Majoitus-, ravintola- ja elämysala on 53-vuotiaan Satu Järvelän kutsumus.
”Tämä on ollut unelma-alani siitä asti, kun lapsena pääsin ensimmäisiä kertoja hotelliin tai lentokoneeseen.”
Puolitoista vuotta sitten Järvelä valittiin Linnanmäen huvipuiston toimitusjohtajaksi. Siellä hänellä on noin 800 alaista, joista valtaosa on vasta työuransa alussa olevia nuoria.
Linnanmäellä nuorilla z-sukupolven edustajilla on mahdollisuus päästä kokeilemaan siipiään myös esihenkilön roolissa.
Järvelä on itsekin noussut esihenkilöksi jo varhain, ja siitä kokemuksesta hän ammentaa myös nykyisessä työssään.
Järvelä aloitti uransa teini-ikäisenä kaupan alalta ja laivasiivouksesta. Lukion jälkeen hän pääsi Turun kauppakorkeakouluun opiskelemaan hotelli- ja ravintolataloutta. Ensimmäisen esihenkilötyönsä hän sai jo parikymppisenä 1990-luvun alussa. Järvelä johti tuolloin kesäravintolaa Kustavissa.
”Moni sanoi kesän päätteeksi, että olet paras pomo, joka minulla on ikinä ollut. Olin ihmeissäni, koska suurin osa työntekijöistä oli samanikäisiä kuin minä. Mietin, olikohan heillä ollutkaan muita pomoja”, Järvelä muistelee.
Järvelä sai kiitosta siitä, että hän oli hyvässä suhteessa mukava ja jämäkkä. Kuunteleva ja innostava pomo, joka vaatii vaivannäköä paitsi tiimiltään, myös itseltään.
Valmistuttuaan kauppakorkeakoulusta Järvelä pääsi S-ryhmän kaupalliseen kenttäkoulutukseen Tampereen legendaariseen hotelli Ilvekseen. Siellä hän tutustui erilaisiin hotellitöihin varastohommista johtoryhmätyöskentelyyn asti.
”Amarillon keittiöstä tuli sellaista palautetta, että sinulla on oikea asenne, mutta olet hirveän hidas paistamaan pizzaa”, Järvelä nauraa.
Trainee-vuoden jälkeen Järvelä pääsi ravintolapäälliköksi Ilveksen ravintola Louisianaan. Hän vastasi myös hotellin kokous- ja tilaustarjoiluista. Aika Ilveksessä sai Järvelän ymmärtämään, miten tärkeää on luottaa ammattilaisiin ja ymmärtää organisaation eri toimintoja.
”Ilveksen ravintoloissa oli huikean ammattitaitoinen henkilökunta, jolta opin paljon esimerkiksi viineistä. Johtajan on hyvä ymmärtää kaikki toiminnan osa-alueet, jotta hän osaa johtaa kokonaisuutta.”
Järvelä pääsi S-ryhmän kautta myös johtamisen trainee-ohjelmaan Kaliforniaan, missä hän työskenteli Sheraton-hotellissa. Palattuaan Suomeen hän kehitti S-ryhmän ketjuravintolakonsepteja ja työskenteli lounasravintolaketju Sodexossa.
Seuraava etappi oli kansainvälinen hotelliketju Radisson SAS. Se osti perinteikkään turkulaisen Marina Palace -hotellin, joka uusittiin ja avattiin vuonna 2005 nimellä Radisson SAS Marina Palace. Järvelä palkattiin hotellin johtajaksi. Hän pääsi vaikuttamaan jo remonttivaiheessa hotellin moniin tilaratkaisuihin.
”Hotellin avaaminen on yksi urani huippukohtia. Ajattelin silloin, että toista vastaavaa tilaisuutta ei tule.”
Kolmekymppisenä Järvelällä oli kokemusta niin erilaisten ravintoloiden kuin hotellin johtamisesta. Oli hyvä hetki pitää paussi. Perhe muutti Järvelän puolison työn perässä Australiaan, missä heidän ensimmäinen lapsensa syntyi vuonna 2007.
Vanhempainvapaalla oleminen oli työorientoituneelle Järvelälle uusi kokemus. Lykkiessään vaunuja Sydneyssä hän pohti, kuka hän on työn ulkopuolella.
