Kysyimme kokeilta ja tarjoilijoilta, toteutuuko tasa-arvo alalla – näin he vastasivat

Sukupuolten välinen tasa-arvo on ottanut aimo harppauksia eteenpäin, mutta ravintoloiden huippu näyttäytyy edelleen miesten maail­mana. Alan kilpailuista PRO-gaalassa on palkittu keittiöpäälliköitä jo 23 vuoden ajan, mutta vain kaksi voittajista on naisia. Vuoden Kokki -kilpailun 26 voittajan joukosta löytyy vain yksi nainen. Televisiossa ja haastatteluissa esiintyvistä kokeista valtaosa on miehiä.

Vaikka työkulttuurissa on nähtävissä muutosta tasa-arvoisempaan suuntaan, ravintola-alan työpaikoilla esiintyy edelleen eriarvoista kohtelua, joka näkyy niin palkoissa, työtehtävien jakautumisessa kuin vähättelevässä suhtautumisessa – jopa häirintänä.

Tasa-arvon toteutumisesta ravintola-alalla on julkaistu paljon lopputöitä, tutkimuksia ja hankkeita, jotka osoittavat, että tilanne on todellinen. Samalla aihe on arka. Harva uskaltaa puhua ravintola-alan tasa-arvoa koskevista lieveilmiöistä omalla nimellään.

Päätimme kuitenkin selvittää kokkien, tarjoilijoiden ja muiden ravintolatyöntekijöiden aitoja kokemuksia työssään ja julkaisimme anonyymin tasa-arvokyselyn. Vastauksia kertyi 56 kappaletta. Kaikki tässä artikkelissa olevat sitaatit ovat peräisin ravintolatyöntekijöiden Facebook-yhteisöissä jaetusta kyselystä. Kyselyyn vastanneista 66 prosenttia oli naisia.

Moni kokee, että tasa-arvosta ei keskustella alalla tarpeeksi, ja omia mielipiteitään on vaikea saada julki. Hankkeista tulee ilmi, että tasa-arvoon ravintola-alalla on vielä matkaa etenkin keittiön puolella. Palkat ja työtehtävät eivät jakaudu tasa-arvoisesti naisten ja miesten välillä etenkään fine dining -ravintoloissa. Sukupuolten välisen epätasa-arvon lisäksi eriarvoista kohtelua esiintyy myös maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välillä.

Naiset ja miehet kokevat tasa-arvon toteutumisen eri lailla. Suurin osa miehistä ei tutkimuksien tai kyselyn mukaan koe alaa epätasa-arvoisena, samalla kun naiset ja ulkomaalaistaustaiset nostavat esiin ongelmia, jotka liittyvät muun muassa työtehtävien jakautumiseen, esihenkilöiden toimintaan, urakehitysmahdollisuuksiin sekä työpaikoilla tapahtuvaan häirintään.

”Naisten väheksyntää, ulkomaalaisen tai nuoren työntekijän harhaanjohtamista esimerkiksi palkka-asioissa.” – N

”Tilanne on parantunut huomattavasti aiemmasta, mutta kehitettävää löytyy.” – M

Miesten maailma?

Vanhahtavia sukupuolinormeja esiintyy kyselyn mukaan etenkin niin sanotuissa valkoisten liinojen ravintoloissa, joissa keittiöt ovat usein miesvoittoisia. Alan työntekijät kokevat, että mediassa ja kokkikilpailuissa esillä olevat kokit ruokkivat stereotypioita miehistä keittiön johdossa ja lämpimän keittiön puolella ”piisissä”.

Joissain paikoissa tuntuu edelleen olevan vallalla vanha jakolinja lämpimän ja kylmän keittiön välillä: alku- ja jälkiruokapuolta pidetään naisille lämmintä keittiötä sopivampana. Myös esihenkilötehtäviin eteneminen koetaan naisille vaikeammaksi erityisesti fine dining -puolella.

