Valtaosa baariammattilaisista on alle 34-vuotiaita. Syitä on varmasti monia, kuten vuorotyön kuormittavuus, matala palkkataso tai omalle alalle siirtyminen opintojen päätyttyä. Mutta voiko olla sattumaa, että tekijöiden määrä alalla vähenee juuri siinä iässä, jossa suomalaiset keskimäärin hankkivat lapsia? Lapsiperhearjen yhdistäminen baarityöhön on haastavaa mutta mahdollista.
Matias Parkkinen on työskennellyt alalla 16-vuotiaasta lähtien. Tutuksi on tullut tiskinurkkaus, buffetin hoito ja baaritiskin tausta. Hänen perheeseensä kuuluu eri alan töitä tekevä puoliso, kolmevuotias tytär ja muutaman kuukauden ikäinen poika.
Ensimmäisen lapsen hoitovastuu jakautui perheessä keskimääräistä tasaisemmin: puoliso jäi kotiin 13 kuukaudeksi, ja Parkkinen vietti kotona yhdeksän kuukautta. Tämä on poikkeuksellista, sillä Kelan tilastojen mukaan vuonna 2020 isille maksettiin vanhempainpäivärahoista vain 11 prosenttia.
Parkkinen kokee tärkeäksi, että saa olla näkemässä lastensa ensiaskeleet ja kokea arkisia asioita yhdessä perheen kanssa. Hänen mukaansa hoitovastuuta ei voi työntää kokonaan kotona olevalle, vaan töiden jälkeen on osallistuttava, vaikka väsyttäisi. Jos työpäivät venyvät yli kymmentuntisiksi, voi jaksaminen olla tiukilla.
”Kyseessä on fyysinen ala, jossa ollaan koko päivä jalkojen päällä. Kyllä siinä alkaa väsyttää, jos ei saa nukuttua.”
Parkkiselle vanhemmaksi tulo muutti työn ja vapaa-ajan tärkeysjärjestystä perhekeskeisemmäksi. Aiemmin hän painoi pitkää päivää ja ravintolapäällikkönä hoiti työntekijöiden sairauslomatuuraukset usein itse. Perheenlisäyksen jälkeen hän pyrki järjestelemään työajat tavalla, joka mahdollistaisi riittävästi aikaa kotona lapsen kanssa.
”Ettei tarvitsisi itse aina joustaa.”
Sittemmin Parkkinen on päätynyt opiskelemaan uutta alaa ja on sen myötä tehnyt töitä päiväpainotteisemmin. Näin hän pystyy osallistumaan lasten hoitoon iltaisin. Erityisesti nukkumaanmenoaika saattaa lapsiperheessä olla haasteellista aikaa, kun sekä lapsilla että vanhemmilla alkaa olla akut tyhjänä ja pitäisi saada iltatoimet hoidettua.
”Kahden lapsen kanssa se on aikamoinen show.”
Suurimpana haasteena baarityön ja lapsiperhearjen yhdistämisessä Parkkinen pitää aikaa. Muu maailma pyörii eri rytmissä kuin oma työ. Lisäksi alan matalapalkkaisuus on ongelma. Toisaalta alalla on niin paljon hyviä puolia, että Parkkinen itse toivoo voivansa palata tiskin taakse, kunhan kiireisin pikkulapsiaika on ohi. Hän on ikävöinyt hyvää työilmapiiriä, mukavia kollegoita ja asiakaskohtaamisia. Kiireisessä baarissa parhaimmillaan syntyvää flow-tilaa ei myöskään muualta saa.
Vaikka Parkkinen on itse päätynyt lähtemään, toivoo hän mahdollisimman monen pysyvän baarityössä myös lapsen saannin jälkeen. Tulevaisuudessa hän haluaisi itse tehdä satunnaisia viikonloppuvuoroja.
”Kun lapset kasvavat, on varmaan helppokin palata.”
Hyvä perhearki vaatii vaivannäköä
Tiskin taakse lasten vartuttua on palannut esimerkiksi 49-vuotias Jari Mellin, joka on ollut alalla 30 vuotta. Mellin on toiminut kaikissa mahdollisissa rooleissa tiskarista portsariin, hovimestarista ravintolapäällikköön ja festarityöntekijään. Väliin mahtui 15 vuoden ura alkoholimyynnin parissa. Vaikka Mellin teki satunnaisia tuurausvuoroja myös myyntiaikoina, paluu ei kuitenkaan ollut helppo: konkaria jännitti.
”Se oli itse asiassa aika pelottavaa. Vaatimukset olivat muuttuneet.”
Omaa osaamistaan ja verkostojaan hän lähti päivittämään esimerkiksi cocktailkisoihin osallistumalla. Melliniä mietitytti myös, miten hän taipuu jälleen iltapainotteiseen elämänrytmiin ja löytyykö oma paikka alalta, kun työkaverit ovat yhden sukupolven nuorempia. Iso haasteensa oli myös raha: myyntityöhön verrattuna palkka kutistui kolmanneksella.
”Toisaalta lasten täysi-ikäistyttyä kulurakenne oli muuttunut, joten rahankäyttöä oli helppo sopeuttaa.”
Ensimmäisen vuoden aikana vahvistui tunne, että päätös paluusta oli ollut oikea.
”Joka aamu heräsin ehkä väsyneempänä kuin ennen mutta myös onnellisempana.”
