Etelä-Saimaa selviitti, mitkä tavallista suomalaista ruokaa tarjoilevat ravintolat Lappeenrannassa ovat auki pyhäisin. Valinnan varaa ei juuri löytynyt, koska kustannus on liian iso.
Miksei lappeenrantalaisista ravintoloista saa tavallista suomalaista ruokaa sunnuntaisin? Kuten järvikalaa, kaalikääryleitä, maksapihvejä ja metsäsieniä sekä jälkiruuaksi jotain kotimaisesta marjasta, vaikkapa mustikkakukkoa. Missä Lappeenrannassa voisi esitellä kotimaisen ruuan simppeleitä salaisuuksia ulkomaalaisille vieraille?
Tuskainen kysymysten tulva ilmaantui sähköpostiin, kun Etelä-Saimaa kirjoitti elokuussa kaupungin ruokapaikkojen pikkuhiljaisesta siirtymisestä kebab-pizzerioista aasialaisiin keittiöihin.
Joutsenolainen lukija ei ollut fine diningin vaan perusmakujen perässä. Sellaisia haikaili lisää myös yrittäjä Saku Hyttinen, kun kommentoi Lappeenrannan ruokapaikkojen muuttunutta tyyliä syyskuussa ja harmitteli iltaravintoloiden puutetta sekä ravintoloiden muuttumista buffetpöydiksi.
Tämä teksti keittää kaipauksen kohteet kokoon, katselee a’la carte -ravintoloiden ruokalistoja ja kysyy, mikseivät ne ole avoinna sunnuntaina ja miksi tavan kotimainen ruoka usein puuttuu listalta.
Kysymykset ovat aiheellisia, vaikka lihapullaa ja muusia saakin Biltemasta Viipurinporttiin läpi viikon. Sunnuntaisin avoinna olevia à la carte -ravintoloita on Lappeenrannassa vain muutama, ja niistä ainoastaan satamaravintola Tiluksen menu sisältää perinteiseksi tulkittavaa suomalaista ruokaa, kuten juureksia, kuhaa, metsämarjoja ja -sieniä.
Etelä-Karjalan osuuskaupan (Eekoon) ketjuravintolan Rosson italialaisten makujen maailma on toki tullut tutummaksi ja siten suomalaistunut vuosikymmenten aikana, mutta focacciat, pastat ja pizzat ovat silti tuontitavaraa.
”Rosson listat elävät aina vähän ajan hengessä, ja tarkoitus on pitää lista monipuolisena, mutta muutokset eivät voi olla kovin dramaattisia”, Eekoon ravintoloiden ryhmäpäällikkö Anu Nykänen perustelee menua.
Osuuskaupan ravintoloista sunnuntaisin ovat auki myös Amarillo, Hesburgerit, Lamppu ja Pizza & Buffa, mutta tarjolla on enemmän etnistä tai klubi- ja pikaruokaa kuin tässä tavoiteltua tavallista suomalaista ruokaa.
Toisaalta, kun katselee ravintoloiden ruokalistoja, niin klubityylin ruokalista alkaa olla tavallinen ja siltä tilaaminen kuin istumista sporttibaarissa.
Esimerkiksi käy entinen herkkusuiden Patria, jonka nykyinen lista toistuu Scandic-hotellien ravintoloissa samanlaisena läpi maan mutta jolta voi tilata sunnuntaisin vain suurissa kaupungeissa.
Vastaus rajalliseen sunnuntaiaukioloon on simppeli kuin sosekeitto.
”Kaupunki on hiljainen muulloin kuin kesällä, ja henkilöstökulut ovat kaksinkertaiset sunnuntaina. Se ei kannata”, yrittäjä Meki Dogu kertoo.
Hänen Dibat Oy:nsä pyörittää Lappeenrannassa kolmea erityylistä ravintolaa: Kasinoa, The Kitcheniä ja Wanhaa Makasiinia. Dogun mukaan tarkoituksena oli alun perin pitää Kasino avoinna pyhäisin, koska asiakkaat aina välillä kyselevät sunnuntaiaukioloa.
