Ravintoloitsija Riku Stenros menetti toissaviikolla sekä ravintolansa että kotinsa. Porvoon vanhassakaupungissa syttynyt tulipalo nielaisi Meat District -ravintolan ja sen yläkerrassa sijainneen asunnon.
Kuinka kaikki tapahtui? Mitä tapahtumista voi oppia? Miten jatketaan tästä eteenpäin? Riku Stenros kommentoi Avecille tähänastisensa elämänsä suurinta kriisiä.
Ravintolassa kaiken piti olla kunnossa: hormit oli nuohottu ja palokunta oli käynyt tekemässä selvityksen. Grilli, josta palo ilmeisesti sai alkunsa, oli maahantuojan asentama olemassa olevaan huuvaan. Paikka ja kokonaisuus oli todettu hyväksi valmistajan ohjeiden perusteella.
”Näihin asioihin kannattaa perehtyä tosi tarkkaan ja ottaa selvää etukäteen. Itse luotan ihmisiin ja maahantuojiin, koska se ei ole omaa osaamisaluettani, mutta on syytä huolella tutustua asioihin. Nyt jälkikäteen tuntuu, että hiiligrillin kanssa touhuaminen ravintolakeittiössä ja sen suojeluohjeistus ei ole hirveän selvää sen paremmin palokunnalla, maahantuojalla kuin vakuutusyhtiölläkään”, Stenros sanoo.
Henkilökunta oli perehdytetty grillin käyttöön. Stenros luotti myös palotarkastajien tarkkasilmäisyyteen.
”En olisi ikinä uskonut, että jotain tällaista sattuu. Olen toki miettinyt, mitä jos palo syttyy, ja siksi meillä on ollut palohälytysjärjestelmä ja sammuttimet.”
Stenros on ollut hyvin kiireinen auttaessaan vakuutusyhtiöitä selvittämään vastuukysymyksiä ja korvaustason määrittelyä. Asioita selvitellään kahdeksan vakuutusilmoituksen ja neljän vakuutusyhtiön voimin.
”Varaudu myös siihen, että vakuutus ei enää pelkästään maksa korvauksia, vaan rikostarkastajan tyyppiset henkilöt tulevat selvittämään asioita, ja talossa pitää olla esimiehiä, jotka osaavat keskustella sekä heidän että viranomaisten kanssa”, Stenros neuvoo.
Miten kaikki tapahtui?
Meat District oli juuri sulkeutumassa, kun palo huomattiin myöhään keskiviikkona 10. elokuuta. Keittiössä aloitettiin heti esisammutus. Salissa ei kaikeksi onneksi ollut asiakkaita.
Ravintolapäällikkö kävi tarkistamassa Stenrosin tyhjän asunnon, joka sijaitsi rakennuksen yläkerrassa. Siellä ei näkynyt merkkejä tulipalosta. Keittiön vuoromestari laski katolta vaahtosammuttimen sisällön piippuun, kun palo ei ollut vielä levinnyt.
Stenros kertoo odottaneensa palokunnan ehtivän sammutustöihin nopeammin.
”Yllätyin, että heillä kesti lähes 45 minuuttia aloittaa työt. Ehdin ajaa Helsingistä Porvooseen ja todistaa, miten oma henkilökuntani katseli avuttomana sivusta ja tuskaili tilanteen hidasta edistymistä. Miksi siinä meni niin kauan? Luulisi, että vanhassa Porvoossa vain lyötäisiin letkut kiinni”, Stenros ihmettelee.
Palonhoitoyksikön pystyttäminen, alueen eristäminen ja sisätilojen tarkistus kestivät niin kauan, että kipinät ehtivät sytyttää katon välipohjan ja tuli levisi myös yläkerran asuntoon. Varmasti kaikki tehtiin juuri niin kuin pitikin, Stenros toteaa – mutta jossittelun aiheuttamaa turhautumista tämä tieto ei lievitä. Stenros pohdiskelee, olisiko asunto kuitenkin voitu pelastaa ja palo pysäyttää ripeämmällä toiminnalla.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Uutta kohti
Shokista huolimatta Stenros kertoo ryhtyneensä nopeasti rakentamaan uutta. Aivan ensimmäiseksi hänen muissa ravintoloissaan käytiin läpi paloturvallisuusasiat ja suojeluohjeet. Stenros on osakkaana porvoolaisessa SicaPellessä ja helsinkiläisissä Albina & Alexiksessa ja Mat Distriktissä.
”Mihin en enää voi vaikuttaa, siitä stressaaminen on turhaa. Kaikkien on varmasti syytä käydä paloturvallisuusasioita läpi.”
Stenros ei vieläkään nuku öisin kunnolla, mutta toimintakykyään hän ei ole menettänyt: Meat District on määrä rakentaa entistä ehompaan kuntoon. Eteenpäin auttaa myös vanha viisaus.
”Ihminen voi yhden asian elämässään valita, itkeäkö vai nauraako, ja se nauraminen on aina parempi. Tunteet ovat päässeet esiin, on itkettykin, mutta yleensä se päättyy nauruun, ei voi muuta.”
Jälleenrakennus etenee Stenrosin näkökulmasta hyvin, joskin virkamiehet, museovirasto ja kaupunki hidastavat asioita.
”Vakuutusyhtiön edustaja oli toiveikas; jos kaikki menee nopeasti, rakentamisessa menee 12 kuukautta. Se tarkoittaa, että pääsisimme operoimaan ravintolaa kesällä 2023. Asuantoani en kaipaa niin paljon kuin ihmiset työpaikkojaan. Jos voin päättää, rakennamme ravintolatoiminnan ensin.”
