”Mitä jos lintsataan huomenna ja mennään roudareiksi Jäähallille? Sinne tulee Judas Priest”, lukiokaverini sanoi. Ajattelin, että kova juttu, mutta mitä on roudaaminen?
Se selvisi nopeasti. Aamuneljältä työ oli tehty. Olin nähnyt jotakin aivan uskomatonta: työntänyt flight caseja rekasta Helsingin jäähalliin ja nähnyt, miten niiden sisällöstä oli kasvanut keikka: tulta ja savua, hirveä meteli, halli hurrasi. Siitä se lähti.
Pian aloin huolehtia artisteista. Olin töissä promoottorilegenda Antti Einiöllä, joka toi silloin Suomeen käytännössä kaikki maailmantähdet. Kun Frank Sinatra ja Sammy Davis Jr. esiintyivät Jäähallissa, catering-listoilla oli enemmän toiveita kuin rivejä. Suomensimme sopimuspapereita ja ihmettelimme. Campbellin tomaattikeittoa ei Suomesta saanut, joten hankimme sitä kolme purkkia ulkomailta asti. Keitto oli loppua kesken, koska nälkäinen autonkuljettaja ehti syödä siitä osan.
Pääasialliset työvälineet olivat tuolloin paperi ja kynä. Huvilupahakemukset naputeltiin kirjoituskoneella, ja faksit tulivat lämpöpaperirullina. Niistä piti ottaa kopio, jotta sopimusten sisällöt säilyivät tallessa. Minun kymmensormijärjestelmälläni tarvittiin yleensä useampi versio, jotta paperi oli sen näköinen, että sen saattoi kiikuttaa pikku-Roban poliisiasemalle.
Muuten oltiin lankapuhelimen varassa. Minulla oli hakulaite, joka saattoi piipittää taskussa kuin jenkkileffoissa. Menin puhelinkioskista soittamaan: ”Yes, ok, thanks”, ja asia oli sillä sovittu. Kuin ihmeen kaupalla artistit saapuivat sovitusti sillä lentokoneella kuin pitikin.
Monta kertaa lentokentällä mietin, minkäköhän näköisiä tyyppejä sieltä on tulossa. Mukana oli levy-yhtiöstä saatu kuva tai albuminkansi tunnistusta helpottamassa. Oli hienoa, kun Music Television aloitti. Sieltä näki viimein, miltä bändin jäsenet näyttävät.
Guns’n’Rosesilla oli iso DC-10, jolla he laskeutuivat Helsinki-Vantaalle. Sieltä ajettiin poliisisaattueessa Kalastajatorpalle. Se oli silloin uutta ja ihmeellistä. Nykyään artistien ja yleisön turvaaminen on yhä suuremmassa roolissa, hyvästä syystä.
Tein bändejä kymmenen vuotta, kunnes siirryin yritystapahtumien puolelle. Teen pääasiassa suuria kansainvälisiä seminaareja, tuotelanseerauksia ja yhtiökokouksia suuryrityksille. Artistit ovat vaihtuneet toimitusjohtajiin, ja riskit ovat ihan eri luokkaa.
Rockkeikalla lavalla voi tapahtua mitä vaan. Se on osa show’ta, ja kansa hurraa entistä enemmän. Yritysmaailmassa se, että yksi slide ei näy, on katastrofi ja voi pahimmillaan vaikuttaa yhtiön pörssiarvoon. Mokan hinta voi olla valtava.
Kun on tarpeeksi monta kertaa ollut kuumottavissa tilanteissa, alkaa rakentaa mielessään loputonta tarkastuslistaa. Eri skenaarioita pohtii, kunnes valot sammuvat. Varmistelu on ammattitaitoa: kuinka monessa sekunnissa valot syttyvät uudestaan, jos ne sammuvat? Mitä tehdään, jos video ei käynnisty?
Ajan mittaan olen ymmärtänyt yhden keskeisen asian: Vaikka käytössä olisi huipputekniikkaa, se ei koskaan pelasta yksinään. Tässä työssä ihminen pitää huolta ihmisestä.
