Jos hoidat työsi hyvin ja tähdet ovat oikeassa asennossa, ravintola-alalla voit edetä jo nuorena esihenkilön asemaan. Jos perustat ravintolan, voit huomata olevasi useammankin alan ammattilaisen pomo alle kolmekymppisenä.
Näin kävi minullekin. Ylenin työntekijästä päälliköksi nuorena epävarmana ihmisraakileena, jolloin minulla ei ollut työkalupakkia ihmisten johtamiseen.
Vaikka en kauheisiin ylilyönteihin kai esihenkilönä syyllistynyt, tunnistan tietynlaisen avuttomuuden ja pätemisen tarpeen yhdistyneen, ja se saa ihmisen olemaan kova ja ilkeäkin. Silloin ajattelin, että ravintola-ala on kova ala, jolla pärjäävät vain parhaat eli kovimmat. Sanoin asioita, jotka nyt hävettävät, enkä allekirjoita enää kaikkia ajatuksia, joita minulla oli silloin johtamisesta. En myöskään sitä, että alalla pärjäisivät vain ”kovat tyypit”. Se on pelkkää selviytymisharhaa.
Ravintola-ala on usein intohimoala. Sinne päädytään, koska ihmiset, elämykset, ruoka ja juoma kiinnostavat. Alan nopeatempoisuuden takia ravintolatöihin päätyvät usein sosiaaliset, käytännönläheiset ihmiset, jotka nauttivat nähdessään työnsä tulokset. Esihenkilötyö vaatii kuitenkin erilaisia valmiuksia.
Harva syntyy esihenkilöksi. Yleensä hyvänä pomona toimiminen vaatii myös opittuja johtamistaitoja, jotka eivät muodostu vain alan töitä tekemällä. Jos työkaluja ihmisten johtamiseen ei ole, moni peittelee omaa epävarmuuttaan vääränlaisella vallankäytöllä: huutamalla ja painamalla ihmisiä alas. Näin hyvästäkin ihmisestä voi kuoriutua kauhea esihenkilö. Ja vahingollinen johtamiskulttuuri valuu seuraaville päälliköille esimerkin voimalla.
Onneksi ihminen on oppivainen eläin. Näin ainakin haluan ajatella. Kun käsitellään alan johtamisongelmia, meillä jokaisella on vastuu miettiä, onko käyttäytynyt väärin alaista tai kollegaa kohtaan.
Se roisi läppä, joka voi tuntua ok:lta kahden kokeneen, toisiinsa luottavan työntekijän välisenä heittona, ei välttämättä ole sopivaa käytöstä, kun saman läpän heittää harjoittelijalle tai esihenkilöltä alaiselle. Vaikka alalla on välillä rankkaa, ihmisiä ei saa häpäistä, alentaa tai häiritä verbaalisesti tai seksuaalisesti. Muista, että asiattomuuden päättää kokija, ei tekijä.
Kannattaa muistaa, että aina voi pyytää anteeksi ja muuttaa käyttäytymismallejaan. Siihen tarvitaan vain se, että tunnistaa oman käytöksensä. Vilpitön anteeksipyyntö auttaa sekä tekijää että kokijaa ja korjaa usein tilannetta, joskus pitkänkin ajan päästä. Varsinkin esihenkilöiden on hyvä miettiä ja palata sanomisiinsa, tarkkailla ihmisten viihtymistä ja pohtia, onko työympäristö kaikille turvallinen ja hyvä.
Anteeksi on hyvä sana esihenkilötyössä. Jos virheitä sattuu, anteeksipyyntö ei ole heikkouden merkki.
Turvallisessa työympäristössä voi vitsailla raisustikin, mutta hyvä johtajuus on asia, joka jokaisen esihenkilön täytyy omaksua, jotta yritys menestyy. Kannattaa muistaa, että harva on hyvä johtaja itsestään. Sen itse ainakin opin jo ensimmäisessä esihenkilötyössäni.
