Kuvittele mielessäsi massiivisen tapahtuman h-hetki, jolloin jokaisen yksityiskohdan on osuttava napakymppiin. Jos mokaat, uutta tilaisuutta ei tule. Jo yksi tällainen ponnistus on suurelle osalle ihmisistä liikaa. Ne, jotka ottavat haasteen vastaan, ponnistelevat stressinsietokykynsä äärirajoilla.
Kuvittele seuraavaksi, että joudut kokemaan tällaisen h-hetken 12 kertaa viikon aikana. Tässä vaiheessa loputkin kiinnostuneet todennäköisesti kaikkoavat. Jäljelle jäävät vain Markku Aallon kaltaiset ihmiset. Aallon yritys Pyroman on toteuttanut Euroviisujen pyrotekniikan ja erikoistehosteet yhdeksän kertaa. Pyroman on ollut myös Nightwishin luottokumppani jo 25 vuotta.
Miten suomalainen yhden miehen paukkufirma kasvoi yhdeksi Euroopan kovimmista pyrotekniikan ammattilaisista? Ja miten ihmeessä Aallon pää kestää vuodesta toiseen prässiä, joka olisi monelle muulle liikaa?
Sattuma toi pyrojen pariin
Aalto oli jo nuorena kiinnostunut tekniikasta. Hän opiskeli sähköasentajaksi ja tietoliikennetekniikkaa teknillisessä korkeakoulussa, mutta päätyi pyrotekniikan ja erikoistehosteiden pariin sattumalta. 1990-luvun alussa parikymppinen Aalto työskenteli yrityksessä, joka toi maahan äänentoisto- ja valolaitteita. Yksi yrityksen edustamista merkeistä oli englantilainen Le Maitre, joka valmistaa pyro- ja savukoneita.
”Olin tutustunut sellaiseen kaveriin kuin Lordiin. Hän sanoi, että mie oon menossa Euroviisu-karsintoihin, tuu mukaan.”
”Minulle sanottiin, että voitko alkaa myydä tuota tavaraa teattereille. Järjestimme Helsingin Kaupunginteatterissa pyroseminaarin, jossa laitteita esiteltiin. Silloin päässäni välähti, että tätä ei tässä maassa kukaan tee.”
Moniin elokuviin erikoisefektejä tehnyt Seppo Lindholm järjesti kursseja, joilla harjoiteltiin pyrotekniikan turvallista käyttöä. Aalto kävi kurssit, hankki tarvittavat luvat ja panostajan pätevyyden. Ura savun ja räjähdysten parissa alkoi vuonna 1995. Ala imi mukanaan, ja opinnot jäivät.
Aalto työskenteli ensin muutaman vuoden yksin, mutta jo vuosituhannen vaihteessa Pyroman alkoi työllistää freelancereita. Nykyään yrityksessä on Aallon lisäksi neljä kokopäiväistä työntekijää, ja suurimmissa projekteissa käytetään tarpeen mukaan freelancereita.
Le Maitre on edelleen yksi Pyromanin edustamista merkeistä. Laitteiden ohjaus on muuttunut 30 vuodessa täysin, mutta toimintalogiikka ja lopputulos ovat ennallaan.
”Ohjaus oli ennen analogista. Vedettiin piuha paukulle ja nappia painamalla poksahti. Nykyään ohjaus tehdään tietokoneilla, mutta itse paukut eivät ole juuri muuttuneet”, Aalto kuvailee.
Virheistä oppii
Monia tapahtuma-alan ammatteja ei voi opiskella, vaan työ opitaan tekemällä, niin myös pyrotekniikka. 1990-luku ja 2000-luvun alku olivat Aallon oppivuodet, joiden onnistumisista ja virheistä hän otti opikseen. Suurimmat mokat päätyivät uutisiin, mutta nyt niille voi jo nauraa. Yksi katastrofeista liittyy Helsingin Hietarannassa järjestettyyn Hietsu -99 -konserttiin.
”Meillä oli hieno Hietsu -99 -kyltti, joka piti sytyttää konsertin lopussa tuleen. No, sytytettiin sitten koko perkeleen lava palamaan ja pääsimme pääuutislähetyksiin.”
Samantyyppinen vahinko kävi 2000-luvun alussa Emma-gaalassa Lordin esityksen aikana. Urkuharmonin kannessa palanut liekki sytytti verhon, joka alkoi roihuta suorassa televisiolähetyksessä. Taas oltiin lööpeissä. Aalto muistaa elävästi, miten kammottavia tilanteet olivat. Tuleen ei kuitenkaan voinut kirjaimellisesti jäädä makaamaan.
”No, sytytettiin sitten koko perkeleen lava palamaan ja pääsimme pääuutislähetyksiin.”
