Aamuyöllä moottoritiellä on hiljaista. Marc Mulard, 61, hurauttaa parissa kymmenessä minuutissa kotoaan Helsingistä Gumbostrandin lähellä Sipoossa sijaitseviin leipomotiloihinsa.
Ennen oven avaamista aamukahden jälkeen ranskalainen mies nostaa katseensa pimeälle taivaalle. Vähintään viisi minuuttia hänen pitää hengitellä raikasta happea, herättää itsensä kunnolla hommiin.
Sipoon Sanomien jututtama Mulard näyttää kännykästään upeita tähtikuvia, joita on noina hetkinä napannut.
”Helsingin valoissa ei voi kokea tällaista rauhaa ja onnea.”
Keidas Cafe palveli sipoolaisia Uuden Porvoontien varrella Gumbostrandin tienhaarassa vuodesta 2011. Se loi pohjaa L’Artisanin asiakaskunnalle.
Ostettuaan tilat Mulard ei halunnut kertaheitolla rysäyttää kaikkea uusiksi ja hukata vanhoja asiakkaita. Hän laajensi valikoimaa tuote kerrallaan.
”Tiesin, että on hullu idea laittaa tyylikäs L’Artisanin boulangerie pystyyn keskelle metsää. Tein siis kaiken hiljalleen.”
L’Artisan avasi ovensa vuoden alussa. Sisustus laitettiin uusiksi juhannuksen tienoille.
Nyt tila on beigesävyinen, tunnelma valoisan kepeä. Elegantti.
Mulard uskoo, että massasta erottuva kahvilaidentiteetti on iso osa menestystä.
Hyllyt ja vitriinit pursuavat ranskalaista klassikoita; leipiä ja voitaikinaleivonnaisia. Patonkeja, croissantteja, briosseja, quicheja, eclaireja, tartaletteja ja viinereitä.
Esimerkiksi Le Sipoolainen on 400 gramman painoinen vehnästä, täysjyvästä, rukiista ja tattarijauhosta leivottu paikallinen erikoisuus, josta riittää viipaloitavaa koko perheelle viikonlopuksi.
Tai sitten ei. Paras ranskalainen patonki on kuulemma sellainen, joka on syöty jo kotimatkalla.
Pulliakin löytyy. Ja lohikeittolounas, joka päivä. Täyte- ja voileipäkakkuja voi edelleen tilata.
”Suunnitelmissa on pian lisätä smoothieta ja tuorepuristettuja mehuja tarjontaan”, Mulard lupaa.
Salainen ainesosa on aika
Mulard muutti Tampereelle vuonna 1990. Hän toimi keittiömestarina ja rakastui suomalaiseen vaimoonsa. Pari sai kaksi lasta.
Ennen L’Artisanin avaamista Mulard toimi cateringyrittäjänä. Kahvilamaailmaa läheltä seurattuaan hän oivalsi, että ainoa keino selviytyä kilpaillulla alalla on laatu.
”Netflixistä voi katsoa halvalla leffan, mutta elokuvissa käyminen on mieleenpainuva kokemus”, Mulard kuvailee.
Siksi hän panostaa asiakaselämykseen ja tinkimättömiin tuotteisiin.
”Me tahdomme leipoa onnea asiakkaiden lautasille.”
Ranskalaisen leipomisen salainen ainesosa on kuulemma aika. Juju on herkkujen rakenne. Kun taikina saa välillä levätä, tuotteista tulee parempia.
Kaikki, niin herkkujen omenahillot kuin kinuskikin tehdään alusta asti itse. Mukaan ostettavat leivät ja leivonnaiset pakataan kauniisti paperiin kahvipöytään kiikutettaviksi.
6-vuotias asiakkaana ollut poika sanoi sen kerran äidilleen ääneen: ”Paras leipä mitä olen ikinä syönyt.”
”Juuri se on minun missioni. Tarjota täydellisiä herkkuja. Annoin pojalle ilmaisen patongin kiitokseksi liikeideani kiteyttämisestä”, Mulard muistelee nauraen ja haukkaa ison palan omenaviineristä.
Ei määrää vaan laatua
Vuosi kahvilayrittäjänä ei ole vielä täynnä, mutta Mulardilla on jo kolme toimipistettä. Yksi L’Artisan Sipoon Västerskogissa, toinen Helsingin Käpylässä ja kolmas Jätkäsaaressa.
Helsingissä sijaitsevat kahvilat tipahtivat vähän sattumalta Mulardin syliin. Olisi kuulemma ollut hullua sanoa ei tarjotuille mahdollisuuksille.
”Ensin olin äiti Sipoon L’Artisanille. Nyt myös sen kahdelle pääkaupungin sisarukselle.”
Helsingin kahviloissa syödään enemmän tuoreita salaatteja ja sandwichejä. Myös smoothiet ja tuorepuristetut mehut tekevät kauppansa.
Mulard ajattelee onkivansa ideoita helsinkiläisiltä ja tuovansa maistuvimmat tuotteet myös meille Sipooseen.
”Tykkään sipoolaisista. He ovat lojaaleja, lämpimiä, eivätkä puhu liikoja.”
Pariisilaisen Mulardin leipuritiimiin kuuluu lyonilainen, baskilainen ja kaksi suomalaista leipuria.
Välillä Mulard kokee itsensä Spidermaniksi suhatessaan paikasta ja toimesta toiseen. Hän harrastaa valokuvausta ja kuvaa itse kahvilatuotteet katalogeja varten.
Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole laajentaa L´Artisania ketjuksi vaan petrata laatua edelleen.
Sitä paitsi Mulard toivoo pian saavansa toteuttaa haaveensa. Istua Sipoon öisessä metsässä kokonainen tunti tähtitaivaalle tuijotellen.
Vielä on kuitenkin sidottava essu tiukasti lanteille ja leipaistava päivittäin kauteen sopivia kurpitsaleipiä ja -flaneja sekä halloweenmarenkeja.
Lue myös: Omassa kahvilassa saa tehdä mitä haluaa – Tomi Oksasen päivät ovat pitkiä mutta palkitsevia