Mellin tuli isäksi aivan uransa alkutaipaleella 24-vuotiaana. Tuolloin hän vielä opiskeli sosiaalialaa ja teki töitä ravintola-alalla osa-aikaisesti. Suunnittelematon raskaus laittoi valitsemaan opintojen ja pankkitiliä kerryttävän työnteon välillä, ja Mellin valitsi työn. Viiden vuoden sisään syntyi lopulta kolme lasta. Viikonloppu- ja iltapainotteinen työ asetti omat haasteensa perheen yhteiselle ajalle.
”Piti nähdä vaivaa sen eteen, että arki rullaa ja on perheenomaista.”
Siirtyminen myyntityöhön tapahtui lopulta perhesyistä. Mellin oli saanut kokemuksia brändilähettilään roolista baarityön ohella 2000-luvun alussa. Sitten hänelle tarjottiin myyntiedustajan paikkaa suomalaisessa panimoyrityksessä.
”Alun perin olin sitä mieltä, että en halua myyntiedustajaksi. En tiennyt nauttisinko siitä.”
Päätös syntyi kuitenkin yhdessä vaimon kanssa.
”Totesimme, että se voisi antaa mahdollisuuden elää perhe-elämää eri tavalla.”
Mellin huomauttaa, että vanhemmuus on hieno osa ihmisen elämänkaarta. Jos vanhemmuus ajatuksena on kutsuva, hän kannustaa siihen ryhtymään, vaikka se vaatiikin työtä, joustoa ja erilaista ajattelua.
Eronnutkin voi tehdä vuorotöitä
Jousto ei ole aina kuitenkaan vain huono asia. 41-vuotias ravintolapäällikkö ja kahden lapsen äiti Sari Peltola kokee, että vuorotyö mahdollistaa pikkulapsiarkeen monenlaisia asioita, jotka eivät ole mahdollisia päivätyötä tekevälle. Esimerkiksi perheen lomat saadaan järjestettyä kalliiden sesonkien ulkopuolella, jolloin matkustelu on halvempaa. Myös arkiset askareet saattavat sujua helpommin.
”Itse tykkään käydä ruokakaupassa päivällä ilman lapsia, kun nuorimmainen on päiväkodissa ja vanhempi koulussa.”
Varhaiskasvatuslain mukaan vuorotyötä tekevän vanhemman lapselle on järjestettävä vuorohoito tarpeen mukaisessa laajuudessa. Peltolan nyt 13-vuotias esikoinen oli aikoinaan vuorohoidossa, ja järjestely toimi hyvin. Peltola muistuttaa, että silloin lapsen kanssa pystyy viettämään itse asiassa paljon aikaa.
”Saat olla lapsen kanssa koko valveillaoloajan, ja viet hänet päiväkotiin nukkumaan, kun lähdet töihin.”
Omasta unestakin pitää huolehtia. Tilanne on myös toinen siinä vaiheessa, kun lapsi menee kouluun. Nykyään Peltolan lapset elävät päivärytmissä, ja hän itsekin herää seitsemältä, vaikka takana olisi aamukahdelta loppuva yövuoro.
”Itselläni ei ole koskaan ollut säännöllistä rytmiä nukkumisessa. Montaa yövuoroa ja aamuherätystä ei voi tehdä putkeen, mutta sitä pystyy tekemään tietyn aikaa.”
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2022 todennäköisyys, että naisen ensimmäinen avioliitto päättyy avioeroon, oli 34 prosenttia. Myös Peltolan parisuhde, joka tosin oli avoliitto, päättyi, kun pariskunnan esikoinen oli kaksivuotias. Ero ei kuitenkaan aina tarkoita vuorotyön muuttumista mahdottomaksi. Peltola sai niin ikään vuorotyössä olevan lapsen isän kanssa hoitoajat sovittua hyvin. Kun lapsi oli isällä, teki Peltola pidempää päivää. Isona plussana on ollut joustava työnantaja.
”Olen itsekin ollut joustava, ja se on näkynyt vuorovaikutussuhteessa.”
Lopuksi Peltola haluaa muistuttaa, että lapset ja ravintola-ala mahtuvat hyvin samaan pakettiin.
”Olen omin silmin nähnyt usean sitä tukevan tarinan.”
valtaosa on alle 34-vuotiaita
Vinkkejä työn ja muun elämän yhdistämiseen
- Tasapainoiseen lapsiperhearkeen sisältyy työ, perheen yhteinen aika ja oma aika, ja näistä kaikista pitää myös palautua.
- Puhu avoimesti työnantajalle tarpeistasi työn ja muun elämän yhteensovittamisessa.
- Pidä huolta myös kahdenkeskisestä ajasta puolison kanssa: jos lastenhoitoapua ei järjesty, pitäkää vähintään treffi-iltoja kotona lasten nukkuessa.
- Pohdi, miten voisit yhdistää liikuntaa arkeen ketterästi. Voisitko pyöräillä töihin tai käydä juoksurattaiden kanssa lenkillä lapsi mukanasi?
- Mieti keinoja, joilla voit pitää yhteyttä ystäviin tässä elämänvaiheessa. Aamuun asti bailaaminen ei ehkä enää onnistu, mutta voisiko löytyä uusia yhteisiä kohtaamispaikkoja?
Kolmekymppisenä vanhemmaksi
Vuonna 2022 naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 29,6 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,2 vuotta. Yleisimmin äiti oli 29–34-vuotias lapsen syntyessä. Miesten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä oli keskimäärin 32,1 vuotta.
Lähde: Tilastokeskus: Syntyneet 2022 ja Väestötilastot 2022
