Jäiden lomassa hiljalleen virtaava Fiskarsjoki välkehtii talvipäivän auringossa. Joen reunoja kohti mentäessä jää vahvistuu. Lumipeitteisillä rantatörmillä lehtipuiden oksat kurottavat vesirajan yli muodostaen harsomaisen suojan saukkourokselle, joka on noussut jään pinnalle paistattelemaan päivää ja vähät välittää ohi kulkevien ihmisten uteliaista katseista.
Veitsitehdas on helppo tunnistaa. Se tekee brutaalin betonisen poikkeuksen punaisten puutalojen täplittämään kylämaisemaan. Lentokonehangaaria muistuttavan harmaan rakennuksen yläreunaan on pultattu kyltti: Fiskarsin Panimo.
Alun perin aurojen kasausta varten rakennettu 3 000 neliömetrin halli sai uuden elämän 1980-luvun puolivälissä, kun Fiskars siirsi sinne koko veitsituotantonsa. Veitsien valmistus jatkui Fiskarissa (ruots. Fiskars) aina vuoteen 2001, jolloin tehdas siirtyi läheiseen Billnäsin ruukkiin. Veitsitehdas oli Fiskarin ruukin viimeinen toiminnassa ollut tuotantolaitos.
Tehtaan lopetettua rakennuksessa on ollut erilaisia puoteja ja työtiloja sekä tapahtumia kuten Fiskarsin antiikkipäivät. Oluenvalmistus tuli mukaan kuvioihin vuonna 2014, kun alkujaan vantaalainen Rekolan Panimo muutti halliin ja vaihtoi samalla nimekseen Fiskarsin Panimo. Sittemmin paikan juomatuotantoa ovat monipuolistaneet vielä Ägräs Distillery ja Suomen ensimmäinen urbaani viininvalmistamo Noita Winery.
Uuteen omistukseen
Syksyllä 2020 Brukett Oy, silloin vielä Uniq Drinks Finland -nimellä tunnettu juomatalo, ilmoitti ostaneensa hallissa toimivat juomanvalmistajat sekä Suomenlinnan Panimon. Kaupan varmistuttua polkaistiin käyntiin Veitsitehdas-projekti, jonka viimeistä rakennusvaihetta eletään juuri nyt ja jonka on tarkoitus avautua yleisölle kesään mennessä.
Brukettin missiona on tehdä Veitsitehtaasta ainutlaatuinen elämyskohde, jonka siivin Fiskarin käsityöläiskylä herää eloon myös hiljaisten talvikuukausien ajaksi.
”Toivomme luonnollisesti, että ihmiset löytävät tänne myös talvella ja käyttävät reissuillaan kylän yrittäjien palveluita”, kertoo vierailukeskuksesta vastaava Kirsi Järvinen.
Veitsitehtaan kantavana ajatuksena on, että vierailija näkee yhdellä käynnillä kaksi panimoa, viinimön sekä tislaamon ja pääsee myös maistamaan, miten erilaiset ainesosat ja valmistustavat vaikuttavat täällä tuotettuihin juomiin. Konseptia tukevat keskuksen oma baari ja myymälä sekä myöhemmin avattava ulkopuolisen yrittäjän vetämä ruokaravintola. Terassi ja maisteluhuone mukaan lukien ravintolaan tulee 240 asiakaspaikkaa.
Koronaepidemian takia rakentaminen päästiin aloittamaan vasta viime kesäkuussa. Työmäärä on ollut valtava, eikä 1970-luvulla rakennetun hallin remontissa ole yllätyksiltä vältytty. Lattia on viemäröity ja rakennettu kokonaan uusiksi, seiniin ja rakenteisiin on vedetty kilometreittäin letkuja, putkia ja sähköjohtoja. Seiniä on purettu ja rakennettu uudestaan. Nyt kaikki perustyöt alkavat olla valmiina.
Mutta paljon ehtii vielä virrata vettä Fiskarsjoessa ennen kuin päästään viettämään Veitsitehtaan avajaisia. Tekemisen meininki on kuitenkin kova. Kaikesta näkee, että työtä tehdään tosissaan: Tuotantotiloja rakennetaan, lattiaa viimeistellään, pumppukärryt ja trukit kuljettavat painavaa tavaraa koko ajan.
