Pitääkö Suomessa antaa tippiä hyvästä palvelusta ravintolassa? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta.
Suomessa tarjoilijoiden palkka ei perustu tippiin, kuten joissain muissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa työntekijöiden minimipalkka on alhainen, ja palkasta osa korvataan tipeillä.
Suomessa ei ole myöskään vahvaa tippauskulttuuria, mutta käytäntö on tullut aiempaa enemmän näkyviin maksupäätteiden myötä. Laskun hetkellä maksupääte saattaa ehdottaa tipin antamista.
Keskisuomalainen paneutui aiheeseen haastattelemalla ravintola-asiakkaita ja alan ammattilaisia.
Jyväskylän kauppakeskus Sepässä lounastavan Keijo Suomalaisen mielestä Suomessa ravintoloissa ei tarvitse tipata.
”Mielestäni tipin pitää kuulua aterian hintaan, vaikka korttikoneissa usein kysytään tipistä”, Joutsassa asuva Suomalainen sanoo.
Hän arvioi, että tilanteesta voi tulla joskus vähän ahdistava asiakkaalle.
Ennen oli toisin. Suomalainen muistelee, että aikanaan portsarille saatettiin antaa tippiä ja baaritiskille voitiin jättää juoman vaihtoraha.
”Nykyään käteisen rahan käyttö on vähäistä. Ennen vanhaan oli helppoa jättää vaikka kolikko tipiksi.”
16-vuotiaat kaksoset Saara ja Veera Tall uskovat, että tippaaminen on Suomessa vähäistä. Enemmän sitä tulee tehtyä ulkomailla.
Kaksoset pohtivat, että tippiä voidaan antaa monestakin eri syystä.
”Jos se (ravintola) on hyvä paikka, sillä on hyvät arvostelut netissä tai tarjoilija on ystävällinen.”
Jyväskylän Kauppakadulla sijaitsevien Ravintola Revolutionin ja Urban Bistron ravintolapäällikkö Jukka Puhalainen näkee, että tippauskulttuuri Suomessa on muuttunut, sillä tippiä jätetään useammin kuin ennen.
”Monet tavat maailmalta valuvat myöhemmin myös Suomeen ja Suomikin on kansainvälistynyt.”
Toisaalta Puhalainen ei usko, että yhdysvaltalainen palvelurahakulttuuri olisi rantautumassa Suomeen.
”Peruspalkka on peruspalkka. Tipit ovat ylimääräistä lisää, eikä sitä muodon vuoksi tarvitse antaa.”
Hän kertoo, että Revolutionissa ja Urban Bistrossa on ollut mahdollista tipata maksupäätteeseen jo muutaman vuoden ajan.
”Ihmiset jättävät tippiä sen verran, mikä sopivalta tuntuu. Ulkomaalaiset jättävät useammin tippiä kuin suomalaiset. Koemme sen ihan tavallisena käytäntönä, että asiakkaalla on halutessaan mahdollisuus tipata”, Puhalainen sanoo.
Puhalaisen mukaan maksupäätteet ovat osaltaan lisänneet tippaamista, koska ihmisillä on enää yhä harvemmin käteistä mukana.
”Meillä ei kuitenkaan ole mitään oletusta siihen, että asiakkaat tippaisivat.”
Hänen mukaansa asiakkaat saattavat tipata silloin, jos ruoka, juoma tai tarjoilijan asiakaspalvelu on ollut erityisen hyvää. Yleensä ravintolakokemus henkilöityy paljon tarjoilijaan.
”Tippiä voidaan antaa, jos ravintolakokemuksessa on jotain poikkeuksellista”, Puhalainen lisää.
Jyväskyläläisen Kuokkalan Kartanon yrittäjän Pekka Räisäsen mukaan heidän asiakkaidensa tippaustapa ja halu tipata riippuu hyvin paljon iästä. Räisänen arvioi, että yli 50-vuotiaista noin joka viides tippaa ravintolalaskun yhteydessä. Nuoriso taas ei juurikaan. Samoin käteisellä tippaaminen on harvinaista.