”Se oli hyvä kokemus. Tajusin, että olen kiinnostava myös ilman työminääni, koska olen ystävällinen ja kiinnostunut muista.”
Palattuaan Suomeen Järvelä sai toisen lapsen. Hän työskenteli- S-ryhmässä ketjukehityspäällikkönä, kunnes kilpailija Restel headhuntasi hänet ravintolatoimen kehitysjohtajaksi.
”Fast casual -ruoka teki tuloaan Suomeen. Teimme paljon uusia avauksia ja toimme ravintoloihin sushia ja uudenlaista tex mex -ruokaa. Kehitimme myös kokonaisia ravintolakonsepteja, kuten Cumulus-hotellien grilliravintola Grillssonin.”
Järvelä on aina arvostanut tiimityötä ja kuunnellut muiden ideoita. Konseptien kehittely Restelillä vahvisti me-henkistä ajattelutapaa.
”En ole luova tyyppi, mutta minulla on kyky tunnistaa kiinnostavat ajatukset ja tehdä yhteistyötä. Pääsin sparrailemaan näkemyksellisten esihenkilöiden ja kumppaneiden kanssa.”
Ensimmäisen hyppynsä huvipuistomaailmaan Järvelä teki vuonna 2015. Hän oli saanut kolmannen lapsensa, ja Linnanmäki etsi ravintolatoimenjohtajaa. Työ huvipuistossa kiinnosti tiivistä lapsiperhevaihetta elänyttä Järvelää.
”Linnanmäki oli jo silloin iloinen ja inspiroiva työympäristö. Vastasin huvipuiston ravintoloista, myymälöistä ja pelipisteistä.”
Vuonna 2017 Järvelä löysi Scandicilta kiinnostavan työn, joka sai hänet palaamaan hotellialalle. Hän sai johdettavakseen ketjun kruununjalokivet: Scandic Grand Marinan ja Marina Congress Centerin Katajanokalla.
”Pääsin myös kokemaan toisen kerran elämässäni hotellin avaamisen, kun Scandic Grand Central Helsinki avattiin”.
Noihin vuosiin osuivat myös Järvelän vaikeimmat hetket johtajana. Kun korona pysäytti hotellibisneksen, hänen piti lomauttaa Katajanokan hotellin koko henkilökunta, myös itsensä.
”Kesällä tapasimme Scandic Grand Marinan tiimin kanssa piknikillä. Jännitin, tuleeko sinne ketään, mutta porukkaa tuli paljon, ja minäkin sain osakseni ymmärrystä ja empatiaa. Kun hankalat asiat hoitaa avoimesti ja ihmisiä arvostaen, he ymmärtävät, että pomona joutuu tekemään joskus ikäviä päätöksiä.”
Järvelä painottaa kuuntelemisen, empaattisuuden ja selkeyden tärkeyttä. Vaikeat päätökset tulisi perustella aina faktoilla.
”Yritän perustella päätökset mahdollisimman konkreettisesti ja annan tilaa toisen tunteille.”
Järvelä palasi huvipuistomaailmaan 2024, kun hänet valittiin Linnanmäen ja Lasten päivän säätiön toimitusjohtajaksi. Kolme asiaa houkutteli hänet takaisin.
”Linnanmäen missio on poikkeuksellisen kirkas, tuottaa huvittelemalla hyvää lastensuojelutyölle. Tämä on myös paikka, jossa vietetään kesän paras päivä hyvällä fiiliksellä. Kolmas pointti on se, että Linnanmäki työllistää paljon nuoria. Se on minulle äitinä tärkeä asia.”
Helsingin kaupunki vuokraa Linnanmäelle alueen, mutta ei maksa sille tukia. Kaikki huvipuiston kulut rahoitetaan liiketoiminnalla. Merkittävä osa tuloista lahjoitetaan kuudelle lastensuojelutyötä tekevälle järjestölle, jotka perustivat Lasten päivän säätiön vuonna 1957. Viime vuonna järjestöjä tuettiin 3,8 miljoonalla eurolla.
