla nauretaan ja mitkä heidän pelkonsa ja toiveensa tilaisuuden suhteen ovat. Vasta kun pääsen kiinni sisäpiirin juttuihin, koen olevani vahvoilla.”

Palaute tulee viiveellä

Kuluneen vuoden aikana Lawsoninkin keikat ovat siirtyneet pääosin lavoilta läppärille. Suurin ero lähi- ja etäesiintymisessä on palautteen saaminen: kasvotusten ihmisiltä saa ilmeiden ja naurun kautta välittömän palautteen, mutta virtuaalikeikoilla palaute tulee pienestä videoruudusta näytön kulmassa tai chatin kautta viiveellä.

Kun Lawson huikkaa viimeiset kivan illan toivotukset ja näyttö pimenee, aika pysähtyy. Adrenaliini valtaa kehon, väsymys on poissa.

Ja sitten chattiin tulee pling: ”Ihan mahtava keikka, ollaan naurettu vedet silmissä!”

---

---