”Se vaihtelee työpaikkakohtaisesti. Monissa keit­tiöissä väheksytään naisia, eikä välttämättä mielellään edes oteta töihin. Naisia saatetaan myös väheksyä esihenkilöasemassa (naiset eivät osaa johtaa, liian tunteellisia jne.).” – N

”Riippuu kovasti paikasta. Kovin miehinen ala, missä miehet valitaan naisia useammin esimerkiksi mesuksi.” – N

”Korkealla tasolla oleva keittiö ei ole tasa-arvoinen. Normi lounaskeittiö on.” – N

Myös perheen perustaminen voi jarruttaa naisten urakehitystä. Fine dining -keittiöiden työaikoja ei ole helppo sovittaa lastenhoidon kanssa, ja näin monien naiskokkien työ muuttuu lapsia hankkiessa. Tämä näyttäytyy fine dining -keittiöiden puolella naisten lyhyempinä työurina ja pitkän linjan esikuvien vähäisyytenä.

Ravintoloiden rakenteellinen epätasa-arvo heijastuu alan kilpailuihin. Vaikka vuodesta 1995 järjestetyn Vuoden Kokki -kisan ensimmäinen osio toteutetaan anonyymina, naiskokki on finalistien joukossa edelleen harvinaisuus, ja koko kilpailun on voittanut sen historian aikana vain yksi nainen. Tämä johtunee siitä, että naisia on edelleen vähemmän fine dining -keittiössä, joten on tavallisempaa, että keittiöstä lähtee kilpailemaan mies.

Pauliina Brandtin ravintola-alan tasa-arvoa koskevasta lopputyöstä vuodelta 2025 ilmenee, että keittiön työkulttuurissa saattaa edelleen vallita voimakas maskuliinisuuden kulttuuri, jossa miehet johtavat ja osoittavat naistyöntekijöille heidän paikkansa.

Useissa Brandtin aineiston haastatteluissa kokkia kuvattiin termillä ’hyvä jätkä’, mikä liittää ammattiin sukupuolittuneen käsityksen siitä, kenelle työ sopii. Naiset itse kertovat, että heiltä odotetaan samanlaista maskuliinista roolia työpaikoilla, jotta pääsy mieskokkien joukkoon olisi mahdollista. Samaa kertovat alan kyselyn vastaukset.

”Ravintola-alalla on normalisoitu alkoholismia, ilkeää puhetapaa kollegoille ja jopa simputusta. Usein rappioitunut ja ilkeä kokki on jopa romantisoitu hahmo.” – N

”Kuten sanottua, erittäin miehinen. Samat kuluneet naamat jauhavat työkulttuurin muutoksesta joka kanavassa. Mielestäni joihinkin paikkoihin ei pääse töihin, koska on nainen, vaikka on kokemusta sekä näyttöjä. Työkulttuuri on osittain epämiellyttävä, kun äijät jauhavat olleensa kakskytvuotta alalla.”  – N

Naisten työskennellessä keittiön puolella suuri vaikutus on myös omalla persoonalla. Moni kokee, että vahva persoona, oma aktiivisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus, jämäkkyys ja ikä voivat auttaa työsyrjinnän ehkäisemisessä ja uralla etenemisessä.

”Oma kokemus on, että ala on kehittynyt eteenpäin siitä, mitä se on pahimmillaan ollut. Muistan itsekin sen, että nuorena kundina luuli, että on normaalia, että naisia tulisi katsoa alaspäin keittiössä ja he voisivat tehdä korkeintaan kylmää puolta yms. Onneksi on tullut niistä ajoista paljon fiksummaksi ja alakin kehittynyt. On aika karmaisevaa ajatella, että tämä olisi ollut joku kysymys joskus.” – M

Epäilyksiä asiakkailta

Tarjoilutyössä sukupuolten erot näyttäytyvät pienempinä, ja se näkyy myös tasa-arvon kokemuksissa. Salin puolella sukupuolten epätasa-arvo tulee esiin ennen kaikkea asiakkaiden käytöksessä. Tietyt juomat mielletään enemmän miesten osaamisalueeksi, ja suosituksia halutaan enemmän heiltä.