”Veitsitehtaan tiimi on aivan huikea. Teemme kaikki työtä yhteisen tavoitteen eteen, viihdymme hyvin, luotamme toisiimme ja pidämme yhtä myös vapaa-ajalla”, Kirsi Järvinen kehaisee.
Elämyksiä ja tapahtumia
Neljän juomabrändin rinnakkaiselo saman katon alla tuo varmasti lisäarvoa käsityöjuomista kiinnostuneelle matkailijalle.
Kylän perinteiden mukaan käsityö näkyy kaikkialla. Rakenteilla olevan ravintolan ja baarin sisustuksesta vastaa Arrak Arkkitehdit ja kalusteet ovat paikallisen puusepän käsialaa. Veitsitehtaan historia tulee näkyviin muun muassa oluthanoissa, joiden kahvat tehdään vanhojen täällä valmistettujen veitsien varsista. Baariin tulee 12 oluthanaa, joista yksi on varattu real alelle. Noidan viinejä myydään sekä pullo- että hanatavarana.
Ohjelmapuoltakaan ei ole unohdettu. Kesällä asiakkaille on tarjolla elävää musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa. Luvassa on myös stand up -koomikoiden keikkoja työnimellä Vitsitehdas ja paikallisten taiteilijoiden näyttelyjä.
”Veitsitehtaan kesä tulee olemaan mahtava ja yllätyksiä täynnä”, Kirsi Järvinen lupaa.
Oman ohjelman lisäksi erilaiset tapahtumat ja kokoukset värittävät Veitsitehtaan tarjontaa. Monipuoliset tilat taipuvat esimerkiksi yritysten juhlatilaisuuksiin ja virkistyspäiviin, pikkujouluihin, polttareihin sekä suuriin ja pieniin yksityistilaisuuksiin.
”Täällä on upeat puitteet järjestää vaikka unelmien kesähäät”, kaikki kyllä hoidetaan, Järvinen mainostaa.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Viinintuotanto kasvaa
Fiskarsin Panimo on perinteisesti osannut hyödyntää lähimetsistä löytyviä villihiivoja ja itse poimittuja raaka-aineita. Niinpä vuonna 2018 panimon pääoluentekijä Simon McCabe sai ajatuksen kokeilla, millaisen lisän viinirypäleet ja niiden kuorista vapautuvat villihiivat antaisivat tietyn tyyppisille hapanoluille.
Ajatus kasvoi ja otti siivet alleen. Mitäpä jos valmistettaisiin ensin alkuviiniä urbaanissa ympäristössä ja hyödynnettäisiin rypäleiden kuorisakka oluen valmistuksessa? Pian McCabe löysikin itsensä korjaamassa satoa Julius Haffnerin tilalla Itävallassa, ja sadonkorjuun jälkeen Suomeen lähetettiin kylmäkuljetuksena erä Riesling- ja Bläufränkisch-rypäleitä.
Ensimmäisten viinien hyvä vastaanotto rohkaisi kasvattamaan viininvalmistusta ja lisäämään rypälelajikkeita.
Noita Wineryn tuotanto on suurin piirtein kaksinkertaistunut vuosi vuodelta. Siinä missä ensimmäisenä vuonna Fiskariin tuotiin 5 000 kiloa rypäleitä, tänä vuonna määrä oli jo 60 000 kiloa. Samalla vientimarkkinat ovat avautuneet. Tätä nykyä Noidan alkuviinejä viedään jo yhdeksään maahan, aina Etelä-Koreaan ja Kanadaan asti. Seuraavina mukaan tulevat Yhdysvallat ja Australia. Simon McCaben mukaan jopa puolet vuosituotannosta menee tällä hetkellä vientiin.
”Parin viime vuoden aikana olemme saaneet 10 000 litraa lisää tankkitilaa viininvalmistukseen ja samaan aikaan olemme lisänneet huomattavasti myös tynnyrikapasiteettia.”
Terästankkien ja tynnyreiden lisäksi viiniä kypsytetään isoissa 4 000 ja 7 000 litran foedereissa sekä amforan mallisissa suurissa saviastioissa eli kvevreissä.
”Noita-viinit on tehty sosiaalisiin tilanteisiin. Näen ne enemmän tyylikkäinä seurustelujuomina kuin esimerkiksi ruokaviineinä”, Simon McCabe toteaa ja ottaa esimerkiksi Blaufränkisch- ja Zweigelt-rypäleistä valmistetun Space Echon.
