Kello on hieman yli iltapäiväyhden, kun Tavastian kaiuttimista kajahtaa Village Peoplen diskohitti YMCA.
Valorannekkeiden koristamat kädet nousevat kohti kattoa.
Noin 300-päistä tanssikansaa ei tarvitse lämmitellä. Tämä porukka joraa vuosikymmenten kokemuksella.
Tätä on mummodisko.
”Tämä on mielettömän ihanaa, ihmiset tanssii keskellä päivää”, ihmettelee Minna Rönkkö, 58, Helsingin Uutisille.
Hän on vasta toista kertaa mukana tapahtumassa.
”Kuulin tästä kirkkokahveilla”, Rönkkö nauraa.
Eija Törmä, 74, on jo kokenut mummodiskoilija.
”Haluan liikkua, lisäksi nämä ovat ilmaisia.”
Törmän mukana tullut ensikertalainen Heljä Lehtiniemi, 62, on myös heti tanssilattialla.
”Vaikuttaa oikein ihanalta. Tänne oli helppo tulla.”
Diskoilu uhkaa kuitenkin päättyä.
”Tämä on tällä erää Tavastian viimeinen mummodisko”, järjestäjä Joni Tammisalo kertoo ikonisen keikkapaikan takahuoneessa.
”Myös palvelutaloihin ja hoivakoteihin tuotavia Mummodiskoja emme pysty enää järjestämään.”
Mummodiskot ovat pyörineet viimeiset kuusi vuotta Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen Stean myöntämällä hankerahoituksella. Hanke päättyy vuoden lopussa.
”Jatkorahoitusta ei ollut mahdollista edes hakea”, Tammisalo harmittelee.
Hänestä rahoituksen loppumisen syynä ovat Steaan kohdistuneet hallituksen leikkaukset ja hakemuksiin kohdistuneet linjaukset.
”Tuntuu tylyltä, että meidät pudotetaan puille paljaille, vaikka olemme onnistuneet järjestämään vaikuttavaa ja kymmeniätuhansia ihmisiä tavoittavaa toimintaa.”
Jos järjestäjät eivät löydä muuta rahoitusta, diskopallojen pyörintä loppuu – tai ainakin vähenee.
”Voimme toteuttaa yksittäisiä tapahtumia, jos rahoittajia järjestyy.”
OP Uusimaa on myöntänyt yhdistykselle avustuksen ensi vuodelle. Se on kuitenkin murto-osa Stean hankerahan tuomasta noin 175 000 euron vuosibudjetista.
Tavastian viimeisessä Mummodiskossa tiedotettiin ensi kesänä Superterassilla järjestettävästä kahdesta diskopäivästä. Kyseisille tapahtumille haetaan nyt yhteistyökumppaneita.
Keväälle on jo sovittu 22-tunnin Mummodisko-risteily Tallinnaan, johon järjestäjät toivovat risteilyväkeä mukaan viihtymään ja tukemaan Mummodisko-toimintaa.
Anja Naakalla, 79, on jo risteilylippu hankittuna.
Hän kertoo käyneensä mummodiskoissa vuodesta 2018 alkaen.
Hänestä mummodiskotapahtumissa on parasta yhteisöllisyys, ilo ja se, että pääsee tanssimaan.
”Nämä pojat, jotka tämän ovat perustaneet, ovat tosi fiksuja.”
Naakan mainitsemat pojat ovat Mikko Haapalainen, 50 ja Joni Tammisalo, 34, jotka ovat vanhustyön opiskelukavereita Helsingin Metropolian ammattikorkeakoulusta.
He perustivat Mummodisko ry:n vuonna 2017.
Pian heidän porukkaansa liittyi myös näyttelijä Tuija Piepponen, joka on toiminut Mummodisko-tapahtumien seremoniamestarina.
Haapalainen toimii diskojen tiskijukkana soittaen esimerkiksi 1970–80-lukujen hittimusaa.
Isoimmissa tapahtumissa on ollut menevää tanssimusaa laulavia artisteja, kuten Meiju Suvas, Virve Rosti ja Muska.
Torstain Tavastian iltapäivässä esiintyivät Nina Tapio, Antti Ketonen ja Samae Koskinen.
Ensimmäinen iso Mummodisko-tapahtuma järjestettiin Helsingin Tavastia-klubilla 2017.
Mummodisko ry on järjestänyt satoja diskotapahtumia niin palvelutaloissa kuin esimerkiksi Tavastialla ja Vantaan Tulisuudelmassa.
Viime kesänä Superterassin ulkoilmamummodiskot vetivät noin 2500 osallistujaa.
Yhdistys sanoo haluavansa tarjota onnistuneita kohtaamisia, lievittää ikäihmisten yksinäisyyden kokemuksia ja rikkoa ikääntymiseen liittyviä turhia stereotypioita.
Yksi kantava teema on ”tule sellaisena kuin olet”.
Viimeksi mainittu näkyy siinä, että iltapäivän diskokansasta monet ovat lähteneet diskoilemaan neulepaidoissa, huppareissa ja lenkkareissa. Osan diskovetimissä vilkkuu paljetti. Naisten vessassa punataan huulia ja pörhötetään kampausta.
Arki ja juhla kohtaavat lavallakin: juontajista Piepponen heiluu valkoisessa hupparissa ja lierihatussa, juontajaparin Minna Kivelän topissa välkkyvät paljetit ja päässä tönöttää joulukuusi.
Merja Michelsson, 65, ja Markku Michelsson, 66, ovat tulleet Tavastialle Järvenpäästä. Tarja Järveläinen on Espoosta.
”Parasta tässä on se, että voi ottaa rennosti keskellä päivää”, Markku Michelsson sanoo.
Musiikki on myös juuri sitä, mitä nykyiset noin 60–80-vuotiaat tapasivat kuunnella omassa nuoruudessaan.
”Näiden biisien tahtiin on nuoruudessa haettu kumppaneita.”
Hän muistelee viimeisiä käyntejään nuorisodiskoissa.
”Silloin piti lähteä himaan nukkumaan, ennen kuin tanssi ehti edes alkaa.”
Lue myös: Jos tapahtumaan halutaan nuoria, kannattaako keinoja kysyä keski-ikäisiltä?
