Porin Reposaaressa vuonna 2015 avattu The Merry Monk kipusi kulttikohteeksi, jossa jonotettiin Satakunnan ensimmäisiä gourmetburgereita. Viiden vuoden jälkeen yrittäjät Maija ja Paavo Munkki alkoivat tähyillä uusia tiloja, ja nyt ”Merimunkki” on elävöittänyt Merikarvian satamaa eli Krookkaa viisi vuotta.
”Olemme jääneet vähän niiden gourmetburgereiden vangiksi, joista meidät alunperin opittiin tuntemaan, mutta tokihan ne gastropubiin kuuluvat. Olimme edelläkävijöitä, vuonna 2015 burgerbuumi ei ollut vielä alkanut, joten pidämme toki mielellämme niistä kiinni”, Paavo Munkki kertoo Avecmedialle.
Yrittäjäparin historiassa Lontoolla on erityinen roolinsa: kaupungin merimieskirkossa vuonna 2007 työskennelleet Maija ja Paavo tapasivat työpaikalla ja viettivät aikaa pubeissa.
Lontoon pubeissa he viihtyvät edelleen, mutta koti on ollut vuodesta 2010 lähtien Reposaaressa, Paavo Munkin mummulassa. Teologiksi valmistunut Maija Munkki opiskeli ravintolakokiksi, kun sydän alkoi sykkiä ravintolayrittäjyydelle.
Muutamaa vuotta myöhemmin avautui ravintola, josta tuli must-kohde Porin seudulla.
Ravintolan viisivuotisjuhlallisuuksien aikaan syksyllä 2019 tuli selväksi, että The Merry Monk on tullut tiensä päähän silloisissa tiloissa. Yrittäjät eivät onnistuneet ostamaan tilaa, eikä sen kehittäminen siksi ollut mahdollista.
Kun Merikarvialla kuultiin tilanteesta, innostus oli molemminpuolista.
”Olimme käyneet katsomassa Krookan kiinteistöä aiemminkin. Kouhin sahan vanha suuli on upea tilana, ja Merikarvian kunta halusi meidät tänne tuomaan eloa satamaan ja koko pitäjään. Olemme olleet tyytyväisiä: tämä on ainutlaatuinen ympäristö, johon Merimunkki sopii hienosti. Emme kuitenkaan iloitse pelkästään omasta menestyksestämme, vaan siitä, että olemme voineet olla paikalle hyödyksi. Meillä on ollut iso rooli Krookan elävöittämisessä”, Maija Munkki kertoo.
Maija Munkille Merikarvia oli ennestään läheinen, sillä hän oli viettänyt lapsuutensa kesät Merikarvialla isänsä kotipaikassa. Molemmat ovat kotoisin Satakunnasta, Maija Porista ja Paavo Ulvilasta.
Laajentuva bisnes
The Merry Monkin oli määrä avata Krookassa keväällä 2020. Silloin elettiin erikoista aikaa, olivathan kaikki ravintolat suljettu koronapandemian takia. Munkit kertovat, että heille tuo aika kääntyi siunaukseksi: sai rauhassa laitella paikkoja.
Kun ovet kesällä saatiin auki, rajoitetuin asiakaspaikoin, iso terassi osoitti heti oivallisuutensa.
”Koronakesä oli meille mahtava. Sehän oli kotimaanmatkailun kesä, kaikki olivat Suomessa, ja saimme todella tehdä töitä”, Munkit muistelevat.
Siitä ei ole voinut tulla kuin alaspäin, he naurahtavat. Yrittäjiä ilahduttaa toki, että muutosta huolimatta asiakkaat edelleen löysivät Merimunkkiin. Ravintola oli jo tunnettu, joten parikymmentä kilometriä pidempi matka Porista ei ole ollut este.
Pitää vain pitää mielenkiinto yllä, Paavo Munkki toteaa.
”Pitää olla edustava, ja sinut nähdään pitkältä. Periferiassa ei voi suorittaa keskiverrosti, täällä käy kylmät nopeasti!”
Bisnes onkin koko ajan kasvanut, sillä jokatalvisen loman aikana pariskunta pulppuaa uusia ideoita.
Vuodesta 2021 lähtien he ovat hoitaneet läheistä leirintäalue Mericampingia, jonka uusi nimi on tietysti Merry Camping.
Krookkaan samana vuonna avautunut konttikahvila Plassi tipahti myös Munkkien hoidettavaksi 2023.
Eniten Krookan tunnelmaa on muuttanut idea, jonka Paavo Munkki sai talvella 2022. Koronavuosina tyhjäkäytölle jäänyt yläkerran tilausravintola muunnettiin Merry Marketiksi, ja nyt alueelle tuo uudenlaista vilskettä kirpputori. Sen yhteydessä on pieni kahvila, jossa pääsevät esille lähituottajat samalla tavalla kuin ravintolassakin.