”Jos ravintola olisi auki, sinne kyllä tulisi asiakkaita, muttei riittävästi kustannuksiin nähden.”
Dibat Oy:n ravintolat ovat auki sunnuntaisin kesällä, jolloin on ”aivan eri meininki”.
Varman päälle
Sotkusen Kellarin yrittäjä Petteri Uusi-Erkkilä on tehnyt samanlaisen johtopäätöksen aina, kun on pohtinut, pitääkö sunnuntaina oven auki vai kiinni.
”Se vaatisi kävijämäärää, joka ei ole realistinen.”
Hänen mukaansa kesä voisi olla mahdollinen, muttei ole nykyisessä kulutuslamassa uskaltanut edes testata, kun sekin sisältäisi riskin.
”Varman päälle on pelattava, kun muutenkin mennään tiukilla”, Uusi-Erkkilä viittaa aikaan.
Myös ison toimijan pitää olla varovainen, jos pitää ravintolaa avoinna sunnuntaisin.
”Sunnuntain tarjontamme keskittyy konsepteihin, jotka parhaiten vastaavat sunnuntaisin ravintoloissa ruokailevien ihmisten tarpeisiin”, Nykänen muotoilee.
Erilainen konsepti ja kiinniolot avaavat markkinarakoa pienelle kilpailijalle.
”Meille sunnuntain aukiolo on palvelu, jota Lappeenrannassa on tarvittu ja joka on toistaiseksi kannattanut”, Tiluksen yrittäjä Niina Vehviläinen sanoo.
Hänen mukaansa sunnuntaista on satamaravintolassa muodostunut rento ruokailupäivä ilman arjen kiireitä.
Lappeenrannassa ravintolat käyttävät yleisesti kotimaisia raaka-aineita. Tavalliselle suomalaiselle ruualle voi altistaa ulkomaisia vieraita viikolla monessa a’la carte- ja iltaravintolassa, jo mainittujen paikkojen ohella ainakin Anguksessa, Sumussa ja Wolkoffilla.
Läheltä, mutta kalliimmalla
Suomalainen perusruoka tarkoittaa myös paikallisia pieniä tuottajia ja pussilohta kalliimpia raaka-ainekustannuksia.
”Maksamme mielellämme laadusta ja raaka-aineen tarkasta alkuperästä sekä tuoreudesta”, Vehviläinen perustelee.
Lappeenrannan ravintoloiden buffetlounaiden hinta on 15 euron tienoilla. Sillä saa lautaselle lohta mutta ei paikallista järvikalaa.
”Kuhaa voi välillä saada edullisestikin, mutta joskus se on jopa 40 prosenttia kalliimpaa”, Dogu esimerkillistää kustannuseroa.
Sama hintaero koskee yleensä vaaleaa ja punaista lihaa, ja siksi kalliimmista raaka-aineista tehdyt annokset löytyvät yleensä à la cartesta eivätkä buffetista.
Läheltä pyydetty tuoretuote ei ole hifistelyä lautasella, vaan ruuanlaiton näkökulma.
”Se on eettisesti kestävämpi valinta”, Uusi-Erkkilä perustelee.
Sotkusen Kellarin Saimaalta pyydetty järvikala ei tosin toteuta joutsenolaisen lukijan toivetta ruuan suomalaisuudesta, koska ravintolan menu on italialainen, mutta varmasti monen muun.
Uusi-Erkkilä sanoo, että ravintolan sesongin mukaan vaihtuva ruokalista painottuu jatkossa pelkästään italialaiseen keittiöön.
”Teimme päätöksen, kun menu viimeksi vaihtui. Asiakkaat ovat kiitelleet.”
Kiitollisuus ei yllätä. Etelä-Saimaan kyselyssä syyskuussa 2025 ristorante italiano oli suosituin toive uudeksi ruokapaikaksi. Rosso taitaa lähes 50 vuoden jälkeen sittenkin olla suomalainen.
Lue myös: Suomalainen kotiruoka on nousussa Tampereella: palapaistia ja kaalilaatikkoa ravintolapöydässä
