Pasi Petriläinen on saanut valmisteltua seitsemänvuotiaat kaksoistyttärensä kouluun. Nyt hänellä on hetki sitä keski-ikäisten perheellisten keski-ikäisten suusta usein kuultua ”omaa aikaa” – ennen kuin on aika lähteä töihin. Työmatka on varsin lyhyt, sillä Petriläinen asuu samassa rakennuksessa kuin hänen ja vaimonsa Emman omistama Pyynikintorin liha ja kahvi -ravintola.
”Aluksi mietimme, että onko kaikki liian lähellä ja kaatuvatko nurkat päälle. Niin ei ole käynyt, pikemminkin tästä on paljon hyötyä”, Petriläinen sanoo.
Kun aloittelevat yrittäjät avasivat ravintolansa vuonna 2018, he huomasivat, etteivät ole juurikaan poistuneet Pyynikintorin liepeiltä moneen kuukauteen.
Työkuorma on ollut välillä iso, mutta Petriläinen on nauttinut paikan pyörittämisestä. Ex-jääkiekkoilija tottui peliurallaan siihen, ettei seuraavan kauden työpaikasta ole välttämättä tietoa.
”Toivottavasti tästä työstä en saa kenkää”, Petriläinen naurahtaa.
Suuri työmäärä yllätti
Vuoden 1998 nuorten maailmanmestarijoukkueen kapteeni oli lahjakas puolustaja, joka murtautui jo nuorena Tapparan kokoonpanoon. Hän pelasi 438 SM-liigan runkosarjaottelua Tapparassa, TPS:ssä ja Ilveksessä.
Ura päättyi ikävään niskavammaan hänen pelatessaan Ranskassa kaudella 2011–12.
”Urasta on oikein positiiviset muistot sitä viimeistä peliä lukuun ottamatta.”
Murtunut niska on kuntoutunut niin hyvin, ettei se haittaa arkielämässä. Kevyt kuntourheilukin onnistuu, vaikka Sorin aikuissirkuksen liikkeet osoittautuivatkin turhan vaativiksi. Liikkuva työ ravintolassa sopii hyvin vanhalle urheilijalle.
”En voisi kuvitellakaan, että istuisin töissä koneen ääressä koko päivän.”
Petriläinen kouluttautui uran päättymisen jälkeen sairaanhoitajaksi, mutta ne työt jäivät muutamaan pätkään.
Ravintola-ala ei kiinnostanut peliuran aikana kuin asiakkaan roolissa, mutta ajatus yrittämisestä alkoi viritä pikkuhiljaa, kun ajatuksissa alkoi pyöriä omassa talossa olevan tyhjän liiketilan elvyttäminen. Toisena vaihtoehtona ollut kukkakauppa jäi nopeasti.
”Työmäärän suuruus on varmaankin isoin yllätys. En olisi voinut kuvitellakaan, miten paljon hommaa pienenkin paikan pyörittämisessä riittää.”
Nuoruuden grilli uusiokäyttöön
Liha ja kahvi tuntuvat äkkiseltään hieman oudolta yhdistelmältä. Nimeen sisältyy tarina: vanhan liikkeen nimi oli Pyynikintorin Liha. Sen nimikyltti toi hyvän pohjan, ja uudet yrittäjät lisäsivät sanan kahvi.
Ravintola tarjoaa normaalien kahvilatuotteiden lisäksi lounasta, viinejä ja cocktaileja. Yksityistilaisuuksiakin järjestetään.
Petriläinen avasi toisenkin paikan vuonna 2020. Pirkkalassa ollut vanha grillikioski sai uuden ilmeen. Haikan Grilli tarjoaa hiiligrillissä tehtyä ruokaa kesäisin.
Grilliravintolan avaamista vauhditti terassin hyödyntäminen koronarajoituksien aikana.
”Se on tuttu grilli, jossa haaveilimme nuorena loistavasta tulevaisuudesta. Paikassa on vietetty hienoja hetkiä.”
Petriläisen kahdessa ravintolassa on ollut kesäisin parhaimmillaan kymmenen työntekijää.
”Tämä ei ole mitään miljoonabisnestä, liiketoiminta on aika pientä. Pärjäämme kuitenkin näin ja olemme iloisia siitä. Asiakkaita on käynyt kuitenkin enemmän kuin ajattelimme.”
Enemmän lepoa, vähemmän somea
Petriläinen ja hänen vaimonsa kuuluvat siihen yhä harvenevaan ihmisryhmään, jonka arjessa sosiaalinen media ei näyttele minkäänlaista roolia. Petriläisellä on käytössä 20 vuotta vanha Nokian puhelin, jonka sovellusvalikoima on hyvin rajallinen.
”Mieluummin iltaisin katson lapsiani silmiin kuin älypuhelimen näyttöä.”
Saman kaltaista periaatetta hän on soveltanut ravintolassaankin. Olisi suotavaa, että paikassa keskityttäisiin muuhun kuin kannettavan tietokoneen tai puhelimen näpräämiseen.
”Haluamme tarjota hetken pois stressaavasta arjesta. Parikymppiset tuntuvat ymmärtävän asian paremmin kuin keski-ikäiset. Se on valtava loukkaus heille, kun pyytää laittamaan tietokoneen pois.”
Samalla Petriläinen myöntää, että ravintoloiden nettisivut ja someprofiili kaipaisivat kohennusta. Mutta näillä mennään, kuten kiekkopiirien tuttu fraasi kuuluu.
”Nautin kyllä paljon ihmisten kanssa toimimisesta. En muuten varmaan olisi niin pitkään ollut jääkiekossa mukana. Joskus kyllä ihmetyttää, kun jonkun vähän ikävämmän asiakkaan käytös muuttuu, kun hän huomaa minut entiseksi pelaajaksi.”
Ehdotus tosi-tv:stä
Petriläisen vanhoista peliuran aikaisista kontakteista ei ollut juurikaan apua, kun hän aloitti ravintolabisneksessä. Alan ihmiset ovat kuitenkin tulleet tutuiksi, ja siitä hän on erittäin iloinen.
”Täytyy kyllä sanoa, että tällä alalla ihmiset ovat erittäin värikkäitä. Kiekkoväki ei ole mitään sen rinnalla”, Petriläinen naurahtaa.
Ihmisten hyvät käytöstavat ovat tulleet mukavana yllätyksenä.
”Työpäivän jälkeen katsotaan silmiin ja kiitetään. Olisi suotavaa, että se tapa valuisi muillekin aloille.”
Mikä olisi tulevaisuuden haave? Petriläinen haluaisi perustaa Kauppahalliin gumboravintolan. Gumbo on tuhti pataruoka New Orleansista Yhdysvalloista.
”Sellaista kunnon lohturuokaa. Sellaista ihmiset tässä ajassa tarvitsevat.”
Lopuksi Petriläinen yllättää heittämällä idean tosi-tv-sarjaan. Tapahtumapaikkana olisi tukkuliike, jossa hänkin vierailee säännöllisin väliajoin.
”Työmäärä realisoituu hyvin, kun yrittäjät tekevät siellä ostoksiaan silmäpussit roikkuen.”