Toinen rahaan liittyvä kysymys, joka nousee otsikoihin joka vuosi, on huvipuistojen hinnoittelu. Tulevana kesänä Linnanmäki pitää rannekkeiden ja laitelippujen hinnat ennallaan. Alueelle ei kuitenkaan pääse enää maksutta.
Jatkossa asiakas tarvitsee alueelle tullessaan rannekkeen, laitelipun tai viiden euron hintaisen Aluehupi-lipun. Aluehupi-lipulla voi huvitella kuudessa pienimpien lasten laitteessa ja touhualueilla. Lipulla pääsee nauttimaan myös päivittäisestä alueohjelmasta. Alle 3-vuotiaat pääsevät Lintsille edelleen ilmaiseksi.
”Monilla perheillä on vaikea taloudellinen tilanne, ja haluamme pitää rannekkeiden hinnat ennallaan. Haluamme samalla kehittää Linnanmäkeä monipuoliseksi tapahtumapuistoksi, ja pieni sisäänpääsymaksu mahdollistaa sen.”
Linnanmäellä on tehty laajaa strategiatyötä. Sen tavoitteena on pidentää ja monipuolistaa huvittelukautta entisestään, vaikka Suomen ilmasto asettaa rajoituksia laitteiden käytölle. Kansainvälisiä verrokkeja ovat Tukholman Gröna Lund, Göteborgin Liseberg ja Kööpenhaminan Tivoli.
”Linnanmäestä ei saa helposti samanlaista ympärivuotista ravintolakeskittymää kuin Tivolista, joka on aivan Kööpenhaminan keskustassa. Täällä voisi kuitenkin olla tapahtumia ja koettavaa esimerkiksi jouluna, kuten Lisebergissä”, Järvelä pohtii.
Kauhuteemainen Iik Week järjestetään syyskuussa, ja lokakuussa on Valokarnevaali.
Tänä vuonna vietetään myös puuvuoristoradan 75-vuotisjuhlaa, ja Valokarnevaalissa vuoristoradan pinnalle luodaan valotaideteos. Projisoinnin toteuttaa Max Lapinsuo-Sylwén, jonka valotaideteoksia on nähty valofestivaali LUX Helsingissä.
Linnanmäki työllistää noin 800 työntekijää eli ”hupimestaria”, joista suuri osa on nuoria. Kun hupimestareille kertyy kokemusta, he voivat yletä ”hupikoutseiksi” ja esihenkilöiksi.
Töissä Linnanmäellä viihdytään Järvelän mukaan tyypillisesti useita vuosia. Järvelän mielestä kiitos tästä kuuluu hyvälle perehdyttämiselle ja työntekijöiden osallistamiselle. Työtehtävät ja työpaikan pelisäännöt käydään läpi huolella, ja työntekijöiden toiveita ja ideoita pyritään kuulemaan herkällä korvalla.
Järvelän mielestä nykynuoret eivät vaadi töissä mahdottomia, vaikka yleisestä keskustelusta saa joskus tällaisen kuvan.
”Nykynuoret ovat tottuneet ottamaan vastaan palautetta, myös korjaavaa. He ovat hirveän valveutuneita esimerkiksi tasa-arvoon ja monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa. Olisinpa ollut itse yhtä fiksu 90-luvulla.”
Vinkit aloittelevalle pomolle
1. Ole kiinnostunut muista. Näytä kollegoillesi ja alaisillesi, että luotat heihin ja arvostat heitä.
2. Tee yhdessä. Opit uutta muilta, ja työpaikan me-henki vahvistuu.
3. Mieti, mikä motivoi. Kun tunnistat omat motivaatiotekijäsi, osaat hakeutua töihin, joissa olet parhaimmillasi.
4. Ole utelias. Oppiminen ajaa eteenpäin ja antaa virtaa.
5. Aseta selkeitä tavoitteita. Työskentele systemaattisesti niitä kohti.
6. Ole vaikeissa tilanteissa selkeä ja empaattinen. Perustele päätöksesi konkreettisesti.
Lue myös: Anette Mellin haluaa Särkänniemen makkaraperunat ja fine diningin Suomen huipulle
Lue myös: 5 askelta parempaan johtajuuteen ravintola-alalla – oletko pomona tahaton sammuttaja?
