Onko arkesi täynnä uuvuttavaa säätöä ja läheltä piti -tilanteita?
Jatkuvasta kiireestä voi onneksi päästä eroon. Sen tietää yritysjohdon kysymyksiin ja yksilöcoachingiin erikoistunut ratkaisukeskeinen valmentaja Anna Perho.
Hän pureutuu säätämisen syihin kirjassaan Antisäätäjä – Fiksun ajankäyttäjän opas, valmennuksissaan ja keynote-puheenvuoroissaan.
Perho tietää kokemuksesta, että säheltäminen loppuu, kun ihminen alkaa ottaa vastuuta valinnoistaan.
Säheltäjästä ennakoijaksi
Perho luonnehtii itseään syntymäkaootikoksi. Hän tulee työorientoituneesta perheestä ja on temperamentiltaan aktiivinen.
Ennen Perhon elämä oli täynnä paitsi työtä myös säätöä, myöhästelyä ja viime hetkessä improvisoituja ratkaisuja.
”Aikakäsitykseni ei ole sama kuin monilla muilla. Kaikki sekoilu toimi, kunnes meidän pojat syntyivät. Muutokset tapahtuvat usein kriisin kautta, ja vanhemmaksi tuleminen oli minulle kasvattavan kriisin paikka. Tajusin, että vaikka minä voisin elää säheltämällä, lapset tarvitsevat ennakointia ja rytmiä arkeen.”
Perho kahmi kaiken löytämänsä tiedon itsensä johtamisesta ja ajanhallinnasta.
Kirjoittaminen on hänelle luonteva tapa prosessoida asioita. Opiskelun lopputuloksena syntyi ensin kirja, seuraavaksi valmennuspaketti.
Tee vähemmän ja lepää
Kun säätämistä haluaa vähentää, ei kannata käydä heti kalenterin kimppuun. Ajanhallintakikat ovat turhia, jos ihminen ei ymmärrä, mistä säätö johtuu.
”Yksi iso syy kiireen taustalla on se, että ei mietitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Ihminen pystyy tutkitusti tekemään päivän aikana vain 1–3 asiaa hyvin. Kalenteri pitäisi rakentaa näiden tärkeiden asioiden ympärille.”
Jos yrittää tehdä kaikkea mahdollista, mikään ei etene tehokkaasti. Tämä lisää kuormituksen tunnetta. Moni yrittää kuitenkin lievittää stressiä suorittamalla vielä enemmän, ja säädön määrä kasvaa. Yksi Perhon tärkeimmistä oivalluksista on palautumisen tärkeys.
”Huonossa hapessa teet huonoja päätöksiä. Jos haluat olla alasi kovinta huippua, pitää myös levätä. Tärkeimpien työtehtävien välissä pitäisi tehdä helpompia juttuja, levätä ja vaalia skarppiutta, jota tarvitaan kovimmissa suorituksissa.”
Perho lepää lukemalla, kokkaamalla ja kuopsuttelemalla puutarhaa. Joku toinen latautuu löhöämällä, ja se on Perhon mielestä täysin ok, kunhan ihminen rentoutuu. Pikajuoksija Usain Boltin kerrotaan rentoutuneen ennen kisoja pelaamalla videopelejä ja syömällä kananugetteja.
Tunnista stressityyppisi
Kalentereita ja ajanhallintasovelluksia on tarjolla enemmän kuin koskaan. Miksi haalimme silti enemmän hommia kuin pystymme tekemään?
”Jos tekninen suunnittelu ja to do -listat riittäisivät, ajankäyttö olisi helppoa. Ihminen on kuitenkin itselleen tuntematon olento. Sisällämme on valtavasti pelkoja ja epävarmuuksia, jotka saavat meidät uskomaan, ettemme voi sanoa ei.”
Ajanhallinnan ongelmat voivat juontaa lapsuuteen asti. Jos lapsi saa huomiota ja hyväksyntää vain täydellisten suoritusten kautta, hänestä voi kasvaa aikuinen, jolle riittää vain kympin suoritus.
Perfektionistin on vaikea jättää asioita tekemättä tai tehdä ne keskinkertaisesti.
Myös persoonallisuus vaikuttaa tapaan, jolla käsittelemme stressiä. Perho käyttää koulutuksessaan DISC-analyysia, jossa ihmiset jaetaan neljään tyyppiin.
Ensimmäinen eli D-ryhmä koostuu minä itte -ihmisistä, jollaiseksi Perho tunnustautuu. He ovat itseohjautuvia, ja muiden toiminta tuntuu heistä usein hitaalta. D-ihminen stressaantuu, jos hän kahmii itselleen liikaa töitä, koska haluaa tehdä kaiken itse.
I-tyypit ovat ekstroverttejä, jotka rakastavat puhumista, verkostoitumista ja ideointia. Perho kuvailee I-ihmisiä sarjainnostujiksi, jotka aloittavat vähän kaikenlaista, mutta asioiden loppuun vieminen on vaikeaa.