Hän aloitti raunioiden vielä savutessa jälkityöt. Recovery-firma hoitaa puhdistuksen eli lajittelee vakuutusnumeroittain jäljelle jääneet tavarat ja joko puhdistaa tai hävittää ne. Yritys valvoo rakennusta, huolehtii rakennusjätteen pois ja on aloittanut kuivauksen osastoittain. Myös rakenne- ja materiaalitutkimuksia tehdään jo.
Tärkeää oli löytää myös huputtaja, sen Stenros kilpailutti myös saman tien ja huput nousivat suojaamaan rakennusta viikonlopun aikana.
”Rakennusfysiikkafirma tutkii, mitkä materiaalit ovat pelastettavissa ja millä tavalla. Olen kilpailuttanut pääsuunnittelijan, ja arkkitehtisuunnitelmat alkavat hahmottua.”
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Työyhteisön voima: Smaku toteutuu
Miltä tuntuu, kun oma koti ja ravintola palaa? Viikon aikana Stenros on välillä ollut myös toiveikas, mutta pala on edelleen kurkussa koko ajan.
”Taakka onnettomuudesta painaa niin kauan kuin tutkinta on kesken, samoin huoli henkilökunnasta. Kassa on tyhjä, päätöksiä tulee vasta viikkojen päästä. Itse teen 24/7 duunia, joten turhauttaa, kun selvitykset kestävät niin kauan.”
Pysäyttävin hetki oli se, kun Stenros koko yön sammutustöitä valvottuaan palasi paikalle ja näki asuntonsa karrelle palaneena.
”Silloin tajusin tilanteen. Purkutyöt ovat paljastaneet koko karmeuden, kaikki tavarat ovat muhjuna, ja olen ollut kolme päivää sama paita päällä. Päällimmäisinä tunteina ovat väsymys, shokki, masennus, epätietoisuus ja turhautuminen.”
Meat Districtin henkilökunta jakaa tunnelmat Stenrosin kanssa. Pelko ja huoli tulevasta määrittivät onnettomuuden jälkeistä päivää. Huumori, yhteisöllisyys ja ystävien tuki auttavat. Pienet onnistumiset antavat voimaa jatkaa eteenpäin: Stenrosin kumppaneidensa kanssa omistamat ravintolat pystyvät tarjoamaan koko Meat Districtin porukalle töitä Helsingistä.
”Kiitos yhtiökumppanieni, on kiva tarjota työntekijöilleni varmuus”, Stenros toteaa.
Valopilkku on myös se, että maanantaina 22. elokuuta alkavaksi suunniteltu Smaku-festivaali toteutuu myös Meat Districtin osalta.
”Teemme suunnitellusti Smakun ravintolan sisäpihalla. Terveysviranomaiset tarkistivat hotellini Pariisin Villen keittiön, eivätkä olleet niin tylyjä kuin normaalisti. He olivat melkein inhimillisiä ja ymmärsivät muun muassa, että meillä ei ole tarpeeksi vesipisteitä”, Stenros naurahtaa.
Smaku-annosten rakentaminen tarjoaa muutamaksi viikoksi parille vakituiselle työntekijälle töitä, ja seitsemän euron annoksilla voi saada kassan pohjan kilisemään.
”On kiva nähdä asiakkaita ja kertoa tarinaa heille siellä samassa pihassa. Nyt minua tuijotetaan Porvoossa kuin haamua, joten on erittäin kiva tehdä jotain konkreettista ja kohdata ihmisiä positiivissa merkeissä. Tänään oli jo paljon iloa ja naurua, kun kasailimme keittiötä”, Stenros toteaa.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Vakuutukset kuntoon
Vaikka iso osa ravintoloitsijan tuloista meni tulipalossa, oli matkassa onneakin.
”Olen miettinyt, mitä jos palo olisi levinnyt hotelliin tai muualle Vanhaan Porvooseen. Hyvä, että kukaan ei loukkaantunut, se on ensisijaista. Kyllä me pärjäämme ja saamme uuden entistä ehomman ravintolan.”
Ravintolan ja oman kodin tuhoutuminen on ravintoloitsijan elämän isoin kriisi.
”Koronan taklaaminen oli yrittäjän näkökulmasta vastaava, mutta siinä oli yhteisöllisyyttä ja paljon tyyppejä, joiden kanssa sparrata. Silloin oli omituisella tavalla enemmän varma olo, että kyllä kaikki järjestyy. Tämä oli todella valitettava onnettomuus, jossa näin konkreettisesti tuhoutuneen kotini ja ravintolani. Kyllä tämä on suurin yrittäjyyteen ja henkilökohtaiseen elämään liittyvä tragedia, vaikka on muitakin vastoinkäymisiä ollut”, Stenros pohtii.
Hän aprikoi tehneensä kaiken etukäteen niin kuin pitääkin. Ravintolalla oli parhaat mahdolliset kiinteistövakuutukset, liiketoimintavakuutukset ja keskeytysvakuutukset. Miten muuten tällaiseen onnettomuuteen voisi varautua?
”Vakuutukset ovat tärkein mahdollinen keino varautua. En tietenkään ollut edes ajatellut, että näin voisi käydä. Eihän tällaista suunnittele.”
Muun muassa Uusimaa-lehti uutisoi tulipalosta tuoreeltaan.
