Kun Gloria Boateng avasi ghanalaisia makuja tarjoavan Omo Omo -kahvilan Helsinkiin vuonna 2024, hänellä ei ollut ravintola-alan taustaa eikä varmuutta tulevasta.
Alku oli vaikea, mutta Boatengin kova työ on kantanut hedelmää. Syyskuussa hän avasi toisen kahvilaravintolan, tällä kertaa Vantaalle.
Laajentumisen taustalla on kasvava luottamus omaan tekemiseen.
Boateng muutti Ghanasta Italiaan 12-vuotiaana ja kaksi vuotta myöhemmin Suomeen. Täällä hän opiskeli liiketoimintaa ja työskenteli muun muassa urheilukaupassa esihenkilötehtävissä.
”Olen aina halunnut perustaa oman yrityksen, mutta en vain tiennyt, millaisen.”
Välissä Boateng piti vuoden tauon ja yritti selvittää, mitä haluaisi tehdä. Palattuaan työelämään hän ehti olla apulaismyymäläpäällikkönä vain muutaman kuukauden, kun päätös syntyi.
”Rakastan juomien tekemistä ja ihmisten kohtaamista. Päätin vain tehdä jotain omaa.”
Töölön Runeberginkadulla Helsingissä toimiva Omo Omo erottui aluksi juomavalikoimallaan. Vähitellen asiakkaat alkoivat kysellä, saisiko kahvilasta afrikkalaista ruokaa.
”Ajattelin, että olisi hienoa, jos olisi paikka, johon voisin mennä syömään oman kulttuurini ruokaa. Kun kukaan muu ei sitä tehnyt, päätin tehdä sen itse.”
”Joulukuussa kokeilin jollof-riisin ennakkotilauksia, ja maaliskuussa 2026 lisäsimme sen pysyvästi ruokalistalle.”
Raskas alku
Ravintola- ja kahvila-alan arki osoittautui ailahtelevammaksi kuin hän oli ajatellut.
”Asiakasvirta riippuu kuukaudesta, vuodenajasta, säästä ja ihmisten mielialoista. He tulevat silloin, kun heistä tuntuu siltä.”
Boatengin kilpailijoilla oli pitkät perinteet ja vakiintunut asiakaskunta. Hänen kokemuksensa mukaan suomalaiset palaavat mielellään tuttuihin paikkoihin, joten uuden yrittäjän oli ensin ansaittava asiakkaiden luottamus.
Vähitellen Omo Omosta on rakentunut enemmän kuin pelkkä kahvila tai ravintola. Boateng puhuu yhteisöstä, jossa asiakkaat voivat viihtyä ja tavata toisiaan.
Kahvilassa on syntynyt ystävyyksiä, ja joskus asiakkaat liittyvät spontaanisti mukaan toistensa keskusteluihin.
”Pidän erityisesti hetkistä, jolloin ihmiset jäävät juttelemaan pitkäksi aikaa.”
Ghanalaista ruokaa
Boateng kuvailee ghanalaista keittiötä mausteiseksi ja täyteläiseksi. Ruoassa käytetään runsaasti mausteita ja yrttejä, kuten laakerinlehtiä, rosmariinia ja tähtianista ja erilaisia siemeniä. Habanero tuo annoksiin tulisuutta.
”Asiakkaat sanovat usein, että ruoka on erityisen maukasta ja aromikasta.”
Yllä: Omo Omon ghanalaistyylisiä ruokia. Jos upotus ei toimi, katso video Instagramista.
Maut, mausteet ja raaka-aineet eroavat selvästi suomalaisesta ruokaperinteestä, mutta juuri erilaisuus näyttää vetävän asiakkaita puoleensa. Boatengin mukaan enemmistö Omo Omon asiakkaista on suomalaisia, mikä on yllättänyt hänet iloisesti.
”En tiennyt, että uskollisin asiakaskuntani muodostuisi suomalaisista. Se kertoo minulle, että he todella pitävät ruoasta ja nauttivat siitä.”
Raaka-aineiden hankinta on yhä yksi toiminnan haasteista. Ghanalaisia tuotteita on saatavilla, mutta ne ovat kalliita. Se vaikuttaa siihen, mitä ruokalistalle voidaan ottaa ja millä hinnalla.
Ihmisiä pitää auttaa
Yrityksen kasvattaminen vaatii uutta työnjakoa. Boateng on opetellut henkilöstön, työvuorojen ja käytännön asioiden johtamista. Hänellä on palkkalistoillaan neljä vakituista työntekijää, harjoittelija ja tarvittaessa keikkatyöntekijöitä. Myös hänen sisarensa auttaa välillä.
Seuraava tavoite on rakentaa Omo Omosta franchisingkelpoinen konsepti. Boateng haluaa ensin varmistaa, että toimintamalli on tarpeeksi selkeä: asiakaskokemus, palvelun taso ja asiakasuskollisuus eivät saa muuttua, vaikka yritys kasvaa.
”Pidän tiskillä työskentelystä, mutta jos olen aina itse palvelemassa asiakkaita, en ehdi ratkaista kasvun kannalta tärkeitä asioita.”
Tikkurilan uusi kahvila on hieman ensimmäistä toimipistettä avarampi, vaikka asiakaspaikkoja on suunnilleen saman verran, noin 14.
Tikkurilan toimipiste on toistaiseksi kokeilu. Boateng kertoo haluavansa selvittää, miten konsepti toimii alueella ja voisiko toiminta myöhemmin siirtyä tarvittaessa toiseenkin tilaan lähistöllä.
Hän ei halua monistaa jokaista paikkaa täysin samanlaiseksi. Hänelle on tärkeää, että tulevilla toimipisteillä voi olla oma luonteensa ja tunnelmansa.
”Ruoka voi olla samaa, mutta paikalla pitää olla oma luonteensa. Tärkeintä on, että tunnelma säilyy viihtyisänä ja lämpimänä.”
Kasvu ei ole Boatengille vain liiketoiminnallinen tavoite. Hän haluaa luoda työpaikkoja ja päästä tilanteeseen, jossa voi auttaa myös muita.
Hänen suurin haaveensa on perustaa lahjoituskeskus ja toimittaa ruokaa apua tarvitseville myös muihin maihin. Sitä ennen yrityksen on kasvettava kannattavaksi ja riittävän vahvaksi.
”Haluan auttaa ihmisiä. Kyse ei ole vain minusta. Kun pystyn siihen, koen todella onnistuneeni.”
Lue myös: Paco Ndiaye haastaa suomalaisten kapeat odotukset maahanmuuttajien ravintoloita kohtaan
Lue myös: Näkökulma: Mitä ravintola-ala olisi ilman maahanmuuttajia?
