Teitkö hätiköidyn päätöksen, joka osoittautui virheeksi? Venyikö valinnan lukitseminen viime minuuteille jossittelun vuoksi? Pelkäätkö, mitä muut ajattelevat valinnoistasi? Oletko yhtenä päivänä yhtä mieltä, toisena toista?
Joudumme tekemään jatkuvasti erilaisia valintoja, mutta päätöksentekoa opetetaan siihen nähden häkellyttävän vähän. Päättämisen ajatellaan olevan sisäsyntyinen taito, jonka kaikki osaavat. Liikkeenjohdon valmentaja, konsultti ja kirjailija Isa Merikallio on asiasta eri mieltä. Hän on opiskellut filosofiaa, oikeustiedettä ja psykologiaa ja perehtynyt päätöksentekoon monista eri näkökulmista.
”Kun olen tutkinut ja järjestänyt tähän teemaan liittyviä valmennuksia, olen tajunnut, miten vähän päätöksentekoon liittyvää oppimateriaalia on. Siinä on valtava aukko, vaikka päätöksentekoa pitäisi alkaa opettaa jo peruskoulussa.”
Havainnosta syntyi Merikallion uutuusteos Valitse viisaammin, päätä paremmin (Viisas elämä, 2025). Kirja auttaa ymmärtämään, miksi teemme tietynlaisia valintoja ja miten voimme virittäytyä optimaaliseen päätöksentekotilaan.
”Päättäjätyyppi ei ole asia, jonka voisimme valita. Voimme kuitenkin treenata sitä ja saada näin käyttöömme laajemman valikoiman erilaisia päätöksenteon tapoja.”
Tunnista tyyppisi
Merikallio ei puhu introverteista ja ekstroverteistä vaan päättäjätyypeistä. Niitä on karkeasti jaoteltuna neljä – hätäilijä, jahkailija, pyörtäjä ja miellyttäjä – ja jokaisella päättäjätyypillä on vahvuutensa ja heikkoutensa.
Hätäilijät haluavat tehdä nopeita ratkaisuja. Kun festarilavalla syttyy tulipalo tai joku saa yleisössä sairauskohtauksen, hätäilijä ei jää ihmettelemään sormi suussa. Hän tosin tuppaa reagoimaan turhan nopeasti myös silloin, kun päätöksenteko vaatisi harkitsemista ja eri vaihtoehtojen tutkimista.
Hätäilijän vastakohta on jahkailija. Hän jaksaa syventyä jokaiseen vaihtoehtoon ja niiden mahdollisiin vaikutuksiin perinpohjaisesti. Jahkailija onkin parhaimmillaan pitkissä projekteissa ja strategiatyössä, kuten tapahtumakonseptien suunnittelussa. Sen sijaan nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa jahkailija voi jähmettyä. Hän sietää huonosti epävarmuutta ja haluaisi tehdä aina syvällisesti punnitun päätöksen.
Pyörtäjä vaihtaa mielipidettään kuin tuuli suuntaansa, ja mielialan seilaaminen voi aiheuttaa stressiä hänen työtovereilleen ja läheisilleen. Mielialan muutokset voivat johtua yllättävän konkreettisista asioista, kuten hormonitasojen vaihtelusta tai unenlaadusta, mutta pyörtäjä ei välttämättä hahmota tätä.
Miellyttäjä puolestaan kavahtaa konflikteja, joten hän kuuntelee päätöksenteossa enemmän muita kuin itseään. Vaikka äärimmäisen miellyttäjän kanssa on vaikea riidellä, hän voi aiheuttaa muille mielipahaa, jos hän ei uskalla sanoa ei ja lupailee liikoja joka suuntiin.
Treenaa päätöksentekoa
Päättäjätyyppi on synnynnäinen piirre, joka liittyy ihmisen temperamenttiin ja hermostoon.
”Päättäjätyyppi ei ole asia, jonka voisimme valita. Voimme kuitenkin treenata sitä ja saada näin käyttöömme laajemman valikoiman erilaisia päätöksenteon tapoja”, Merikallio sanoo.
Ensimmäinen askel päätöksentekotaitojen harjoittamisessa on oman tyyppinsä tunnistaminen. Mieti, miten kauan sinulla kuluu aikaa päätöksen tekemiseen ja miltä valinnan tekeminen tuntuu. Millaisia seurauksia valinnoillasi on ollut? Oletko katunut päätöksiäsi? Vaihdatko mielipidettäsi usein? Miltä tuntuu olla samaa tai eri mieltä muiden kanssa?
Kun oma päättäjätyyppi alkaa hahmottua, sitä voi alkaa treenata. Jahkailijan kannattaa tietoisesti patistaa itseään tekemään nopeampia päätöksiä, hätäilijän taas harkitumpia. Harjoittelun voi aloittaa pienistä valinnoista, joilla ei ole vakavia seurauksia, esimerkiksi lounasravintolan valinnasta.
Miellyttäjiä ja pyörtäjiä Merikallio kehottaa miettimään, miten oma toiminta vaikuttaa muihin. Miellyttämään pyrkivä johtaja ei välttämättä ole alaisten mielestä kaikkien kaveri vaan aikaansaamaton arastelija. Pyörtäjä saa muut varpailleen, kun he yrittävät kuulostella, mistä tänään tuulee.