”Eihän kirpputori mikään kultakaivos ole, mutta haluamme hoitaa sen niin, että sekä asiakkaat että myyjät ovat tyytyväisiä. Molemmissa on kantiksia, ja se on mukavan yhteisöllistä puuhaa”, Maija Munkki iloitsee.
Mitä uutta ensi vuonna? Merikarvia tarjoaa yrittäjien mukaan yhä uusia mahdollisuuksia.
Kesäasukkaalle tulee mieleen esimerkiksi Ouraluoto, joka on osa Selkämeren kansallispuistoa ja oiva retkikohde saaristossa – mutta täysin ilman palveluita.
Isompana tavoitteena yrittäjillä on tehdä Merikarviasta hauskempi paikka paikallisille ja (kesä)vieraille. He käyttävät leikkisää versiota ”Merrykarvia” myös pikkupitäjän nimestä. Kesällä noin 2 800 asukkaan paikkakunnan väkiluku moninkertaistuu, kunnes kaikki muuttuu koulujen alkaessa.
The Merry Monk on kuitenkin elokuun loppuun saakka auki tiistaista sunnuntaihin.
Syksyn ja kevään kuukausina yrittäjät haluavat luoda elämyksiä, jotka ilahduttavat paikallisia.
Heillä on jo perinteeksi muodostunut high tea -konsepti, jossa englantilaiseen iltapäiväteehen yhdistyvät joulun maut.
Kiinalaisten kokkituttujen kanssa järjestettiin teemailta syksyllä.
Keväällä testattiin voileipäkakkubrunssia. Se oli loppuunmyyty, kuten tapahtumat usein muutenkin.
Pariskunnan työnjako on selkeä: Paavo keksii ideat, Maija on suorittaja. Molemmilla on luovuutta – ja järkeä ottaa apua vastaan ammattilaisilta. Sillä tavalla he ovat pärjänneet jo kymmenen vuotta länsirannikon syrjäisissä kohteissa.
Lähiruoan monet edut
The Merry Monkilla on aidosti läheinen suhde alueen tuottajiin. Nykyään ei usein ravintolassa uskalleta sanoa, että kaikki kala on läheltä. The Merry Monkissa asia on kuitenkin jämpti: kala tulee niin läheltä kuin mahdollista. Luottotoimittaja on Kalaliike Eljas Santa, jonka savustamo ja muut tilat sijaitsevat alle 200 metrin päässä ravintolasta. Jos jonain päivänä ei saada ahventa tai kuhaa näin läheltä, joku parinkymmenen kilometrin säteellä toimivista kalastajista pystyy sitä toimittamaan.
Myös liha hankitaan alueen tuottajilta. Suora yhteys tiloille on ollut siunaus etenkin meneillään olevan naudanlihakriisin aikana – jauheliha ei ole loppunut kesken.
”Emme kilpailuta tärkeitä raaka-aineita. Homma menettäisi sielunsa, jos niin tekisimme. On ilo, että meillä on hyvät välit tuottajiin; saamme suoraan tuottajalta lihat, tiedämme missä karja laiduntaa ja missä se teurastetaan”, Maija Munkki kuvailee.
”Säilytämme lähiruokaelementit aina. Pääsiäisenä tarjoamme lammasta, eikä tulisi mieleenkään ostaa ulkomaista. Pidämme kotimaisen ruoan lippua korkealla, siitä emme tingi. Vaikka vain yksi vieras kysyisi, mistä lammas on, olet voittanut tilanteen, kun voit vastata, että se on tästä läheltä”, Paavo Munkki jatkaa.
Paikallinen Immosen tukku on ravintolan luottotoimittaja. Pieni paikallinen toimija tekee parhaansa. Esimerkiksi mallasviinietikka ei kuulunut Immosen valikoimaan, ja yrittäjien omissa kapsäkeissaan kuljettama erä oli lopussa juuri helsinkiläisen ruokatoimittajan heinäkuisen vierailun aikaan. Sanomista tuli. Immonen päätti pelastaa tilanteen ja tuoda mallasviinietikkaa Merry Monkin tarpeisiin. Haastattelua tehdessämme Immosen ensimmäinen kuorma oli saapunut ja etikkapullot löysivät jälleen tiensä pöytiin.
Muutakin kuin burgereita
The Merry Monk on leimallisesti gastropub. Kuten mainittua, laadukkaat burgerit tekivät Merimunkista alun perin kuuluisan, yhtenä ensimmäisistä ravintoloista Suomessa.
”Gourmet-burgerit ovat jääneet meillä vahvasti listalle, mutta gastropubissa pitää olla muutakin, haluamme säilyttää mielenkiinnon”, yrittäjät toteavat.
Klassikoiden ohessa listalle nousee joka vuosi makumuistoja maailmalta, esimerkiksi jenkkireissun jälkeen laitettiin mukaelma lobster rollista. Tänä vuonna noudatettiin asiakastoivetta ja listalla on kunnon pihvi.
