Porvoon Paakari-kahvilan yrittäjä Tiina Pham, 60, tervehtii asiakkaitaan lämpimästi hymyillen. Harva kuitenkaan tietää, miten vaarallinen hänen tiensä porvoolaiseksi on ollut.
Pham saapui Suomeen venepakolaisena 90-luvun alussa ja on asunut siitä lähtien Porvoossa, jossa Uusimaa häntä haastatteli.
Vietnamin sodan jälkeen valtava joukko ihmisiä pakeni maasta kommunistisen hallinnon vainoja ympäri maailman, niin myös Suomeen.
”Eläminen kotimaassa oli vaikeaa. Siskoni mies kysyi, haluaisinko lähteä ulkomaille”, Pham kertoo.
Venematka Da Nangista Keski-Vietnamista Hongkongiin kesti kahdeksan päivää. Veneen kyydissä oli 46 ihmistä, heistä viisi oli lapsia. Matkan aikana vene oli vähällä upota kahdesti ja kerran poliisi ampui kohti venettä.
”Luulin, että kuolen”, Pham kertoo.
Lopulta vene saapui poliisisaattueessa Hongkongiin. Pham sijoitettiin suljetulle pakolaisleirille tuhansien muiden kanssa.
”Asuimme peltihökkeleissä ja nukuimme puulavereilla. Rahaa ei ollut. Ruokaa oli vähän ja se oli huonoa, mutta saimme sentään syödä kahdesti päivässä.”
Kahden vuoden jälkeen Pham avioitui ja pääsi muuttamaan puolisonsa kanssa vapaaleirille, josta käsin saattoi käydä töissä. Pham työskenteli ensin silmälasiliikkeessä ja myöhemmin ompelimossa. Pariskunnan ensimmäinen lapsi oli tuolloin tuloillaan.
Neljän leirillä vietetyn vuoden jälkeen pariskunnalle tarjoutui mahdollisuus muuttaa ulkomaille.
”Sanoin, että voin muuttaa minne tahansa. Niin tulimme Suomeen.”
Pariskunta saapui Suomeen pienen vauvansa kanssa 28. elokuuta 1991. Pham muistaa, että syksy oli pimeä ja ihmiset puhuivat vierasta kieltä. Vauva itki yöt läpeensä. Elämä oli raskasta.
”Työharjoittelu auttoi kotiutumisessa ja pian asiat alkoivat sujua. Omaksuin suomen kielen töiden kautta.”
Ensimmäinen työpaikka oli Ingmanin jäätelötehtaalla. Sen jälkeen Pham työskenteli pitkään Korhosen sähköliikkeessä ja hetken Enstolla ennen kuin toteutti haaveensa omasta kahvilasta Tuusulassa. Sinne hän ajoi päivittäin neljäntoista vuoden ajan.
Äidin sairastumisen ja poismenon myötä Pham luopui Tuusulan kahvilastaan. Porvooseen hän avasi Paakari-kahvilan vuonna 2011.
”Tykkään asua Porvoossa, pidän rauhallisuudesta ja väljyydestä. Lapset asuvat Helsingissä ja toivovat äitiä lähemmäs. Porvoo on minun kaupunkini siihen saakka, kunnes alkaa tulla lapsenlapsia.”
Phamilla on eräs mielipaikka Porvoossa.
”Kävelen mielelläni kotiin vanhan kaupungin kautta. Välillä istahdan kirkon pihan penkille rukoilemaan. Siitä on ollut apua elämän vastoinkäymisissä. Olen buddhalainen, mutta sillä ei ole merkitystä, missä rukoilen”, Pham kertoo.
Etunimi Thuong taipuu huonosti porvoolaisten suussa. Siksi Pham on omaksunut kutsumanimekseen Tiina. Kahvilasta on löytynyt oma yhteisö, joka on kuin toinen perhe.
Tiina Pham juhli hiljattain 60-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän elää itsellistä elämää keskustakaksiossaan tavaten säännöllisesti kolmea aikuista lastaan.
”Elämässä on ollut vaikeuksia, mutta lopulta kaikki on mennyt hyvin”, hän sanoo.
Lue myös: Uupumus ajoi Aram Behbodin yrittäjäksi – nyt hän tienaa yksityiskokkina ja ruokavaikuttajana