”Esimerkiksi viski- ja olutsuositukset pyydetään mieluummin miespuoliselta baarimikolta. Kuitenkin myös kollegoiden puolesta on edelleen jatkuvasti epäilyä naisen kyvykkyydestä johtaa ravintolaa.” – N

Naistyöntekijät kokevat myös enemmän häirintää asiakkaiden puolelta kuin miehet.

“En ole kokenut seksuaalista häirintää kollegoiden suunnasta. Asiakkailta kylläkin: sekä sanallista että esimerkiksi takapuolelle läpsäisyn.” – N

Salin puolella esimerkiksi palkkatasa-arvon ja uramahdollisuuksien koetaan yleisesti olevan paremmalla tolalla kuin keittiössä. Taustalla vaikuttaa salityön historia – naisia on työskennellyt kaikissa ravintolatyypeissä jo pitkään.

Aikaisemmin miehisempänä pidetty baarimestarin ammattikin on viimeistään 2000-luvulla tasa-arvoistunut. Sukupuolijakauma cocktail- ja baarimestarikisoissa sekä tarjoilijakilpailuissa on kokkikisoja tasaisempi.

Vuodesta 2015 järjestetyn Vuoden Tarjoilija -kisan voittajissa on lähes yhtä paljon miehiä kuin naisia, ja Baarimestarien SM-kisojen finalisteissa on jo jonkin aikaa ollut tasaisesti miehiä ja naisia, vaikka kisan voittajissa onkin vielä miesenemmistö.

”Ainakin omissa työyhteisöissä on ollut tasa-arvoista. Ei rasismia eikä sukupuolien epätasa-arvoa.” – M

”Minulla on urani alusta asti ollut hyviä esikuvia, sekä miehiä että naisia. Ensimmäisessä vakiduunissa minulla oli esimiehinä sekä miehiä että naisia, enkä koskaan ajatellut, etten voisi edetä uralla sen takia, että olen nainen.” – N

”Läpällä heitin”

Ravintoloiden työviihtyvyydestä puhuttaessa kommunikaatio on kaiken a ja o. Alan työkulttuuriin ovat perinteisesti kuuluneet ronski huumori ja sisäpiirivitsit. Vaikein asia tuntuu olevan hyvän maun rajan määrittäminen.

Yhdessä työpaikassa lausuttu roisi vitsi voidaan kokea tiimiä yhdistäväksi tekijäksi, ja toisaalla se voidaan käsittää sanalliseksi häirinnäksi. Suhtautumisessa on myös sukupolvieroja. Se, mihin vanhempi sukupolvi on töissä tottunut, ei enää olekaan nuoremmille ok.

”Missään muussa työyhteisössä ei seksuaalissävytteinen huumori ole ok.” – N

Varsinkin miesten heittämät seksistiset vitsit ja nimittelyt koetaan usein epämiellyttäviksi sekä itse koettuna että sivusta seurattuna. Tässä usein törmätään juuri kommunikaation erilaisuuteen. Vitsin lausuja voi ajatella sen olevan harmitonta läpänheittoa, vaikka vitsailun kohde voi kokea sen ahdistavana häirintänä.

Kyselyssä nousi esiin myös miesten kokemaa syrjintää ja häirintää.

”Olin pitkään esihenkilönä yrityksessä, jossa oli useampi ravintola. Olin 15 esihenkilön joukosta toinen kahdesta miespuolisesta esihenkilöstä. Meidät jätettiin useasti ulos keskusteluista ja chattiryhmistä, ja jatkuvasti oli sellainen olo, etten ole siihen yhteisöön tervetullut. Ja niin kuin surullisen useasti kaiken maailman pikkujouluissa sun muissa juhlissa, niin koskettelu ja lähentely on varsinkin silloin tapissaan.” – M

Yleisimpänä ongelmana ravintola-alalla toistuu sanallinen häirintä ja nimittely, kuten vähättelevä tytöttely, josta kärsivät eniten nuoret naiset. Pelkkä sukupuoli ei siis ole ainoa asia, mikä vaikuttaa häirintään, vaan ikä ja sukupuoli yhdessä.