”Tuntumani mukaan tapahtumatuotanto on tässä ihmistyypissä hyvin edustettuna. I:t ovat usein monitaitureita, mutta eivät kalenterinkäytön mestareita.”
S- ja C-tyypit ovat introvertimpia.
S-ihmiset ovat rauhallisia, hitaita ja pelkäävät virheitä. He varmistelevat loputtomasti yksityiskohtia, koska pelkäävät epäonnistumista.
C on klassinen insinöörityyppi, joka uppoutuu niin syvälle erikoisalueeseensa, ettei erota metsää puilta. Pahimmillaan C:n sokea perfektionismi lamauttaa koko työryhmän.
Ota vastuu valinnoistasi
Perhon mukaan muutos tapahtuu yleensä kolmen askeleen kautta.
Ensimmäinen askel on ongelman tiedostaminen. Jotta kiirettä voi vähentää, on ymmärrettävä, mikä aiheuttaa sitä.
Toinen ja monelle vaikein askel on vastuun ottaminen. Elämässä on reunaehtoja, joihin emme voi vaikuttaa, mutta myös paljon asioita, joihin voimme.
Kun Perho ottaa vastuun puheeksi, osa valmennettavista haraa vastaan. Kiirettä yritetään vierittää esihenkilön, yrityksen käytäntöjen tai suoritusyhteiskunnan syyksi. Vastuun ottaminen on kuitenkin elintärkeää hyvinvointimme kannalta.
”Kun ihminen siirtää vastuun itsensä ulkopuolelle, tunne elämänhallinnasta haurastuu ja stressi lisääntyy. Vastuun ottaminen vahvistaa hallinnantunnetta ja hyvinvointia. Tämä ei ole minun keksintöäni, vaan asiasta on kilometreittäin tutkimusdataa.”
Digilaitteiden käyttö on asia, johon valtaosa meistä voi vaikuttaa. Jos puhelimen selailua vähentää tunnin päivässä, viikkoon tulee lisäaikaa lähes työpäivän verran. Sen voi käyttää tärkeimpiin työtehtäviin tai palautumiseen.
Konkreettiset arjen muutokset ovatkin kolmas askel kohti stressittömämpää elämää.
”Yleinen toive on, että jos saisi työpäivään pari tuntia häiriötöntä aikaa. Kun alan kysellä valmennettavilta, millaisia käytännön asioita voisit tehdä saadaksesi sen, ideoita alkaa kyllä tulla. Voisiko puhelimen laittaa välillä laatikkoon tai sängyn alle häiritsemästä?”
Jos ihminen on syvästi uupunut, pelkkä puhelimen piilottaminen ei ratkaise tilannetta.
”Joskus vastuun ottaminen tarkoittaa sitä, että pyytää apua kollegalta, hakeutuu työterveyspsykologille tai terapiaan.”
Älä pakene työhön
Turhaa säätämistä kannattaa vähentää, mutta tavoite ei ole muuttua buddhaksi, joka ei sähellä enää koskaan.
Perho unohtelee itsekin joskus asioita ja on kiireinen, mutta hänen elämänsä on levollisempaa kuin säätäjäaikoina.
Viikonloput ja illat on pyhitetty palautumiselle ja perheelle. Vaikka Perho latautuu puuhastelemalla, hän osaa myös makoilla ja lueskella.
Joskus elämän reunaehdot vaativat viikonlopputöitä, ja Perho hyväksyy sen. Hän ymmärtää, että viikonlopputyöhön suostuminen on hänen oma valintansa.
Vastuuta ei voi lykätä abstraktille suoritusyhteiskunnalle tai asiakkaalle.
Työkiireisiin ja ruuhkavuosiin vetoaminen on Suomessa kuitenkin hyväksytty tapa selittää ja vältellä asioita.
Harva kehtaa tunnustaa, että jokin tapahtuma ei kiinnosta. Talkoista ja sukujuhlista on helpompi luistaa töihin vetoamalla.
Perhon mielestä omien rajojen vetäminen voi kuitenkin olla suurempi uroteko kuin työhön pakeneminen.
”Kun suostuu ottamaan vastuun elämästään, ihmeillä on mahdollisuus tapahtua.”
Näin vähennät säätöä ja kiirettä
1. Mieti illalla kaksi asiaa, jotka haluat saada seuraavana päivänä aikaiseksi. Merkitse kalenteriin, missä ja milloin teet nämä asiat.
2. Pane seuraavana päivänä peliin kaikki osaamisesi. Keskity täysillä kahteen asiaan, jotka olet päättänyt tehdä.
3. Käytä illalla pari minuuttia toimintasi reflektointiin. Mieti, miten päivä sujui. Päätä seuraavan päivän kaksi tärkeää tehtävää.
4. Toista tätä esimerkiksi kolme viikkoa. Jos sitoudut ohjeisiin, tärkeät asiat edistyvät varmasti, mutta työt eivät kuormita mieltäsi koko ajan.
Lue myös: Sotkeeko ilta- ja yötyö unirytmisi? Unitutkijan vinkit parempaan uneen
Lue myös: Palautumisvalmentajan vinkit palautumiseen jo työpäivän aikana