”Pysy kiinnostavana! Se on yrittäjän tärkein ohjenuora. Suunnittelemme kaiken aina yhdessä, vaikka Maija onkin se, jolla on kokin natsat. Lisäksi pidämme huolen, että lista on helposti toteutettava, jotta keittiö toimii päivänä kuin päivänä. Pihvin taivuimme laittamaan listalle asiakastoiveesta, mutta asetimme sen hinnan kuitenkin niin korkealle, 39 euroon, että siitä saadaan kunnon kate”, Paavo Munkki kertoo.
Savustettu lohi viimeistelee salaatin. Lähikuha tai -ahven kuuluvat fish & chips -annokseen. Jaettavalle kalalautaselle kootaan isompi lajitelma ginigraavattua lohta, himosilliä ja kylmäsavulohidippiä.
Maija Munkki tunnustautuu klassikkofaniksi.
”Toivon, että meidänkin ravintolamme voisi olla klassikko joskus. Pitää löytää oma juttu, ja se voi tulla trendiksi, jos olet sinut sen kanssa mitä teet”, Munkki filosofoi.
Maalaispaikkakunnan gastropubissa hinnat eivät saa olla tähtitieteellisiä. Oman pörssin paikka tarkoittaa, että annokset eivät maksa paljon yli kahtakymmentä euroa. Esimerkiksi fish & chipsille kaksikymppiä on kipuraja.
Kaksijakoinen kesä
Maija ja Paavo Munkki haluavat tuoda Satakuntaan tuulahduksen Lontoota. Heille itselleen lomat maailmalla ovat todella tärkeitä. Niiden aikana palautuu ja inspiroituu.
”Rakastamme klassikkoravintoloita. Ne ovat löytäneet sen oikean jutun, jota toistavat, ja se toimii. Klassikko ei kuitenkaan ole jämähtänyt, se on aidosti hyvää. Mekään emme juokse trendien perässä, vaan inspiroidumme asioista, joihin itse ihastumme. Ne pitää itse kokea ja syttyä ajatukselle. Uskomme, että oma intohimo kantaa”, yrittäjät kertovat.
Intohimosta huolimatta näin isoa yritystä ei pyöritetä kahden hengen voimin. Kesällä yritys työllistää noin 30 henkeä, mutta talveksi palkkalistoille jää vain hovimestari.
”Olemme siitä onnellisessa asemassa, että monet työntekijät palaavat meille uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi portugalilainen kokkimme on meillä jo kolmatta kesää”, Maija Munkki kertoo.
Yrittäjät myöntävät, että työvoimapula rajoittaa villejä ideoita.
”Pelaamme niillä korteilla, mitä meille jaetaan ja otamme parhaan irti siitä, mitä on käytössä. Salin puolelle saamme palkattua paikallisia nuoria, mutta ammattilaisia on vaikea saada”, he myöntävät.
Vaikka yritys on merikarvialainen, perhe asuu edelleen Porin Reposaaressa, mitä he pitävät hyvänä ratkaisuna.
”Ei ole aina kiva olla se pienen paikkakunnan ravintoloitsija. Nyt työ ja vapaa-aika erottuvat selkeämmin”, Munkit kertovat.
Takana on ”bipolaarinen” kesä. Alkukesän koleus oli terassivetoiselle ravintolalle, rantakahvilalle ja leirintäalueelle katastrofi, mutta helteiden myötä ravintola päässee keskiarvoon.
Ravintoloitsijoita harmittaa suomalainen asenne: kun koulu ja työ alkavat, käynnistyy arki, eivätkä ihmiset enää lähde ulos.
”Pitäisi tehdä iso muutos. Lomakauden olisi hyvä olla synkassa Euroopan lomien kanssa! Arjen myötä kaikki kuolee täysin”, Paavo Munkki summaa.
Paikallista ja brittiläistä
Myös juomalistalla korostuu paikallisuus ja toisaalta juuret Britanniassa. Paras esimerkki siitä on Räpsöö Pride, yhdessä edesmenneen Ruosniemen Panimon kanssa Reposaareen kehitetty talon olut. Koska talon tyyli tulee Britanniasta, myös olut on brittihenkinen bitter. Sen valmistaa nykyisin ainoa yhä toiminnassa oleva porilainen pienpanimo Beer Hunter’s, jonka oluita on valittu listalle tietysti muutenkin. Räpsöö Pride on myös ulosmyynnin kingi.
Yrittäjien lämmin suhde paikallisiin tekijöihin näkyy listalla muutenkin. Esimerkiksi Kankaanpään Venesjärvellä toimivan Meggalan siiderit ja muut juomat tuovat paikallisväriä. Beer Hunter’sin tislaamon gin on talon cocktailin pohja.
Brittihenkeä edustaa Samuel Smith, yorkshireläinen panimo, jonka persoonallisten oluiden ja siidereiden lähettilääksi The Merry Monk on yltänyt. Tarjolla on esimerkiksi vadelmalla, mansikalla tai aprikoosilla maustettu ale. Omenasiiderin rinnalla valikoimaan kuuluu myös päärynästä tehty perry. Brittisiiderin ystäviä kosiskelee myös Westons-hana.