”Ammattitaitoa on kyseenalaistettu sukupuolen ja iän takia aiemmin. Tässä on ikä auttanut.” – N

Sanallisen häirinnän lisäksi ravintolatyössä on koettu myös fyysistä koskemattomuutta rikkovaa seksuaalista ahdistelua.

”Perseelle läpsimistä, tytöttelyä ja väheksymistä.” – M

Hyvä työkulttuuri palkitsee

Työntekijöiden kokemuksissa korostuu selkeästi työpaikan ilmapiirin merkitys. Ystävällinen ja kunnioittava käytös nähdään tärkeänä, ja jos ilmapiiri on kunnossa, vitsailu lähentää eikä loukkaa. Hyvin johdetulla työpaikalla viihdytään ikään, sukupuoleen ja ihonväriin katsomatta.

”Olen kokenut sitä molemmin puolin. Olen ollut nuorempana töissä keittiössä, jossa oli aikamoinen äijäkulttuuri huonolla tavalla. Mutta myös myöhemmin ravintoloissa, joissa on selkeästi ollut enempi naisia kuin miehiä. Sain kokea siellä paljon selän takana puhumista, arvostelua ja puhdasta valehtelua siitä, mitä olen töissä tehnyt tai muka jättänyt tekemättä. Sukupuolesta riippumatta siellä saattaa olla pari mätää omenaa, jotka aiheuttavat enempi epätasa-arvoa. Mutta hyvin johdetuissa paikoissa olen huomannut, että se on useasti ravintolan arvoista ja ihmisistä kiinni, että ihmiset kohdataan ihmisenä sukupuolesta tai rodusta riippumatta.” – M

Ravintola-alan työpaikkojen työkulttuureissa on paljon eroja. Vetovoimaisen kulttuurin rakentamisessa korostuvat turvallisuus ja reiluus, hyvä johtaminen ja vuorovaikutus, yhteisöllisyys ja ilmapiiri sekä mahdollisuus kehittyä. Myös Haaga-Helian Veto- ja pitovoimaa MaRaMa-alalle -hankkeen mukaan hyvä työilmapiiri ja tiivis työyhteisö ovat alan keskeisiä vetovoimatekijöitä.

”Alalla on mielettömän hyvää energiaa: työtä tehdään porukalla ja huumorin avulla käsitellään hankaliakin asioita. Alalla myös ollaan jumiuduttu siihen, että palkka ja työajat ovat paskaa, asiakkaat on paskaa ja näin homma vaan menee. Muutosvastarinta on ällistyttävän isoa ja esimerkiksi nuorempia työntekijöitä pilkataan, mikäli haluavat pitää huolta oikeuksistaan tai vaativat jotain (esim. tauot).” – N

”Alalla kehitystä on tullut huimasti. Mielestäni alaa vaivaava krooninen työvoimapula on pakottanut siistimään työympäristöjä, jotta osaajat eivät karkaisi. Tietysti vieläkin tätä näkee, mutta vähemmissä määrin.” – M

Ravintolan yrityskulttuurin ja vetovoiman välillä on selkeä yhteys. Parhaat osaajat voivat valita työpaikkansa, ja valinnan taustalla vaikuttaa myös työnantajamielikuva. Hyvän yrityskulttuurin ja tasa-arvoisen kohtelun paikoissa myös viihdytään pidempään.

”Yli neljänkymmenen vuoden kokemuksella voin sanoa, että ainakaan itse en ole kohdannut syrjintää enkä häirintää.” – N

”Vaihteleva. Riippuu työnantajasta niin paljon.” – N

Tyytyväiset ja sitoutuneet työntekijät tarjoavat tutkitusti parempaa asiakaspalvelua ja tekevät työtä tehokkaammin, mikä heijastuu suoraan ravintolan tulokseen.

Esihenkilöiden toiminta näyttäytyy keskeisenä tekijänä tasa-arvon toteutumisessa sekä esimerkin että ristiriitatilanteiden ratkojana. Työntekijäkokemus liittyykin tiukasti tasa-arvoon, koska siihen sisältyvät esimerkiksi työolosuhteet, uramahdollisuudet sekä organisaation arvot ja kulttuuri.