Sydän hakkaa, hikoiluttaa, vatsassa kiertää. Äänet ja valot ärsyttävät, olo on epätodellinen. Lähes jokainen kokee joskus ahdistusta. Vaikka se tuntuu epämiellyttävältä, ahdistus on myös arvokas tunne, joka suojelee meitä vaaroilta.
Luontainen hälytysjärjestelmämme voi kuitenkin yliherkistyä, jolloin ahdistuksesta tulee kroonista ja kuluttavaa. Missä vaiheessa ahdistus muuttuu liialliseksi ja mitä asialle voi tehdä? Miten elää maailmassa, joka on täynnä ahdistuksenaiheita?
Kysyimme asiaa Kirsi Räisäseltä, joka on lääketieteen tohtori ja työterveyshuollon erikoislääkäri Mehiläisen työelämäpalveluissa.
Älä häpeä herkkyyttä
Puhekielessä ihmisiä kuvaillaan ”teräshermoiksi” ja ”vapiseviksi haavanlehdiksi”, mutta paineen alla teräshermokin voi murtua. Kumpi vaikuttaa enemmän ahdistuksen syntymiseen, persoonallisuus vai elämäntilanne? Räisäsen mukaan molemmat.
”Ihmisten ahdistusherkkyys vaihtelee, ja sekin on epänormaalia, jos ihminen ei ahdistu koskaan. Kun synnynnäiseen herkkyyteen lisätään se, että elämä väistämättä on joskus ahdistavaa, toiset reagoivat voimakkaammin. Ahdistusherkkyys voi olla myös suvussa periytyvä piirre.”
Vapisevista haavanlehdistä puhutaan usein pilkallisesti, teräshermoista taas ihailevaan sävyyn. Räisänen ottaa kuitenkin esiin ahdistusherkkyyden hyvät puolet. Ahdistus ei ole luonteen heikkoutta vaan yksi ihmislajin alkukantaisimmista selviytymiskeinoista. Tuhansia vuosia sitten ahdistus varoitti esimerkiksi petoeläimistä, nykyihmistä se muistuttaa töiden deadlineista.
”Ihmiskunta ei selviäisi, jos kaikki olisivat rämäpäitä. Ahdistus on elämää säilyttävä piirre. Juhlituilla rocktähdillä ja ekstremeurheilijoilla on usein lyhyempi elinaikaennuste kuin ahdistusherkemmillä ja varovaisemmilla ihmisillä”, Räisänen sanoo.
Anna ahdistukselle tilaa
Myös ympäristö voi lietsoa tai lievittää ahdistusta. Psykologisesti turvallinen yhteisö ei pakota ihmisiä piilottamaan ahdistusta. Parhaimmillaan ahdistusherkkyydestä voi olla hyötyä, jos piirrettä osataan käyttää oikein.
”Ahdistusherkkä ihminen voi toimia porukan ilmapuntarina, joka huomaa, jos jokin on menossa pieleen. Psykologisesti turvallisessa yhteisössä ihminen myös kokee, että tämän voi sanoa ääneen.”
Ahdistuksen näyttäminen voi olla helpottavaa myös muille. Kun yksi uskaltaa kertoa huolistaan, se voi rohkaista muitakin puhumaan. Pelkojen jakaminen voi puolestaan lievittää ahdistusta. Ilmiö toimii myös päinvastoin. Jos yhteisö ei salli ahdistusta, ihmiset voivat sairastua ja uupua.
”Olisi hyvä, että tiimeissä pohdittaisiin sitä, uskaltavatko ihmiset ilmaista myös ahdistusta. Kyllähän ihmiset puhuvat muissakin yhteyksissä luonnostaan, että nyt on tällainen ikävä tai ahdistava asia elämässä.”
Elämme monessa mielessä yltäkylläistä elämää, mutta ahdistuksesta puhutaan silti enemmän kuin koskaan. Räisäsen mielestä kyse ei ole siitä, ettemmekö kestäisi ahdistusta. Hän näkee nykyisessä työelämässä ja yhteiskunnallisessa ilmapiirissä piirteitä, jotka ruokkivat epävarmuutta.
”Ahdistusta oli silloinkin, kun Suomella meni lujaa ja Nokian kännykät olivat laatikon kokoisia. Nyt vallitseva mantra on se, että taloudella menee huonosti. Se luo yleistä ahdistuneisuutta, pelkoa töiden ja hallinnan menettämisestä. Kuljemme varpaillaan, vaikka elämämme on turvallisempaa kuin viime vuosisadan alussa, saati keskiajalla.”
Puhelin pois
Myös sosiaalinen media ruokkii ahdistusta. Tieto sekoittuu mielipiteisiin ja huhuihin. Sisällöt pirstaloituvat, ja sanomalehtien sijaan faktoja etsitään Tiktok-videoista. Harkitun keskustelun sijaan some täyttyy tunnereaktion vallassa kirjoitetuista älähdyksistä. Tällainen sisältö voi lisätä kiihtymyksen ja ahdistuksen tunteita.
”Meistä tulee tyhmempiä, kun emme rauhoitu ja keskity mihinkään vaan googletamme vähän sitä sun tätä.”
Somessa tehdään myös vertailua. Kaverin lomakuva voi herättää kateutta, oman lomakuvan lataaminen ylemmyydentuntoa. Somen aiheuttama ahdistus ei kuitenkaan liity vain ihmisen itsetuntoon vaan aivoihin.
