Ravintolamaailmassa tykätään kilpailla. Kisoihin osallistuminen lisää omaa osaamista, kannustaa tavoittelemaan parempia työpaikkoja ja auttaa luomaan suhteita alan sisällä.
Tällä alalla kilpailuja on jos jonkinlaisia. Kokeille on Vuoden kokki, Bocuse d’Or ja Kokkiolympialaiset. Salin puolella kilpaillaan Vuoden tarjoilijan tittelistä, viinitaitajat mittelevät erilaisissa sommelierkilpailuissa, ja baarimestareille on kilpailuja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla harva se viikko.
Itse olen nauttinut kilpailemisesta ja olenkin ehtinyt kisailla erilaisissa kissanristiäisissä lähes parikymmentä kertaa. Ensikosketuksen kilpailutoimintaan sain 16-vuotiaana tarjoilijaopiskelijana ravintolakoulujen SM-kilpailuissa Rovaniemellä. Yksi kilpailu-urani kohokohdista oli, kun voitin Vuoden tarjoilija -kisan sekä tarjoilijoiden Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 2015.
Olen saanut osallistua kilpailuihin monessa eri roolissa ja edennyt kilpailijasta kilpailunjohtajan kautta valmentajaksi ja lopulta päätuomariksi asti. Nyt sanoisin, että tunnen jo aika hyvin kisojen konseptin. Tiedän, millaiset ihmiset pärjäävät ja mitä pitää tehdä pärjätäkseen. Kilpailutilanne on todella jännittävä, ja kilpailuissa menestyäkseen tulee omata rautaiset hermot. Kilpailuissa mitataan, kuka on paras juuri sillä hetkellä, kuka pystyy puristamaan itsestään parhaan suorituksen esiin paineen alla ja kuka on harjoitellut eniten.
Luulen olevani myös aika hyvä tarjoilija, mutta johtuuko se käymistäni kilpailuista? En usko, mutta voittamani kilpailut ovat mahdollistaneet sen, että olen päässyt tähän, missä nyt olen, ja vaikuttaneet siihen, mitä minusta on tullut. Olen tavannut nykyisen työnantajani kilpailuissa ja löytänyt myös monta työntekijää kisojen kautta.
Hyvä tarjoilija tai kokki on kuitenkin paljon kaikkea muutakin kuin sitä, mitä yhdessä kilpailussa pystytään mittaamaan. Ravintolatyö on jokapäiväistä heittäytymistä ja kaikkensa antamista. Onneksi meillä on ravintolat täynnä luonnonlahjakkuuksia ja ammattilaisia, jotka haluavat antaa parhaansa päivästä toiseen luodakseen vieraillemme elämyksiä ja kokemuksia. Samalla he kannustavat työkavereitaan kehittymään ja opettavat tuleville ammattilaisille alamme hienouksia. Moniakaan näistä ammattilaisista eivät kilpailut kiinnosta pätkääkään, mutta se ei yhtään vähennä heidän osaamistaan tai tee heistä huonompia kuin kilpailevista kollegoistaan.
Kilpailut ovat hyvä väylä edetä ja luoda verkostoja. Suosittelen kokeilemaan, sillä omia rajoja testaillessaan saattaa löytää itsestään jotain uutta. Jos kilpaileminen ei kuitenkaan ole sinun juttusi, se on ihan ok. Voit olla Suomen paras tarjoilija, vaikka et olisi kilpaillut sekuntiakaan. Ja ehkä juuri siksi oletkin.
Saara Alander on Suomen tarjoilijoiden yhdistyksen puheenjohtaja.
Lue myös: Kolumni: Vaadin muutosta tapaan, jolla media Suomessa käsittelee ravintolakulttuuria
Lue myös: Miten Suomi menestyisi ja saisi kaiken irti kokkikilpailuista?
