Artikkeli on julkaistu Evento-lehden Tutkassa-sarjassa, jossa tapahtuma-ammattilainen kertoo inspiraationlähteistään.
”Ensimmäinen vaikuttava elokuvamuistoni on E.T., jonka taisin nähdä 10-vuotiaana. Asuimme vanhempieni töiden vuoksi ulkomailla, ja ymmärsin E.T. phone home -kohtauksen koti-ikävän.
Aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, mutta totesin, ettei suomalaisen opiskelumaailman valinnanvapaus sopinut minulle. Lähdin Britteihin Glasgow´n yliopistoon opiskelemaan humanistisia klassikoita ja elokuva- ja televisiotiedettä.
Urani elokuva- ja tv-alalla alkoi 90-luvun alussa. Olen tehnyt lähes kaikkea paitsi cateringia. Olen ollut toimittaja ja tuottaja Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa. Dionysos Filmillä tuotin Karppi-sarjan toisen ja kolmannen kauden. Olen työskennellyt myös Ateneumin yhteistyöpäällikkönä sekä johtajana Suomen Lontoon ja Madridin instituuteissa.
Helsinki International Film Festivalissa aloitin vuoden 2025 alussa. Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin lisäksi järjestämme alan ammattilaisille suunnatun koulutus- ja pitchaustapahtuma Finnish Film Affairin. Tuotamme alan ammattilaisille myös Söderlångvik Masterclass -retriittejä. Mediakasvatustyötä teemme tarjoamalla elokuvia ilmaiseksi koululaisille Pulpettikino-näytöksissä.
Elokuvafestivaali on aina jollain tavalla poliittinen. Ohjelmistovalinnat ja se, mitä jätetään ulkopuolelle, ovat kannanottoja sen puolesta, mikä on tärkeää ja oikein. Puolet leffoistamme on naisohjaajien tekemiä. Yksi vinkki tämän vuoden festareille on Charline Bourgeois-Tacquetin ranskalaisdraama A Woman’s Life. Se kertoo keski-ikäisestä kirurgista, jonka tarkkaan rakennettu elämä alkaa huojua.
Elokuva muokkaa myös käsitystämme kulttuureista. Olen asunut viidellä mantereella, mutta mielikuvani joistain maista perustuu siihen, mitä olen nähnyt telkkarista tai leffassa. Shakiba Adilin ja Elina Hirvosen dokumentti The Secret Reading Club of Kabul kertoo, kuinka Talibanin toinen valtaannousu vaikeutti naisten ja tyttöjen elämää. Teos on minulle tärkeä, koska olen tehnyt töitä Afganistanissa. Elokuva on erityisen merkityksellinen taidemuoto nyt, kun maailmantilanne on vaikea.
Näitä suosittelen
Karateleffa: Ghost in the Cell
Olen käynyt karatekaverieni kanssa katsomassa vuosien varrella monet mätkimiset. Joko Anwarin Ghost in the Cell on hurja indonesialaiselokuva, joka sekoittaa vankilakuvaukseen poliittista terää ja kauhunsekaiseen toimintaan villiä huumoria.
Elokuvateatteri: Korttelikinot
Pienistä korttelikinoista suosikkejani ovat Imatran Bio Vuoksi, Hangon Kino Olympia ja Helsingin Kino Konepaja. Kaikissa on mietitty kokonaisuus, ja ne tukevat paikallista ympäristöä ja yrittäjiä.
Leffaeväs: Valkoviini
Lasi valkoviiniä saa leffan maistumaan paremmalta. En yleensä syö elokuvissa, mutta saatan ottaa pari palaa suklaata. En kuitenkaan paheksu niitä, jotka syövät. Sehän on vain ihanaa, että voi nautiskella ruoasta ja leffasta yhtä aikaa.
Lue myös: Naiset järjestävät nyt naisille suunnattuja festivaaleja
Lue myös: Pääkirjoitus: Kiersimme kymmeniä tapahtumia – mitä jäi taskuun?
