Suomessa julkaistiin keskiviikkona ensimmäistä kertaa yleinen suositus siitä, miten töissä kannattaa syödä.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatima Työaikainen ruokailusuositus täydentää kansallista ravitsemussuositusta ja kohdistuu työaikaiseen ruokailuun erilaisissa töissä ja olosuhteissa.
Julkaisutilaisuudessa Tieteen talolla Helsingissä keskiviikkona perusteltiin monin tavoin, miksi työaikaista ruokailusuositusta tarvitaan.
Totuus on, että työikäisten ravitsemus on retuperällä. Tutkimusten perusteella ravitsemuksen kaari paranee työuran loppua kohti ja vasta eläkeiässä suomalaisilla on resursseja huolehtia omasta syömisestään lähes sillä tavalla kuin ravitsemussuositukset ohjaavat. Tämä koskee kaikkia, ja korostuu erityisesti miesten ravitsemusta tarkasteltaessa.
Ruokailuympäristöllä on vaikutusta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Eeva Rantalan mukaan ympäristön tulee tukea hyvien tottumusten muodostumista.
Hän kuvaa tilannetta kahdella käsitteellä.
Kattokäsite ruokaympäristö sisältää kaiken, mikä vaikuttaa ruoan valintaan ja ravitsemustilaan, mukaan lukien sosiokulttuuriset arvot.
Ruokailuympäristö taas on rajattu tila tai tilanne, jossa ruokailu tapahtuu.
Sekä ruokaympäristö että ruokailuympäristö vaikuttavat siihen, mitä ruokia huomataan, harkitaan ja valitaan, ja mitä ja kuinka paljon syödään, Rantala sanoo.
Rantala summasi julkistustilaisuudessa tapoja, joilla ruokailuympäristöä voisi muokata, kun tavoitteena on terveyttä edistävä ruokailu.
Miten asiakkaan olisi helpompi syödä suositusten mukaan?
Lähtökohtana on ravitsemussuositusten ruokapyramidi. Jos leikataan sen alaosa, saadaan kaikkea sellaista, mitä olisi hyvä valita runsaissa määrin aterialle: kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljaa, kalaa, pehmeää rasvaa. Sen sijaan pyramidin yläosan ruokia olisi hyvä valita vähemmän.
Työaikaisen ruokailusuosituksen ajatuksena on olla käytännönläheinen opas aiheeseen. Suosituksessa listataan yksityiskohtaisesti, mitä olisi suositeltavaa lisätä ja mitä vähentää. Lisäksi listataan keinoja ohjata vihreää valoa saaneiden tuotteiden lisäämistä ja punaisena loistavien vähentämistä.
”Suositeltavien ruokien valinta, tilaus, maksu ja käyttö tehdään vaivattomaksi. Esimerkiksi välipalahedelmät voidaan tarjota valmiiksi pilkottuina”, Rantala havainnollistaa.
Ammattikeittiöissä on havaittu, että panostus esillepanoon ja sijoitteluun on tehokasta. Suosituksen mukaan vihreällä merkityt kasvikset ja kala kannattaa sijoittaa linjastolle ensimmäiseksi, salaatti komponenteittain ja kasvis- ja kalaruoat lämpimän osion ensimmäisiksi.
”Myös koolla on merkitystä. Kun ottimien tai astioiden koko kasvaa, kulutus kasvaa”, Rantala muistuttaa.
Koon matematiikka kannattaa muistaa molempiin suuntiin: kasvata kasvisten kulhoja ja kauhoja, pienennä liharuokien annoskokoa ja ottimia.
”Näiden toimien myötä asiakkaiden valinnat voivat ohjautua huomaamatta kohti suosituksia”, Rantala kannustaa.
Ruokaturvattomuutta
Palvelualojen ammattiliitto Pamin työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija Merja Vihersalo summasi julkistamistilaisuudessa järjestön edustamien alojen kuten kaupan, matkailu- ja ravintola-alan ja siivousalan olosuhteita.
Pamilaisia aloja yhdistävät epätyypilliset olosuhteet, joissa esimerkiksi henkilöstöruokailun rooli on keskimääräistä pienempi.
