Istuin ravintolassa kuuntelemassa kollegan huolia liiketoiminnan surullisesta tolasta: asiakkaita ei löydy tarpeeksi, ja bisnes on hankalaa. Näinhän se on, elämme Suomessa haastavan suhdanteen keskellä. Korot ajavat kuluttajat tiukille, harva se päivä kuulee uusia ilmoituksia muutosneuvotteluista, ja yritysten rahahanat ovat kiinni.
Poliitikot tuntuvat näkevän ravintola-alan ainoastaan sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien tuottajana, jota tulee säädellä – eivät oikeana bisneksenä. Väitän ison osan ongelmista johtuvan naapurimaiden viinarallista, joka meille on rakennettu pelosta kumpuavalla verotuksella ja säätelyllä, mutta ei avata nyt sitä Pandoran lipasta. Tänään hypetetään nuorisoa.
Jos mietitään ainoastaan 50 vuotta taaksepäin, naiset eivät edes saaneet käydä ravintoloissa. Ravintolat ja kuppilat toimivat harvojen ja valittujen juottoloina, joista piti tilata voileipä saadakseen gin tonicin. Syömässä käytiin liinapöydässä, kun vaari täytti pyöreitä, joten onko ihmekään, että suomalainen ravintolakulttuuri on ollut kaukana Etelä-Euroopan maiden sosiaalisesta kanssakäymisestä ja hedonismin ylistämisestä. Maailma kuitenkin muuttuu rytinällä, ja tästä on kiittäminen nuorisoa.
Nykynuoriso nauttii mieluummin ravintolaillallisesta ja hyvästä viinipullosta kavereiden kanssa kuin säästää ruohonleikkuriin. He haluavat panostaa kokemuksiin ja elämyksiin, eivät täyttää yksiön nurkkia turhalla roinalla. Ravintolakulttuuri kehittyy tämän seurauksena vauhdilla, sanokaa minun sanoneen.
Heitä palvelevat tiskin toisella puolella samanhenkiset nuoret ravintolayrittäjät ja -työntekijät, jotka haluavat rakentaa omannäköisensä paikan, jossa henkilöityy ammattitaito, intohimo ja rakkaus omaa juttua kohtaan. Ravintola-alalla pärjääminen on aina vaatinut intohimoa alaa kohtaan, ja tämä tulee korostumaan jatkossakin.
Kunhan nykyisestä taantumasta selvitään yli, ilon aika koittaa taas. Uusia huikeita konsepteja syntyy seuraavan sukupolven henkka alenien, teemuaurojen ja tonitoivasten kynistä. Kaupanpäällisinä saamme jatkuvasti uusia intohimoisia asiakkaita, jotka haluavat kokea elämyksiä oman lähipiirinsä kanssa.
Kun miettii, miten pitkälle olemme päässeet 50 vuodessa, uskon ravintola-alan valoisaan tulevaisuuteen seuraavien vuosien ja vuosikymmenien aikana. Kutsukaa naiiviksi, mutta näen tulevaisuudessa intohimoa, yrittäjyyttä, hyviä ystäviä ja hedonistisia elämyksiä. Ehkä joku päivä poliitikotkin ottavat meidät tosissaan ja näkevät uhkakuvien sijaan veroeurot ja alan muut mahdollisuudet.
Haluan kiittää alamme nuoria jo etukäteen – minä uskon teihin.
Kim Heiniö kirjoittaa kolumnisarjassaan yrittäjyydestä ravintola-alalla. Heiniö on Soupster Familyn perustaja ja sarjayrittäjä.
