Merkityksellinen työnkuva, kiireettömät ja kiitolliset asiakkaat, säännöllinen päivätyö. Tässä muutamia syitä, joiden ansiosta Marjo Mononen ja Mare Polluks viihtyvät keittiötyöntekijöinä hoivakodissa. He ovat osa Mainiokoti Kaislan viisihenkistä keittiötiimiä Espoon Suurpellossa. Mononen on toiminut aikoinaan yrittäjänä lounaskahvilassa ennen kuin siirtyi yli vuosikymmeneksi myyntityöhön. Vuosi sitten hän palasi takaisin keittiöön.
”En ole kokki vaan keittiöammattilainen. Minulla ei ole kokin koulutusta, enkä halua kokki ollakaan.”
Polluks puolestaan työskenteli aiemmin Virossa äidinkielen opettajana. Elämä toi hänet Suomeen 13 vuotta sitten, ja täällä hän halusi tehdä jotain muuta. Polluksin mukaan hoivakodissa työskentely sopii erityisesti rauhallisille ja positiivisille ihmisille.
”Hoivakoti on hyvä työpaikka, jos haluaa seurustella ihmisten kanssa. Keittiön ovelta voi jutella ja kysellä kuulumisia.”
Mainiokoti Kaislan hoivakoti jakautuu kolmeen kerrokseen, joissa asuu noin sata vanhusta. Joka kerroksessa on oma jakelukeittiö kahdella oleskelutilalla. Useaan kerrokseen jakautuva ruokailu mahdollistaa pienet ryhmäkoot. Ateriat tarjoillaan viisi kertaa päivässä. Yöhoitaja keittää aamupuuron, ja sen tarjoilusta vastaavat aamuvuoron hoitajat.
Keittiötyöntekijöiden päivä alkaa puoli kymmeneltä lounaan esivalmisteluilla. Lämpimät ruuat tulevat kylmätoimituksena kolme kertaa viikossa ateriapalvelu Ateriaalista, joka on Mainiokodin tavoin osa terveys- ja sosiaalipalveluita tuottavan Mehiläisen konsernia.
Keittiötyöntekijät valmistavat itse tuoresalaatit ja voileivät. Aterioiden väliajat kuluvat tilauslistojen tekoon, kaappien siivoamiseen, tukkutoimitusten vastaanottoon ja kirjausten tekemiseen. Vanhuksia palvellessa ruuan terveysturvallisuus on erityisen tärkeää, ja kylmäketjujen säilyminen varmistetaan päivittäisillä lämpötilamittauksilla. Myös lämmitetty ruoka mitataan.
Uhkia
Kylmäketjun katkeamattomuus on hoivakodin keittiössä erityisen oleellista, ja siksi kylmälaitteiden sähkön saanti on turvattava. Venäjän hyökkäyssota ja siitä seurannut epävarmuus sähkön riittävyydestä sai Mainiokodeista vastaavan Mehiläisenkin varautumaan entistä tarkemmin.
”Saimme Mehiläiseltä pitkän ohjeen siitä, miten pitää käyttäytyä ja mitä varata”, Polluks kertoo.
Keittiöihin on hankittu muun muassa taskulamppuja ja vesikanistereita.
”Jos vettä ja sähköä saadaan, niin aika pitkälle päästään, kunhan on ruuat saatu ateriapalvelusta”, Mononen toteaa.
Entä jos kuljetusauto hajoaa kesken toimituksen? Monosen mukaan matkat keskuskeittiöstä yksiköihin ovat lyhyitä, minkä ansiosta aina löytyy joku keino saada ruoka paikan päälle. Annokset toimitetaan edellisenä päivänä, eli kuljetus ehditään järjestää ilman, että asukkaiden ateriointi vaarantuu. Polluks muistaa uraltaan vain yhden autorikon.
”Meille soitettiin heti ja sanottiin, että toinen auto hankitaan.”
Vahvuuksia
Kuuluminen Mehiläisen konserniin mahdollistaa sen, että keittiötyöntekijöiden ei tarvitse itse pyöritellä numeroita. Sopimusten solmimisen ja neuvottelun hoitaa emoyhtiö, joka tarjoaa myös koulutusta työntekijöille. Samaan aikaan Mainiokoti Kaislan yksikkö on kuitenkin pieni ja Monosen mukaan helposti hallittava.
”Toiminta on aika kodinomaista, eikä suurkeittiöjuttuja tarvitse ajatella.”