Tutkimuksissa on havaittu, että somen käyttö aktivoi aivojen matemaattiset alueet. Selatessaan somea ihminen arvioi jatkuvasti, millainen hän on suhteessa muihin. Kun koemme kelpaavamme, aivojen mielihyväkeskus aktivoituu. Kun tunnemme alemmuutta, aivojen kipualueet aktivoituvat.
”Se koukuttaa, palkitsee ja ahdistaa”, Räisänen tiivistää.
Ennen someaikaa emme saaneet jatkuvasti tietoa muiden elämästä. Vertailimme itseämme vähemmän, ja aivot saivat olla rauhassa. Ei ihme, että nykyihmisiä ahdistaa, vaikka meillä olisi ruokaa ja katto päämme päällä.
Altistu lempeästi
Ahdistus on siis normaali, jopa välttämätön ja arvokas piirre. Erittäin voimakas ahdistus voi kuitenkin saada ihmisen välttämään tiettyjä tilanteita ja sosiaalisia kontakteja. Pahimmillaan se voi johtaa työkyvyttömyyteen. Millaiset merkit kertovat, että ahdistus hallitsee elämää liikaa?
”Jos se muuttuu pitkäkestoiseksi ja pysyväksi, eikä ihminen palaudu vapaa-ajallaan, vaan ahdistus alkaa haitata suorituskykyä. Paniikkikohtaukset ovat aika tavallisia merkkejä siitä, että ahdistus ylittää sietokyvyn.”
Hyvä uutinen on se, että ahdistuksen hoito ei vaadi aina pitkää psykoterapiaa. Räisänen neuvoo ottamaan ensin yhteyttä työterveyteen, jos sellainen on. Jos ahdistukseen liittyy uupumusta, ihminen voi tarvita sairauslomaa. Ahdistavien asioiden ja tilanteiden normalisoiminen auttaa kuitenkin enemmän kuin elämästä vetäytyminen.
”Parhainta hoitoa esimerkiksi esiintymisen aiheuttamaan ahdistukseen on se, että ei anna periksi vaan altistaa itseään. Vähitellen aivot oppivat, että tähän ei kuole.”
Oireisiin voi opetella suhtautumaan kehon ja mielen viisautena. Vireytyminen ennen tärkeitä tilaisuuksia aktivoi vastustuskykyä, ja tilaisuus sujuu todennäköisesti paremmin kuin täysin rentoutuneena.
Rentoutuminen on toki paikallaan stressaavan tilanteen jälkeen, mutta siihen ei ole yhtä oikeaa keinoa. Yksi latautuu tiivistempoisessa padelpelissä, toinen kotisohvalla. Tärkeintä on, että tekeminen on mieluisaa ja saa keskittymään hetkeen.
”Kalenterin tyhjentäminen työrutistuksen jälkeen auttaa yleensä palautumisessa. Toiselle voi riittää pari päivää, toinen taas tarvitsee enemmän aikaa.”
8 tapaa lievittää ahdistusta
1. Älä pelkää ahdistusta
Ahdistus on arvokas tunne, joka liittyy usein herkkyyteen ja tunnollisuuteen. Kun ahdistus ei ole hallitsevaa, se lisää suorituskykyä ja auttaa ennakoimaan riskejä.
2. Varaa aikaa palautumiselle
Nuku riittävästi. Tee rentouttavia ja keskittymiskykyä vaalivia asioita. Lue, tee käsitöitä, urheile, kokkaa tai kokoa palapelejä.
3. Jaa kokemuksesi
Puhu mieltä painavista asioista töissä, ystävälle tai ammattilaiselle. Terapiaa ei aina tarvita, vaan kahvihetki kaverin kanssa voi auttaa.
4. Liiku
Liike rentouttaa kehoa ja vapauttaa mielihyvähormoneja. Toiselle rentouttava liikunta tarkoittaa luontokävelyä, toiselle sähäkkää pallopeliä.
5. Rajoita kofeiinin ja nikotiinin käyttöä
Nikotiinipussi huuleen ja hörppy energiajuomaa päälle on varma keino saada sydän tykyttämään. Pusseissa voi olla moninkertainen määrä nikotiinia savukkeisiin ja nikotiinipurukumeihin verrattuna.
6. Rajoita somen käyttöä
Keskity hetkien elämiseen niiden jakamisen sijaan. Älä hakeudu kiihtymystä tai pahaa mieltä aiheuttavan sisällön äärelle.
7. Altista itseäsi
Pidä puhe, vaikka se jännittää. Tee työtä sinnikkäästi, vaikka epäilisit välillä itseäsi. Aivot oppivat tulkitsemaan ahdistavat tilanteet myönteisemmin, kun opetat niitä lempeästi.
8. Hae tietoa
Ahdistuksen ymmärtäminen voi lievittää sitä. Mielenterveystalo.fi-sivustolta löytyy ahdistukseen liittyviä artikkeleita ja omahoito-ohjelmia.
Lue myös: Stressaamme kuin luolamiehet – kuormittunut ei aina itse ymmärrä tilaansa
Lue myös: Stressin sieto ja 8 tapaa olla kestävästi hyvällä fiiliksellä | Avec