”Noissa tapauksissa sai sormilleen niin, että tuntui. Ajattelin, että tämä oli tässä ja työt menisivät. Molemmat tapaukset olisi voitu välttää kokemuksella, ja nykyään en enää tekisi vastaavia virheitä.”
Aalto ei kuitenkaan kadonnut maan alle, vaan kohtasi tilanteet, kantoi vastuun ja otti opikseen. Nykyään hän tekee parhaansa varmistaakseen, etteivät kokemattomat työntekijät tekisi samoja virheitä kuin hän aikoinaan. Avoimuus ja virheiden analysointi ovat ehdottomia edellytyksiä, jos haluaa rakentaa uran alalla.
”Pitää kertoa suoraan totuus eikä yrittää pestä mustaa valkoiseksi.”
Nightwishin, Lordin ja Euroviisujen liekittäjä
2000-luvun alussa tapahtui ensimmäinen Aallon uraan merkittävästi vaikuttanut asia. Nightwish teki kansainvälisen läpimurron, ja melodista metallia lähdettiin viemään maailmalle räjähdysten ja savun kera. Pyroman alkoi kiertää bändin mukana.
Once-levyn kiertueen jälkeen yhtye piti keikkatauon. Aalto mietti, mistä keksisi firmalleen töitä.
”Olin tutustunut sellaiseen kaveriin kuin Lordiin. Hän sanoi, että mie oon menossa Euroviisu-karsintoihin, tuu mukaan.”
Aalto meni, ja loppu on historiaa. Pyroman vastasi Lordin pyrotekniikasta Helsingin karsinnoissa ja Ateenan loppukilpailussa. Voitto merkitsi kansainvälistä läpimurtoa myös Aallon yritykselle.
Pyroman järjesti pyrotekniikan seuraavana vuonna Helsingin Euroviisuihin, ja tästä alkoi viisuputki. Pyromanin toteutuksia on nähty nähty Belgradissa 2008, Moskovassa 2009, Malmössä 2013, Tukholmassa 2016, Ukrainassa 2017, Tel Avivissa 2019 ja Malmössä 2024.
”Tänä vuonna emme voittaneet kilpailutusta, vaikka ei se paljosta ollut kiinni. Joskus kieleen liittyvät asiat voivat ratkaista sen, kuka homman saa.”
Aalto ei harmittele välivuotta, sillä viisukevät on rankka rupeama. Viime vuonna hän oli Malmössä kuusi viikkoa putkeen. Kun semifinaalit, finaalit ja harjoitukset lasketaan yhteen, tiimi vetää viisuviikolla täyspitkän show’n 12 kertaa. Suorituskyky ei saa herpaantua hetkeksikään, ja jokainen harjoitus tehdään kuin kyseessä olisi tositilanne.
”Se vaatii jäätävän kylmiä hermoja. Pelaat tavallaan koko ajan upporikasta ja rutiköyhää. Ala on niin raadollinen, että jos mokaat finaalin, kaikki tehty työ valuu roskakoppaan.”
Aalto arvelee, että kylmähermoisuus ja pitkäjänteisyys ovat osittain synnynnäisiä piirteitä, joiden ansiosta hän on pärjännyt alalla. Myös kokemus on kasvattanut paksua nahkaa. Nykyään hän uskaltaa jo sanoa suoraan, jos jokin tapahtumajärjestäjän idea ei toimi.
”Jos jotain saisin toivoa tilaajilta, niin enemmän aikaa työni tekemiseen…”
Viisufinaalin kaltainen show on millintarkkaa sekuntipeliä. Vau-efekti ei synny vain isoista räjähdyksistä, vaan ajoituksen on osuttava nappiin. Maallikko voisi kuvitella, että näyttäviin pyrotehosteisiin kuluu valtavia määriä palavaa ainetta, mutta totuus on usein toinen.
”Rammsteinilla sitä saattaa olla tuhansia litroja, mutta Nightwishin peruskeikalla propaani-butaaniseosta kuluu 56 aerosolipulloa eli noin 28 kiloa kaasua per keikka.”
Laserit ja valoshow’t ovat tulevaisuutta
Pyrotekniikan lisäksi Pyroman tekee muita tehosteita, kuten ilotulituksia, konfetti- ja saippuakuplasateita ja laserefektejä. Ilotulitusbisnes tosin alkaa olla hiipumaan päin ympäristö- ja meluhaittojen vuoksi. Laserefektien kysyntä taas on kasvanut viime vuosina.
Aalto arvelee, että laserit ja valoshow’t vievät tulevaisuudessa tilaa ilotulitteilta myös siksi, että laserien kuljettaminen ei vaadi yhtä paljon tilaa kuin suuren ilotulituksen räjähteet.