”Se on metsämarjaisen aromikas, kevyt ja helposti juotava, vähätanniininen, raikas ja hapokas, minun makuuni rakastettavan hyvä viini. Space Echo sopisi loistavasti vaikka presidentin itsenäisyyspäivän juhliin.”
LUE MYÖS: Noita Winery yllättää: alkuviiniä Fiskarsista
Uusi ilme raikastaa brändit
Jatkossa kaikki Suomenlinnan Panimon oluet sekä Fiskarsin Panimon perinteiset oluttyylit pakataan tölkkeihin, mutta tynnyröidyt ja villihiivoilla käytetyt oluet pullotetaan edelleen. Pakkausten vanavedessä nykyaikaistetaan myös molempien tuotemerkkien visuaaliset ilmeet.
Fiskarsin keventynyt ulkoasu kuvaa nyt entistä paremmin pakkauksen sisältöä. Panimon myydyin olut Metsän Henki on saanut kylkeensä metsäistä väriä ja ilmassa leijuvia kuusenkerkkiä. Musta Valssi puolestaan nojaa rytmikkäästi soljuvaan typografiaan ja entinen Simon Says Yarrow Grisette tunnetaan nykyään nimellä Pilvipouta. Oluen keveyden näkee jo etiketistä.
Suomenlinna Panimon kohdalla muutos on vielä suurempi. Äkkikatsomalta entisestä ei ole jäljellä kuin oluiden nimet. Modernissa etiketissä panimon historiasta muistuttavat sentään koordinaatit ja etiketin keskellä loistava Suomenlinnan majakan valo.
Uusi tehokas tölkityslinjasto korostaa panimoiden modernia ilmettä. Linjalla voidaan täyttää samanaikaisesti kolmea eri tölkkikokoa ja kone pakkaa oluet laatikoihin. Täydellä teholla toimiessaan pakkaamoon tarvitaan kuusi työntekijää hoitamaan konetta ja siirtelemään laatikoita.
Artikkeli jatkuu kuvien jälkeen.
Alkoholittomien tuotanto alkaa
Brukettille Veitsitehdas on historiallisen suuri satsaus sekä rahallisesti että brändimielikuvan kannalta. Tarkkoja rahasummia ei lausuta ääneen, mutta valistuneen arvion mukaan puhutaan viiden–kuuden miljoonan euron investoinnista. On siis sanomattakin selvää, että odotukset ovat korkealla.
Veitsitehtaassa Brukett panostaa valtavasti myös alkoholittomien juomien valmistukseen molemmilla tuotemerkeillä. Alkoholittomien oluiden reseptiikka on jo pöytälaatikossa ja tuotantoa varten on hankittu noin puoli miljoona euroa maksava käänteisosmoosilaitteisto, jota vierailumme aikana asennettiin paikoilleen.
Vaikka vastaava laitteisto löytyy myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaasta, pienpanimomaailmassa se on silti erittäin harvinainen. Useimmissa pienpanimoissa alkoholiton käsityöolut tehdään keskeyttämällä käyminen ennen kuin olueen ehtii muodostua juurikaan alkoholia. Tällä tekniikalla lopputulos on yleensä imelän makea ja epämiellyttävä. Käänteisosmoosimenetelmällä taas alkoholin poisto tapahtuu vähän kerrallaan puoliläpäisevän kalvon läpi, mutta olut kuitenkin säilyttää kaikki makua antavat partikkelinsa.
Toisin sanoen Veitsitehdas ei tee kompromisseja edes alkoholittomien oluiden tuotannossa, mikä antaa viitteitä siitä, että suurille odotuksille on katetta.
LUE MYÖS: Näin Laitilan Kukko-olut nousi mahtibrändiksi – bisneksen ohjenuorana hyvä omatunto
Juttua muutettu 10.2.22 klo 18.45: Käänteisosmoosilaitteiston hinta on noin puoli miljoonaa euroa, ei miljoona euroa kuten jutussa aikaisemmin luki. Panostus alkoholittomien oluiden tuotantoon on kyllä miljoonaluokkaa, kun mukaan lasketaan pakkaamo noin miljoonan euron arvoisine tölkityskoneineen.