Kaikki on kiinni siitä, mihin riman asetat. Minä lähden joka päivä tekemään kympin päivää: tapahtumaa, joka on ollut positiivinen kokemus yleisölle ja esiintyjille ja jossa on syntynyt jotakin sellaista, mikä muistetaan. Olemme juuri niin hyviä kuin heikoin lenkkimme ja viimeisin keikkamme.
Joka kerta kun puhelin soi, pitää olla valmistautunut kaikkeen. Haluan vastata haasteisiin. Ei-sanan sanominen on minulle kryptoniittia.
Stressivapaampiakin aloja varmaan on, mutta ajattelen, että olen etuoikeutettu, että saan tehdä tätä työtä. Opin työkavereiltani joka päivä. Täydelliseksi ei valmistu koskaan, tämä on ikuinen oppikoulu.
Kysyn edelleen itseltäni, mikä minusta tulee isona. Minähän lähdin vain roudaamaan pari keikkaa lukiokaverini kanssa.
Matkan varrelta
Luova ratkaisu?
Mötley Crüe tuli keikalle Kaisaniemeen vuonna 2012. Bändi tunnettiin vaikeasti käsiteltävänä, ja kiertueen aiemmista konserteista oli kantautunut huhuja, että heillä oli tapana aloittaa ja lopettaa keikkansa milloin sattuu. Luvat oli haettu, ja yliajalla metelöimisestä olisi seuraamuksia. Sopimuksissa kysyttiin lopetusaikaa ja rangaistussakkoa. Idea tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kirjoitin sakoksi 1 000 000 USD, vaikkei meillä Suomessa sellaisia tunneta. Keikka loppui piirulleen ajallaan. Moni tuli jälkikäteen kysymään, mitä ihmettä sanoin, että sain heidät lopettamaan niin säntillisesti.
Moka?
Kirka, Hector, Pave Maijanen ja Pepe Willberg esiintyivät Mestarit Areenalla -kiertueella Vaasassa vuonna 1999. Sali täyttyi hitaasti, eikä esiintyjiä näkynyt. Soitin Pavelle bussiin. ”Hirveä ruuhka, mutta Kirka hyppäsi ulos ja ohjaa nyt liikennettä risteyksessä”, hän sanoi. Tajusin, että olimme unohtaneet tilata liikenteenohjauksen. Ruuhkaan se ei auttanut, sillä jokainen auto pysähtyi hänen kohdallaan nimmaria varten. Kiertueella esiinnyttiin paikoissa, joissa ei ollut aiemmin järjestetty keikkoja. Mukanamme kulki rekallinen tuoleja. Liput myivät hyvin, ja lisää tuoleja jouduttiin haalimaan milloin mistäkin koulujen ruokaloista.
Onnistuminen?
Toimin Stage Managerina Suomessa järjestetyissä Euroviisuissa 2007. Tapahtuma oli mittaluokaltaan ainutlaatuinen, valtavan iso tuotanto. Suomessa ei ollut tehty ennen mitään vastaavaa. Vaihdoissa meillä oli parhaimmillaan – tai pahimmillaan – 16 sekuntia aikaa tehdä muutoksia lavalla. Sekunnit juoksivat: oli saatava muusikot ja tanssijat paikoilleen, tekniikka kuntoon ja rauhoiteltava esiintymistään jännittävä artisti hyvälle fiilikselle, jotta hän saattoi tehdä oman osuutensa mahdollisimman hyvin. Se oli ikimuistoinen kokemus.
Aapo Lahti
- Asiakkuusjohtaja, Creative Technology
- Voitti tapahtuma-alan Evento Awards -gaalassa 2026 Kulissien virtuoosi -palkinnon.
- Töissä? Aloitti roudarina Cosa Nostra oy:lla 1980-luvulla. Stage managerina ja tuottajana Antti Einiön Eastwaylla. Vuodesta 1995 tuottanut pääasiassa yritystapahtumia.
- Vapaalla? Viettää mieluiten aikaa perheensä kanssa. Harrastaa erämaavaelluksia Lapissa.
- Kotona? Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi poikaa, tytär ja sileäkarvainen collie.
Evento Awardsista vastaa tapahtuma-alan ammattilaisten Evento-lehti. Avecmedia ja Evento kuuluvat Mediakonserni Keskisuomalaiseen.