”Meillä on luvat suurten lasereiden käyttöön. Kun lasereita osataan käyttää ja ne ajoitetaan oikein, niillä saadaan upeita efektejä.”
Käytännön lisäksi työ sisältää monenlaista ennakointia ja suunnittelua. Tilaaja ja varsinkaan yleisö eivät näe kaikkea taustatyötä, joka on välttämätöntä onnistumisen kannalta.
”Jos jotain saisin toivoa tilaajilta, niin enemmän aikaa työni tekemiseen.”
Efektityössä pitää huolehtia myös erilaisista lupa-asioista. Vaarallisten aineiden ja tavaroiden kuljettaminen vaatii oman ajoneuvonsa. Turvallisuus pitää huomioida logistiikassa pakkaamisesta kuljettamiseen ja purkuun asti. Kaikista tapahtumista pitää tehdä ilmoitus pelastuslaitokselle kahta viikkoa ennen tapahtumaa, ja tapahtumapaikan pitää olla viranomaisten tarkistama ja turvalliseksi todettu.
Vauhti hiljenee, muttei pysähdy
Aalto täyttää tänä vuonna 58 vuotta. Hän tekee Pyromanissa edelleen sekä käytännöllisiä että hallinnollisia töitä. Viime vuosina hän on tosin vähentänyt keikoilla käymistä ja keskittynyt enemmän toimistohommiin.
”Enhän minä ymmärrä nykymusiikista enää hölkäsen pöläystä”, Aalto nauraa.
Tässä Aalto tosin vähättelee itseään. Pyroman on tehnyt erikoisefektejä niin JVG:lle, Apulannalle kuin Juha Tapiolle, joten hän tuntee eri genret keskimääräistä paremmin. Puuhastelu omakotitalossa tosin vetää nykyään enemmän puoleensa kuin hevikeikat, mutta Aalto tuskin jää lähitulevaisuudessa eläkkeelle.
Pyroefektien maailmassa kolmekymppinen on vielä junnu, neli-viisikymppiset taas parhaassa työiässä. Konsultoinnille ja koulutukselle on todennäköisesti kysyntää aktiiviuran jälkeenkin.
”Tämä on sellainen maailma, että kun kerran tähän lähdet, aika vaikea on lähteä pois.”
Lue myös: Palkittu tapahtumatuottaja Tanja Halonen viihtyy freelancerina ja jakaa onnistumisen oppinsa
Lue myös: Promoottori Pietu Sepponen innovoi uutta ja tuo jopa kesäfestarit keskelle talvea
Pyrotekniikka on pääomabisnes
Markku Aalto kuvailee pyrotekniikka- ja erikoisefektialaa pääomavoittoiseksi, sillä toiminta vaatii paljon kalliita laitteita.
”Valmistajilla on asiakkaita maailmankin mittakaavassa melko vähän. Jotain laukaisulaitetta saatetaan valmistaa vain 100–200 kappaletta, ja se saattaa maksaa 10 000 euroa. Pelkällä laukaisulaitteella ei edes tee mitään, vaan tarvitaan myös paljon muuta.”
Rahalliset investoinnit ovat yksi syy siihen, että bisnes on Euroopan ja etenkin Suomen mittakaavassa pieni ja kilpailu on maltillista. Mikään koulutus ei valmista työhön, ja onnistumiset ovat paras tapa kasvattaa verkostoja ja liiketoimintaa.
”En ole joutunut juurikaan tekemään markkinointia. Viidakkorumpu hyvin tehdystä työstä on parasta mainosta.”
Aalto on kasvattanut toimintaansa pikkuhiljaa. Hän on maksanut kaikki investoinnit firman tuloilla, eikä osaa arvioida, miten helposti pankki myöntäisi lainaa laitehankintoihin. Leipä on kiinni kalustossa, joten vakuutusten pitää olla kunnossa.
Viime vuosien talouskurimus ei ole koetellut Pyromanin työtilannetta tai Aallon hermoja. Hän on tottunut epävarmuuteen, ja kuluva vuosi näyttää hyvältä, vaikka ennätyksiä ei rikota.
”Kun tapahtumaa suunnitellaan, ensin budjetoidaan artisti, äänet, valot, videot ja lavasteet. Kun jää muutama tonni ylimääräistä, keksitään, että pitäisikö hommata vielä savut ja pyrot. Olen tottunut olemaan pahnan pohjimmainen, siinä ei ole mitään uutta.”
Miten Aalto neuvoisi alasta kiinnostunutta aloittelijaa?
”Suosittelisin lähtemään liikkeelle pienin askelin ja keikka kerrallaan. Alku voi olla hyvin vaikeaa, koska ei ole ketään, joka opettaisi, miten asiat pitää tehdä.”