”1970-, 80- ja 90-luvuilla syntyneet mieltävät asian niin, että hyvästä palvelusta usein kiitetään tippaamalla. Osa vanhemmasta ikäpolvesta on tottunut tippaamaan, koska maailma on ollut erilainen 50 vuotta sitten”, Räisänen kertoo.
Hänen mukaansa 1990- ja 2000-luvulla syntyneet asiakkaat tippaavat maltillisesti.
”Nuoremmat saattavat ajatella tippaamisen lisähintana palvelulle. Joillekin taas tippaaminen voi olla tuntematonta.”
Tippaaminen on siis Räisäsen mukaan vähentynyt selvästi entisajoista.
”Ihmisten rahankäyttö on tarkentunut ja samalla ihmisten odotukset ravintolakokemuksesta ovat kasvaneet, jolloin odotusten ylittäminen on vaikeampaa.”
Räisänen myös painottaa, että hänen ravintolansa ei odota asiakkaiden tippaavan.
”Tippaus on täysin asiakkaan ja esimerkiksi häntä palvelevan tarjoilijan välinen lopputulema, jossa henkilökohtaisesti halutaan sanoa suurempi kiitos odotusten lunastamisesta ja niiden ylittämisestä.”
Asiakkaat voivat joskus pohtia, onko epäkohteliasta jättää tippaamatta?
”Meillä tarjoilija astuu aina muutaman metrin sivuun, kun asiakas on maksamassa maksupäätteelle. Varmasti siitä voisi tulla epämiellyttävää, jos tarjoilija olisi tuijottamassa vieressä, kun asiakas ei annakaan tippiä”, Räisänen pohtii.
Hänen mukaansa tippaaminen on helpompaa, kun sen voi tehdä maksupäätteellä. Toisaalta tippaamisen hienovaraisuus kärsii.
”Jotkut asiakkaat voivat pitää sitä melko tungettelevana, mutta toisaalta niille, jotka haluavat antaa tippiä, on se maksupäätteen avulla todella helppoa.”
Räisänen kertoo, että mitään ongelmia tai esimerkiksi näppäilyvirheen takia vahingossa annettuja tippejä heillä ei ole sattunut.
”Meillä pitää aina itse valita summa ja sen jälkeen vielä painaa ok-napista.”
Hän on kuitenkin huomannut ulkomailla, että joskus maksupäätteet menevät varoittamatta automaattisesti eteenpäin.
”Jos vahingossa painaa 50 euroa, ei välttämättä kehtaa sanoa, että se oli vahinko.”
Matkailu- ja ravintolapalvelujen etujärjestö Maran lakimies Veli-Matti Aittoniemi painottaa, että Suomessa tippaaminen ei ole koskaan välttämätöntä.
”Suurin osa ravintoloista ei edes ajattele asiaa. Eihän meillä Suomessa mitään vahvaa tippauskulttuuria ole. Ei siitä pidä ottaa mitään painetta”, Aittoniemi toteaa.
Aittoniemi kertoo, että hänelle on tullut toisinaan ihmettelyjä, kun maksupääte on kysynyt tippiä.
”Olen heille vastannut, että tippaaminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin ja jokainen saa toimia tilanteessa niin kuin haluaa.”
Aittoniemi nostaa esille, että maksupäätteeseen tippaaminen lisää ravintoloiden hallinnollisia tehtäviä.
”Tippaamisesta pitää tietysti maksaa verot ja muut maksut.”
Aittoniemi muistuttaa, että tippien jakamiseen ei ole mitään yhteisiä sääntöjä alan työehtosopimuksessa. Jokainen ravintola voi siis itse määritellä omat käytänteet tipin jakoon.
”Hyvä puoli tässä on se, että maksupäätteiden ansiosta nyt keittiönkin väki saa usein osansa tipistä”, Aittoniemi sanoo.
Lue myös: Ismo Leikola ei kaipaa tippikulttuuria Suomen ravintoloihin: ”Älkää nyt helvetissä”
