Viime aikoina media on täyttynyt ravintoloiden ja baarien valitettavista konkurssiuutisista. Tuntuu, että alasta puhutaan vain negatiivisessa merkityksessä.

Yksi käytännön tapa, jolla me kaikki voimme parantaa alan kannattavuutta, on käydä itse ravintoloissa enemmän.

The Cow- ja 5piste5-baareista tunnettu turkulainen ravintola-ammattilainen Janette Bertényi nosti asiaa tällä viikolla esille sosiaalisessa mediassa, ja julkaisu on levinnyt alan ihmisten keskuudessa hyvin.

Kannan itsekin korteni kekoon, hieman historialla perustellen.

Ravintola-ala on usein otsikoissa, kantaahan se yhä anniskeluoikeuspuolella hieman “synnillistä” leimaa. Se ei ole ihme, koska Suomen alkoholipolitiikalla on perinteisesti tähdätty ravintola-alan suitsimiseen. Kieltolain aikana osaavat ravintola-alan ammattilaiset häipyivät alalta salakapakoiden syntyessä ja korvaantuivat usein maalta tulleilla ammattitaidottomilla nuorilla naisilla, jotka laittoman viinan lisäksi myivät usein seksipalveluja.

Tähän kieltolain aikaiseen käsitykseen ravintola-alan työtekijä- ja asiakasmaine pohjautui pitkään ja nojaa hieman vieläkin, vaikka salakapakat ja niiden työntekijät ovat vaihtuneet aikaa sitten asiakkaiden alkoholin kohtuukäyttöön, alan kokonaisvaltaisten elämysten tuottamiseen ja raudanlujien ammattilaisten palveluun.

Suomen myydyin alkoholijuoma on olut, josta juomme melkein 90 prosenttia kotisohvalla. Irlannissa, Espanjassa ja Kreikassa yli puolet oluesta kulutetaan baarissa. Isossa-Britanniassa ja Belgiassa luku on nelisenkymmentä prosenttia ja Italiassakin reippaasti yli kolmasosa*. Veroilla ja hinnalla on tietysti oma merkityksensä, mutta niin on myös kulutuskulttuurilla. Näissä maissa baarissa ja anniskeluravintolassa käyntiä ei pidetä mitenkään vain viikonlopputoimintana, vaan ravintoloissa seurustellaan maanantaista sunnuntaihin. Lasi viiniä ja oluttuoppi ravintolassa tai baarissa on osa elämää ja yhteisöllisyyttä, toki myös alkoholittomana versiona.

Nyt on aika vähentää kotisohvalla istumista ja näyttää mallia ravintolakäyttäytymisestä. Olemme Suomessa nyt tilanteessa, jossa kuluttajien luottamus talouden kasvuun on hyvin pieni, ja kaikesta ravintolakäyntien kaltaisesta “ylimääräisestä” säästetään.

Yhdessä mainehaitan kanssa tämä vaikuttaa ravintoloihin erittäin negatiivisesti.

Ravintola-ammattilaisilla ja alan ympärillä olevilla ihmisillä ovat rahat yhtä vähissä kuin muillakin suomalaisilla, mutta silti, viedään pienetkin pennosemme omalle alalle – ravintolaan.

Mennään ennen tai jälkeen työvuoron tai vapaalla ravintolaan, tavataan siellä entistä enemmän ystäviä ja perhettä. Jos on vähän rahaa, voi ostaa kahvin, teen, pienen juoman. Pääasia on se, että saamme ravintoloihin kuhinaa ja liikettä.

Ravintolatyötekijät ovat olleet monessa edelläkävijöitä. Lanseerataan siis trendi, jossa ravintolat ovat täynnä.

Ja kun baarit ja ravintolat kuhisevat kivoja (alan) tyyppejä, muutkin suomalaiset kiinnostuvat – kukapa ei haluaisi mennä paikkaan, jossa näkee muidenkin viihtyvän. Jos suinkin pystymme, täytetään ravintolat, jolloin muutkin haluavat sinne.