Polluksin mukaan ruokalistat on laadittu hyvin, ja niissä on huomioitu vanhuksille tutut ruokalajit. Kuuden viikon mittaisilla listoilla toistuvat klassikot, kuten karjalanpaisti, lihapullat ja ruskeakastike, lohikeitto ja maksalaatikko. Asukkaan hoitosuunnitelmasta riippuen annokset voidaan tilata myös rikastettuna ja erityisruokavaliot huomioiden. Kun ruoka valmistetaan muualla, voidaan paikan päällä panostaa hoivaan.
”Jos ruoka tehtäisiin täällä, henkilökuntaa pitäisi olla paljon enemmän ja keittiötilojen olisi oltava isommat”, Mononen huomauttaa.
Kunkin kerroksen keittiö palvelee noin kolmeakymmentä asukasta, ja jokaisessa keittiössä on yksi työntekijä. Joskus hissillä saa ravata, jos tukkutoimitus ei ole jakautunut tasaisesti. Mononen kokee monta kerrosta kattavan ruokailun kuitenkin ehdottomasti vahvuudeksi.
”Jos kaikki asukkaat olisivat samassa tilassa, se veisi kodinomaisuutta pois.”
Pitkään talossa työskennelleillä on suosikkikerroksensa, mutta jokainen pystyy toimimaan kaikissa keittiöissä. Työ on itsenäistä, mutta kollegoilta pyydetään myös auliisti apua.
“Saamme neuvotella keskenämme ja jakaa vinkkejä”, Polluks kiittelee.
Mahdollisuuksia
Hoivakoti on nimensä mukaisesti asiakkaiden koti, jossa on Monosen mukaan tarkoitus elää säännöllisen, rytmitetyn päiväohjelman mukaan. Hän ei kaipaa kehityskohteita tai suuria mullistuksia.
”Ei yritetä vippaskonsteja vaan tarjotaan ihan normaalia, hyvää arkea.”
Ruokatuotetta kuitenkin kehitetään asukkaiden toiveiden mukaan. Kahden viikon välein järjestetään asukasraati, jonka palaute välitetään edelleen Ateriaalille.
”Heiltä kysytään, minkälaiset ruuat maistuvat, mitä halutaan enemmän ja mistä ei tykätä. Jos asukas on tyytyväinen, meillä ei ole sanomista”, Polluks summaa.
Esimerkiksi punajuurisosekeitto on jäänyt listoilla vähemmälle, koska se ei maistunut asukkaille. Sen ongelma on myös vaatteiden tahraantuminen. Myös veriletut ovat jääneet pois valikoimasta.
Haasteita
Ruokasuositukset ja -tavat ovat muuttuneet hoivakodin asukkaiden nuoruudesta. Esimerkiksi nykyiset suositukset kasvisten määrästä eivät tahdo istua vanhusten tapoihin.
”Sanotaan, että puoli lautasellista pitäisi olla salaattia. Entisajan ihmiset eivät ole tottuneet siihen”, Polluks huomauttaa.
Salaatti onkin yksi harvoista tuotteista, joka tuppaa jäämään lautasille. Yöhoitajan keittämä aamupuuro taas tekee hyvin kauppansa, ja sitä on harvoin biojätteeseen asti. Jos ylimääräistä jää, välitetään tieto eteenpäin seuraavalle yövuorolle.
Ateriaalin toimittama lämmin ruoka on Polluksin ja Monosen mukaan pääasiallisesti hyvin mitoitettua. Kappalemääräisiä tuotteita, kuten murekepaloja, asukkaat kuitenkin syövät usein vähemmän kuin toimitetaan. Ylimääräisiä tuotteita ei tarjota seuraavana päivänä, vaan ne menevät biojätteeseen.
Ruuat tilataan pääluvun mukaan. Jos yksikössä on paljon pieniruokaisia, voi hävikkiä vähentää tilaamalla päälukua pienemmän määrän tuotteita.
Keittiötyöntekijä Marjo Mononen
- Suosikkiraaka-aine Kotimaiset vihannekset ja juurekset.
- Esikuva Oma äiti.
- Motto Asioilla on tapana järjestyä.
- Seuraavaksi aion lähteä lapsenlapsen kanssa harrastuksen pariin eli jousiampumaan.
- Sielunmaisema Oma mökkiranta Luumäellä.
Keittiötyöntekijä Mare Polluks
- Suosikkiraaka-aine Kaikki vihannekset.
- Esikuva Aloittaessani 13 vuotta sitten toisessa yksikössä sain hyvät opit emäntä Mariannelta.
- Motto Kun mielesi on valpas, on yhdentekevää, minkä ikäinen olet.
- Seuraavaksi aion mennä kotiin nauttimaan kahdesta vapaaillasta.
- Sielunmaisema Pohjois-Viron merenranta.