Toisaalta ravintola-alalla ollaan ruoan kanssa tekemisissä luonnostaan, ja ruokailu on pamilaisista aloista parhaiten hoidossa, kun vain ruokailuun tarvittava aika saataisiin järjestymään, Vihersalo totesi.
”Edustamillamme aloilla ruokailun haasteita ovat kiire, tauottomuus, yksintyöskentely, vuorotyö, osa-aikatyö, ei ravintoetua, matala tulotaso. Fyysisesti raskas työ ja yötyö lisäävät sairastumisriskiä”, Vihersalo sanoo.
Työterveyslaitoksen Nina Nevanperän yhteenvedossa tuli esille, että yötöissä on matalampi vireystaso, mikä lisää työtapaturmien riskiä. Yötyö voi vaikeuttaa terveellisen ruoan saatavuutta, ja tutkitusti vuorotyö lisää muun muassa tyypin 2 diabeteksen riskiä. Lisäksi epäterveellinen ruokavalio lisää kroonisten sairauksien riskiä ja heikentää työkykyä.
”Vireyttä edistää riittävän kevyt syöminen yövuorossa viimeistään kello yhteen mennessä. Suosittelen myös vähentämään kofeiinipitoisia juomia vuoron loppua kohti”, Nevanperä sanoo.
Helsingin yliopiston ja PAMin jäsenilleen vuonna 2019 toteuttaman PAMEL-tutkimuksen mukaan yli kolmannes jäsenistä kokee vakavaa ruokaturvattomuutta. Termillä tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmisellä ei taloudellisten tai muiden esteiden takia ole riittävää pääsyä ravitsevaan ruokaan.
”Tämä on yllättävää, ja voi vain miettiä, mikä tilanne on nyt, taloustilanteen yleisesti heikennyttyä. Vastaajat ovat jättäneet taloudellisista syistä aterioita väliin tai menneet nukkumaan nälkäisinä. Erityisen yleistä ruokaturvattomuus on nuorilla ja lapsiperheissä”, Vihersalo kertoo.
Pamin tuoreemman kyselyn mukaan vain neljännes jäsenistä saa työnantajalta tukea työaikaiseen ruokailuun ja joka kymmenes ei syö lounasta ollenkaan. Hyvä uutinen on se, että 88 prosentilla on syömiseen soveltuva paikka ja 69 prosenttia ehtii syödä.
Ravintoedun etuihin Vihersalo listaa, että se vähentää eriarvoisuutta, kaventaa terveyseroja ja vähentää pitkällä aikavälillä terveydenhoitokuluja.
”Paljon otsikoissa ollut lounasetu myös tukee suhdanneherkkää ravintola-alaa, etenkin nyt etätyön lisääntyessä”, Vihersalo summaa.
Toiveita työnantajille
Työaikaisen ruokailun muodot ovat yhtä moninaiset kuin työelämä. Erityisen haastavaa terveyttä edistävän syömisen onnistuminen on kentällä tapahtuvassa työssä ja vuorotyössä. Erityisesti tämäntyyppisissä töissä on harvoin mahdollisuutta käyttää henkilöstöruokalan palveluita – joko ruokalaa ei ole tai se ei ole auki työvuoron aikana. Myös tauotus on monilla aloilla ikuinen haaste.
Mahdollisuudesta kunnon taukoihin ja hyvään syömiseen vastaa työnantaja. Minimivaatimus on jääkaapilla, mikrolla ja vesipisteellä varustettu tila, jossa voi pitää ruokatauon.
Myös tauon pitämiseen tarvitaan kannustusta ja oikeanlaista kulttuuria työpaikalla. Hyvänä pidetään sosiaalista syömistä eli yhteisiä lounastaukoja. Ravintoloiden ”henksu” eli koko porukan yhteinen ateria esimerkiksi juuri ennen ravintolan avaamista illaksi on todella hyvä käytäntö. Voisivatko etätyöläisetkin ottaa oppia ja sopia yhteisen etälounaan, jolla puhutaan muista kuin työasioista?
Erilaisten työpaikkojen eri haasteista ei ole kattavaa tietoa, mutta Työaikainen ruokasuositus pyrkii silti esittämään ratkaisukeinoja. Julkistustilaisuudessa puhuttiin myös työterveyshuollon roolista ja mahdollisuudesta kirjata terveyttä edistävä ruokailu työsuojeluohjeisiin.