”Pyörtäjän kannattaa katsoa peiliin ja tutkia, mistä mielialojen vaihtelu johtuu. Jo vaihtelu energiatasossa tai unenlaadussa voi saada ihmisen näkemään saman asian yhtenä päivänä valoisasti, toisena synkästi.”
”Mieti, miten kauan sinulla kuluu aikaa päätöksen tekemiseen ja miltä valinnan tekeminen tuntuu.”
Kuuntele kaveria
Vaikka päätöksentekotyyliään voi laajentaa ja muokata, sen täydellinen muuttaminen ei ole mahdollista, eikä edes tarkoituksenmukaista. Merikallio kannustaa mieluummin tekemään yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa. Kaverille kilauttaminen kannattaa etenkin suurten päätösten alla.
”Kun juttelee lähipiirin ja työkavereiden kanssa, pääsee tutustumaan erilaisiin päätöksentekotapoihin ja saa kokonaiskuvan siitä, missä tilanteessa yhteisö kokonaisuutena on.”
Merikallio suosittelee kokoamaan tiimeihin erilaisia päättäjätyyppejä. Suurissa projekteissa jahkailijat ovat elementissään tiedonkeruussa ja erilaisten skenaarioiden kehittelyssä. Hätäilijät taas vievät projektin loppuun ja saavat tehtyä päätöksiä.
Päättäjätyyppeihin ei kuitenkaan kannata takertua liian tiukasti. Merikallio muistuttaa, että ihmiset voivat käyttäytyä eri tavoin eri konteksteissa.
”Ihminen, joka tekee töissä jatkuvasti nopeita päätöksiä, voi olla vapaalla niin takki tyhjä, että yksinkertaisen päätöksen tekeminen on vaikeaa. Voimme myös toimia eri tavoin esimerkiksi rahaa, perhettä ja parisuhdetta koskevissa valintatilanteissa.”
Kirkasta arvosi
Merikallio käsittelee teoksessaan myös järkeä ja tunteita. Yleinen harhakäsitys on se, että täysin rationaalisten päätösten tekeminen olisi mahdollista. Lukuisat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että puhtaasti älypohjaisia, tunteista irrotettuja päätöksiä ei ole.
”Tunteet ohjaavat sitä, mistä motivoidumme. Niin sanotut järkiajattelijat motivoituvat erityisen paljon hallinnan tunteesta. He käyttävät apunaan usein exceleitä ja graafeja. Kun päätös perustellaan diaesityksellä ja taulukoilla, se tuntuu järkevämmältä kuin spontaanimmin tehdyt.”
Hyvä uutinen on se, että voimme optimoida tunteitamme. Tunteet ovat yhteydessä kehoon ja hermostoon, ja voimme säädellä niitä konkreettisilla keinoilla. Laadukas ravinto, uni, luonnossa oleilu, digiärsykkeiden rajaaminen ja tasainen palautuminen auttavat jo paljon. Väsymys ja verensokeritaso taas voivat aiheuttaa ahdistusta tai saada kehon ja mielen ylikierroksille. Tällöin päätöksentekokyky heikentyy.
”Hyvä esimerkki ovat vanhan maailman kosteat lounaat ja neuvottelut, jotka olivat joskus melkoisia ryyppäjäisiä. Sellaisessa tilassa on vaikea tehdä hyviä päätöksiä. Nykyään palautumisen ja ravinnon yhteys aivoterveyteen ymmärretään paremmin.”
On kuitenkin eräs stressin muoto, jota mikään määrä lepoa ei tahdo lievittää. Eettinen stressi syntyy, kun joudumme toimimaan arvojemme vastaisesti. On vaikea tehdä hyviä valintoja, jos siihen ei ole mahdollisuutta.
”Tällöin pienikin stressi voi kaataa ihmisen.”
Helpottavaa on se, että ihminen on joustava ja palautuva olento. Voimme oppia säätelemään vireystilaamme ja tekemään myös parempia päätöksiä. Ajoittaisia paineitakaan ei tarvitse säikähtää.
”Ihminen kestää paljon stressiä ja palautuu, jos hän tekee arvojensa mukaista työtä.”
Näin valitset viisaammin
Suuria ja kauaskantoisia päätöksiä ei kannata tehdä hätäillen. Isa Merikallio listasi viisi vinkkiä, jotka kannattaa huomioida varsinkin ennen tärkeitä valintoja.
- Muista priorisoida: tee elämääsi tilaa ennen kuin valitset olemassa olevan rinnalle jotain uutta.
- Ota tarvittaessa aikalisä ja tee päätöksiä hyvällä energiatasolla.
- Pidä huolta, että sinulla on sopiva määrä vaihtoehtoja. ”Kyllä vai ei” on liian vähän.
- Kilauta kaverille – mieluiten sellaiselle, jolta saat uudenlaisen näkökulman.
- Testaa päätöstä käytännössä: mieti, mitä sen jälkeen voisi tapahtua.
Lue myös: 5 ajankohtaista podcastia tapahtuma-ammattilaisille työssä ja arjessa menestymiseen
