Kesällä ravintola-alaa ja asiakkaita puhututti ikävä uutinen. Helsingin Aleksanterinkadulla vuodesta 1991 asti toiminut texmex-pioneeri Santa Fé hakeutui konkurssiin ja sulki ovensa.
Some täyttyi haikeista muisteluista: ravintola oli ollut monelle nuoruuden kantapaikka ja tärkeiden kohtaamisten näyttämö. Näin minullekin, olin juonut ensimmäisen mansikkamargaritani pussaillen siellä ja tutustunut uuteen ruokakulttuuriin nimeltä tex mex.
Nostalgisoituani aikani, muistelu herätti kysymyksen: milloin minä tai muut muistelijat olimme käyneet ravintolassa viimeksi? Lämpimät muistot kymmenen tai 20 vuoden takaa painavat nimittäin vaa’assa nollan verran, kun vastassa ovat Helsingin ydinkeskustan korkeat vuokrat, raaka-aineiden kohonnut hintataso ja työntekijöiden palkat vuonna 2026.
Ravintola-alalla on käynnissä vaikea ja hiljainen rakennemuutos, jonka kovuus näkyy suoraan tilastoissa. Patentti- ja rekisterihallituksen konkurssilistan mukaan syyskuuhun 2026 mennessä pelkästään ravintola-alalla on kirjattu jo 267 konkurssirekisteröintiä.
Todellinen lopettaneiden ravintoloiden määrä on sitäkin suurempi, sillä moni yritys on ajanut toimintansa alas hallitusti ilman virallista konkurssimenettelyä. Kustannuspaineet, markkina- ja kulutusmuutokset sekä asiakkaiden tiukentunut taloustilanne kurittavat katteita, eikä yrittäjiä pitäisi jättää taistelemaan suhdanteita vastaan yksin.
Nostalgia saa helposti olettamaan, että legendaariset ravintolat säilyvät elossa historiallisen arvonsa voimalla. Ravintola ei kuitenkaan ole museo vaan liiketoimintaa, joka vaatii kassavirtaa joka päivä. Mikään ravintola ei tule säilymään ikuisesti, jos siellä ei käydä.
Toivoa kuitenkin on, kun nostalgia kanavoidaan toiminnaksi. Kesällä helsinkiläinen ravintola Onda julkaisi somessa avoimen hätähuudon. Ravintola kertoi taloudellisen tilanteensa olevan kriittinen ja pyysi asiakkaitaan apuun. Yhteisö vastasi huutoon: ihmiset tulivat syömään ja osoittivat, että ravintola halutaan pitää hengissä.
Ravintolakulttuurin säilyttäminen vaatii konkreettisia tekoja sekä kuluttajilta että päättäjiltä.
Jotta keskustoissa säilyy monipuolinen palvelutarjonta, ravintoloissa on oltava ihmisiä. Kyse on arkisista valinnoista: eväiden korvaamisesta ravintolalounaalla, bistrossa piipahtamisesta tai aamukahvin ostamisesta kulmakahvilasta.
Päättäjiltä puolestaan tarvitaan sääntelyn, verotuksen ja kaupunkisuunnittelun uudistamista siten, että yrittäminen Suomessa pysyy kannattavana. Ravintolat ovat merkittäviä työllistäjiä ja kaupunkien vetovoimatekijöitä, joita ei ole varaa menettää.
Ravintoloiden taas on hyvä muistutella asiakkaitaan Ondan tapaan. Ei ole häpeä avata omaa tilannettaan.
Kun itse seuraavan kerran kuulet perinteikkään ravintolan olevan taloudellisesti tiukoilla, nostalgisen somekommentin sijaan kannattaa tehdä jotain vaikuttavampaa. Varaa pöytä, ota ystävät mukaan ja käytä palveluita. Se on ainoa keino varmistaa, että meillä on paikkoja, joissa luoda uusia muistoja myös tulevaisuudessa.
Lue myös: Kommentti: Tuetaan omiamme – kaikki ravintolaan mars!