Keskiviikkona heitettiin ilmoille myös ajatus työpaikkaruokailun auditoinneista. Se voisi olla osa työterveyshuollon tehtäviä. Vähintään se auttaisi keräämään tietoa, miten asiat ovat, ja vähitellen parantamaan tilannetta.
Pamin Merja Vihersaloa ajatus työpaikkojen ruokailutilanteen auditoinnista innostaa.
”Mielestäni tehokkain tapa kannustaa keskusteluun työaikaisesta ravitsemuksesta olisi liittää työaikainen ruokailu välttämättömäksi osaksi työterveyshuollon työpaikalle laatimaa pakollista työpaikkaselvitystä. Onhan ruokailun merkitys terveydelle kiistaton, siinä missä muidenkin altisteiden tai tapaturmavaarojen. Emme vain ole ehkä ajatelleet asiaa tästä vinkkelistä, vaikka tieteellistä tietoa ruokailun merkityksestä on jo paljon.”
Työpaikkojen lakisääteiseen työterveyshuoltoon sisältyy selvitys, jossa määritetään työpaikan altisteet ja vaarat sekä niiden terveydellinen merkitys. Tähän mennessä joissakin selvityksissä on huomioitu muun muassa istumatyön aiheuttama liikkumattomuus ja painonhallinta. Vihersalo toteaa, että jos työaikainen ruokailu olisi liitetty selvitykseen, siitä olisi pakko ainakin keskustella.
Miksi on tärkeää huolehtia työaikaisesta ruokailusta?
Kuten jo alussa todettiin, ravinnon yhteys yksilön hyvinvointiin ja työkykyyn on kiistaton. On monia tehtäviä, joissa on tärkeää olla skarppina, sillä kyseessä on joko oma tai muiden terveys ja turvallisuus. Ylipäätään työnteosta suoriutumiseen tarvitaan ravittuja aivoja ja fyysisesti kykenevää kehoa.
Terve Suomi -tutkimukseen (2022–23) perustuvia lukuja työikäisten ravitsemuksen nykytilasta esitteli THL:n tutkimuspäällikkö Susanna Raulio.
Suomalaisten kansantaudeiksi voi nykyisellään sanoa lihavuutta ja korkeaa kolesterolia.
Peräti 1,2 miljoonalla työikäisellä on lihavuutta eli heidän painoindeksinsä (BMI) on korkeampi kuin 30. Esimerkiksi 55-64-vuotiaiden työikäisten ryhmästä 35 prosentilla painoindeksi ylittää lihavuuden rajan. Heillä on kolminkertainen riski joutua työkyvyttömyyseläkkeelle.
Kolesterolilääkitys on todella monilla jo työikäisenä: 40 prosentilla 25-39-vuotiaista naisista ja peräti 80 prosentilla 53-64-vuotiaista.
Lihavuus näkyy suoraan työhyvinvoinnissa. Sairastumisriski kohoaa ja poissaolojen määrä kasvaa.
”Mitä suurempi painoindeksi on, sitä enemmän ja pidempiä poissaoloja tulee”, toteaa erikoistutkija Susanna Kunvik Samkista.
”Terveyttä edistävän ruokavalio ansiosta kognitio on parempi, mikä merkitsee parempaa työtehoa ja jaksamista sekä pienempää virheiden ja uupumuksen riskiä. Lisäksi mielen hyvinvointi paranee, minkä ansiosta arjen hallinta on parempaa ja esimerkiksi kyky tehdä parempi ruokavalintoja vahvistuu.”
Työaikainen ruokailusuositus on suunnattu sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisille, ammattikeittiöille ja ruokajärjestelmän muille toimijoille, työnantajille, työhyvinvoinnista vastaaville, päättäjille, kuntien hyvinvointijohtajille ja muille toimijoille, järjestöille sekä työikäisille.
Suositus perustuu vuonna 2024 julkistettuihin kansallisiin Kestävää terveyttä ruoasta -ravitsemussuosituksiin sekä tutkimusnäyttöön työikäisten ravitsemuksen ja työaikaisen ruokailun erityispiirteistä.
