Silmäilin suositun, aika hiljattain avautuneen ravintolan ruokalistaa. Menun pääruokavaihtoehtoina oli kananpoikaa, naudan pihvi ja hiillostettua siikaa.
”Olisiko teillä saatavilla jotakin kasvista tai peräti vegaanista pääruokavaihtoehtoa”, tiedustelin tarjoilijalta.
”Joo totta kai huomioimme erityisruokavaliot. Eli jos on vegaani, keittiö pystyy kyllä tekemään jotain muuta kuin nämä”, hän vastasi.
Hieno juttu, tietenkin. Ongelma vain oli se, että olin juuri hetkeä aiemmin lupautunut ottamaan ystävieni seuraksi lusikallisen tartaria. Teki mieli, ja myös annoksen jännittävä makuyhdistelmä kiinnosti. En enää tainnut mennä vegaanista. Hävetti. Olinpa nyt hankala asiakas!
Ei, en ole vegaani, mutta syön kotona ja ravintoloissa todella mielelläni vegaanista ruokaa. Syitä on monia. Ensinnäkin tykkään kasviksista todella paljon ja tiedän, että niiden makua voi houkutella esiin muutenkin kuin voilla, juustolla ja ilmakuivatulla kinkulla. Myös terveys kiinnostaa, samoin tietenkin ilmasto. Ihan kaikille meille tekisi hyvää olla enemmän vegaaneja.
Ravintoloissa tuntuu kuitenkin olevan sisäänrakennettu ajatus, että jokainen asiakas haluaa lautaselleen mahdollisimman paljon lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita. Ruusukaalien kanssa tarjotaan pekonia, risotto on tehty kanaliemeen, ja suklaamoussessakin on varmuuden vuoksi pari liivatelehteä. Vegaaneille täytyy tehdä aivan omat annokset, ja se on iso operaatio.
Kansainvälisissä trendiennusteissa on povattu vuosia, kuinka kasvikset pääsevät lautasella päärooliin, kun taas liha ottaa sivuosan lisukkeena. Tätä en ainakaan ihan vielä ole havainnut. Harmi. En usko, että olemme lainkaan nähneet, mitä annettavaa kasviksilla on kulinaariselle maailmalle.
Pientä toivoa silti on.
Teimme loppuvuodesta puolisoni kanssa retken Turkuun. Illalliselle suuntasimme kehuttuun Kakolan Ruusuun. A la carte -lista oli innostava: erikokoisia jaettavia annoksia, joita olisi helppo maistella yhdessä. Sitrusglaseerattua frittikanaa, fenkolirisottoa ja sitrusmarinoitua fenkolia, haudutettua purjoa ja kylmäsavustettua silakkaa… Huomioni kiinnitti kuitenkin kursivoitu teksti jokaisen annoksen perässä: saatavana vegaanisena. Wow, siis mahtavaa!
Nopean keskustelun jälkeen päädyimme puolison kanssa siihen, että tilaamme sekä alkuperäisiä että veganisoituja annoksia. Jos se vain onnistuu.
”Hei nämä vegaaniset annokset, saako niitä tilata kuka tahansa”, kysyin tarjoilijalta.
Tämä vaikutti hämmentyneeltä. Kiirehdin selittämään:
”Joskus on ollut tarkkaa, että vegaaniset annokset säästetään vain oikeille vegaaneille.”
Tarjoilija näytti yhä hämmentyneemmältä.
”Tietenkin voitte tilata mitä tahansa mitä meillä on tarjolla. Eihän ole meidän asiamme päättää, miten te haluatte syödä.”
Hallelujaa! Ehkäpä näen pian Kakolan Ruusun asennetta muuallakin.
Satu Koivisto on ruokakirjoittaja, toimittaja ja vastavalmistunut kokki. Hän kirjoittaa havainnoistaan ravintola-alalta.
LUE MYÖS: Satu Koiviston kolumni: “Nyt kyllä haet”, puuskahti puolisoni – aloitin aikuisiällä kokkiopinnot
LUE MYÖS: “Vegaanina tulee usein se fiilis, että on vaivaksi” – Vesta puhuu ravintoloista ja asiakaspalvelusta
LUE MYÖS: Kahvi on halvempi, jos tilaat sen kauramaidolla – helsinkiläinen ravintola erottuu ratkaisullaan
