Tuliko ensin muna vai kana? Kuuluuko metsässä kaatuvasta puusta ääni, jos kukaan ei kuule?
Entä onko salakapakka enää salakapakka, jos se markkinoi itseään?
”Tämähän on se ikuisuuskysymys”, helsinkiläisen Piilopirtin perustajiin ja omistajiin kuuluva Sanna Kettunen sanoo Avecmedialle ja naurahtaa. ”Teemme koko ajan tehdään rajanvetoa ja mietimme, mikä on oikea lähestymistapa.”
Ovella salakapakka pitää salaperäisyydestään kiinni. Sisälle pääsee koputtamalla, ja henkilökunta pyytää tulijoilta salasanaa, joka vaihtuu viikoittain ja jonka saa esimerkiksi Piilopirtin Instagram-tililtä tai nurkan takaa samojen omistajien ravintolasta Konstan Möljästä. Ilman salasanaakin pääsee sisään, mutta sen tietämällä saa tarjouksia – ja pääsee tunnelmaan.
Ja tunnelmaahan riittää. Piilopirtissä mikään ei ole vahinko, oli kyse sitten sisustuksesta, menun aineksista tai cocktailien nimistä. Jo Piilopirtin nimi on viittaus historiaan: Konstan Möljän perustaja ja alkuperäinen omistaja Seppo Huunonen on ohjannut 1970-luvulla samannimisen elokuvan.
Synergiaa naapurissa
Piilopirtti avattiin kaikessa hiljaisuudessa viime vuoden lopulla. Varsinainen lanseeraus tapahtui tammikuussa.
Kettunen kertoo monen – niin ravintola-alan ammattilaisen kuin muidenkin – ihmetelleen, miten kukaan rohkenee avata uuden paikan, kun talous sakkaa ja ravintola-alalla on vaikeaa.
”Mutta monet ovat myös kannustaneet ja sanoneet, että on siistiä, että uskaltaa lähteä kokeilemaan.”
Kieltolakiteemainen salakapakka on sisarpaikka Viipurin Karjalasta teemansa ammentavalle Konstan Möljälle. Viikonloppuisin ravintolan ollessa täynnä Möljän asiakkaat voivat odotella vapaata pöytää Piilopirtissä, ja Piilopirttiä vinkataan Möljässä käyville myös jatkopaikaksi.
Aukiolo vain perjantaisin ja lauantaisin on perustunut Kettusen mukaan ajan ja rahkeiden riittävyydelle, mutta syksyn mittaan aukioloaikoja on tarkoitus laajentaa. Lisäksi tilassa järjestetään yksityistilaisuuksia noin 15–20 hengen porukoille.
Listalla kurkkulientä ja kotikaljan pohjia
Synergiaetuja ravintoloiden välillä riittää muutenkin. Henkilökunta voi sisäpihan kautta kulkea auttamassa toisiaan, ruokatarjonta on samantyylistä ja Piilopirtin cocktaileista löytyy Möljän keittiössä tarpeettomaksi jääviä aineksia.
Möljän sivuvirrat muuttuvat cocktaillaseissa maukkaiden kokonaisuuksien osiksi. Cocktailien aineksista löytyy muun muassa hölskytyskurkuista yli jäävää lientä ja mallassiirappia, jonka valmistuksessa on hyödynnetty lounasbuffetiin valmistetun kotikaljan mäskiä. Cocktailmenun on suurelta osin luonut Kettusen nuoruudenaikainen ystävä, cocktailkonsulttina Baarimiksu-toiminimellään työskentelevä Mikael Sjöman.
”Heti alussa kysyin keittiöstä, mitä heiltä jää yli, ja pyysin antamaan kaiken minulle. Se oli yksi tärkeimmistä tulokulmista.”
Ensimmäisen menun kehittelemisen aikaan Kettunen oli raskaana. Hän seurasi sivusta, kun Sjöman keksi tehdä pikkelöidystä fenkolista shrubia, eräänlaista etikkaista makusiirappia.
”Kun sain viimein rakkaan pojan syliin, olihan se mahtavaa päästä ensimmäistä kertaa maistelemaan. Lopputulokseen olin poikkeuksellisen tyytyväinen.”
Cocktailien nimet tekevät kunniaa kieltoajan tunnelmalle. Tillivodkaa sisältävä Tillinger viittaa kieltolain aikaiseen yhdysvaltalaisgangsteriin John Dillingeriin, ja cocktail-listan nimi Kuolema iltapäivällä on nyökkäys kovana juomamiehenä tunnetun, kieltolain aikana eläneen Ernest Hemingwayn teokseen Kuolema iltapäivällä. Maitohyllyltä eli alkoholittomasta valikoimasta löytyy mocktail nimeltään Kuolematon iltapäivällä.
Menu myös elää, eli cocktaileja tulee ja menee. Jossain vaiheessa takaisin ovat tulossa Suomenlahden Venus ja Suomenlahden Carita, joiden nimet tulevat Suomessa kieltolakiaikaan tunnetun pirtun salakuljettajan Algoth Niskan aluksesta. Koska viranomaiset tiesivät Venuksen jo nimeltä, Niska naamioi kulkupelinsä pensselöimällä sille uuden nimen.
Koska cocktailien tekeminen on käsityötä ja vie aikaa, kiireisimmille tarjolla on pimeä pullo. Valmiiksi valmistettu cocktail tai mocktail tarjoillaan pullossa, ja menun mukaan ”se tarjottakoon kaikessa hiljaisuudessa”.
Puhelimet piilossa pyytämättäkin
Piilopirtissä myös sisustus ja kaikki yksityiskohdat pitävät yllä kieltoajan tunnelmaa. Ikkunoista näkee ulos muttei sisään, ja tapetteja ja tuoleja myöten tila henkii vanhaa aikaa. Ikkunalla komeilee pokasaha, ja seinällä on suomalaisia viirejä muun muassa henkilökunnan kotipaikoilta, tuohinen seinäkori sekä vanhanaikainen puhelin.
Entä nykyaikaiset puhelimet? Monissa salakapakoissa on jonkinlainen puhelinpolitiikka. Esimerkiksi Helsingissä Chihuahua Julepissa puhelimet suljetaan pusseihin vierailun ajaksi, ja niin ikään helsinkiläisessä Trillby and Chadwickissa valokuvaaminen on kielletty.
Kettunen sanoo, ettei kännyköiden käytölle tai valokuvaamiselle ole varsinaista linjaa. Hän huomauttaa, että kapakan asettelu rohkaisee keskinäiseen jutteluun, kun pienet porukat päätyvät helposti samoihin pöytiin.
”On ollut tosi mukava huomata, että kaikenikäiset kävijät osaavat olla ajan ja paikan henkeen sopivalla tavalla mukana. Jos joku ottaakin valokuvan, se tehdään yleensä aika vaivihkaa.”
Myös Sjöman uskoo asiakkaiden olevan asiallisia ilman ohjeistustakin.
”Jos täällä alkaisivat puhelimesta huutaa Tiktok-videoiden spiikit, se olisi ehkä vain noloa.”
