Yrittäjät Sari Helin ja Ilkka Lääveri pyörittävät kahta ravintolaa, helsinkiläistä Le Ankkaa ja hotellin yhteydessä Punkaharjulla toimivaa kesäravintola Metsää.
Heinäkuun puolivälissä Lääverin puhelin soi kesken serviisin. Iltalehden toimittaja pyysi haastattelua ja kertoi valmistelevansa artikkelia siitä, kuinka yrittäjäpari kohtelee kaltoin kesätyöntekijöitään ravintola Metsässä.
Artikkeli ilmestyi heinäkuussa. Jutussa viisi työntekijää kertoo nimettömissä haastatteluissa ravintolan ikävästä ilmapiiristä, jatkuvista henkilöstövaihdoksista, yllättävistä työsuhteiden päättämisistä ja muista epäkohdista.
Artikkelin saama huomio meni ohi nopeasti, Helin sanoo.
”Koko juttu oli absurdi. Olemme tosi tiukasti työntekijöidemme puolella.”
Somessa ihmisten kielenkannat kuitenkin avautuivat, ja Heliniin ja Lääveriin kohdistettiin törkykommentteja.
”Harvassa ammatissa fyysinen ja henkinen kuorma yhdistyvät yhtä voimakkaasti, kun työskentelet sekä salissa ja keittiössä. Se on kuluttavaa pitkäkestoisesti. Sitten tulee vielä ekstrakuorma vihapuheesta. Se lannistaa”, Lääveri toteaa.
Helin ja Lääveri kertovat valmistelevansa Iltalehden artikkelista kantelua Julkisen sanan neuvostoon, joka on mediaa Suomessa valvova toimielin.
Päätös jutun kohtalosta tulee aikanaan. Tässä artikkelissa huomio on siinä, minkälainen vaikutus somen lokaviesteillä voi olla ihmiseen.
Lääverille kesä on ollut raskas. Hieman ennen toimittajan yhteydenottoa hän oli kaatunut kuiva-ainevarastoon. Kesän aikana ravintolassa oli lisäksi hajonnut jokin keittiölaite harva se päivä. Yksi työntekijöistä kuvasi Lääverin lyyhistyneenä takahuoneeseen ja lähetti kuvan Helinille saatteella ”tule heti tänne”.
”Se oli pieni henkinen romahdus”, Helin ja Lääveri toteavat.
Stressi vei sairauslomalle
Lääveri kannustaa avoimuuteen ja suorasanaisuuteen ravintola-alaan liittyvässä keskustelussa. Vihapuhetta ei kuitenkaan kukaan ansaitse.
Muutama viikko tapahtuneesta hän sai rajuja vatsanväänteitä. Päivystyksestä tuli diagnoosi vatsan alueen tulehduksesta, joka on stressiperäinen sairaus.
Hän sanoo, ettei ole tottunut henkilökohtaisuuksiin menevään palautteeseen. Konkreettinen esimerkki on erään kuvan alle ilmestynyt ilkeämielinen keskustelu siitä, onko Lääverin hampaissa kariesta.
”Hampaat ovat itselleni herkkä aihe, sillä ne ovat helposti reikiintyvää laatua, ja hoidan niitä todella huolellisesti vastapainona kokin työn vaatimalle jatkuvalle maistelulle”, Lääveri sanoo.
”Pitäisikö minun kertoa, että käyn puolen vuoden välein hammaslääkärissä ja olen juuri poistattanut hammaskivet? Tällainen kommentointi on yhdenlaista koulukiusaamista aiheesta, josta olen kärsinyt koko ikäni, ja aiheuttaa järjettömiä ajatusketjuja ja pohdintoja”, hän jatkaa.
Alla on kuvakaappaus kommenteista, joita Helinin ja Lääverin somessa julkaiseman kuvan yhteyteen ilmestyi.
Voit katsoa päivityksen myös Instagramista.
Entistä julmempaa
Sari Helin tunnetaan myös Huono Äiti -blogin ja yhteisömedian ympärille rakennetusta yhtiöstä.
Vuonna 2020 hän joutui tappouhkauksien ja muun vihapostin kohteeksi, kun Huonon Äidin uutisoitiin saaneen sata tuhatta euroa korona-avustuksia. Yritys haki ja sai tukea valmisruokaprojektiin, joka työllisti ihmisiä – mutta josta Helin ei salassapitosopimuksen takia kuitenkaan voinut kertoa julkisuudessa. Mediassa ehdittiin väittää yrityksen suuntaavan rahoja suklaan tuotekehitykseen, mikä myöhemmin oikaistiin virheellisenä tietona. Helin perheineen ehti kuitenkin saada runsaasti törkyviestejä.
Ylen tv-toimittajana aikaisemmin työskennellyt Helin on tottunut julkiseen ammattiin ja kuvitteli kovettaneensa itsensä asiattomallekin palautteelle.
Viime vuosina palautteen sävy on muuttunut hänen mielestään aikaisempaa julmemmaksi.
Moni tuntuu hänen mukaansa ajattelevan, että itsehän olette tienne valinneet. Antaako julkisuus oikeuden lyödä, Helin kysyy.
”Kun olemme olleet julkisuudessa, koetaan että meitä saa ruoskia vapaasti. Suomalaisten helmasynti on kateus, kuvitellaan että tässä ollaan saatu kauheasti mammonaa.”
Helin ja Lääveri eivät pelkää puhua aiheesta somessa.
”Minähän se yleensä olen, jolla läikkyy yli. Minua rupeaa kypsyttämään, kun kukaan ei tiedä tämän työn raakuutta. Ilkan kesäpäivät alkoivat aamiaisella kello kuusi ja päättyivät illallisen jälkeen klo 23. Silloin on pakko avautua”, Sari Helin puuskahtaa.
”Ilkka on rauhallinen ja lehmänhermoinen, mutta hänellä on nykyään jo harvinaiseksi käyvää synnynnäistä palveluhalua ja vieraanvaraisuutta, sellaista hyväntahtoisuutta, että hän tekee kaikkensa asiakkaan kokemuksen eteen ja pettyy itseensä kun lukee kommentteja.”
Vihapuhe lannistaa
Lääveri arvioi palautteen koventuneen oman pitkän keittäjänuransa aikana. Asiakkaiden oletukset ja palautteet ovat muuttuneet 20 vuodessa.
”Ihmiset reissaavat ja käyvät enemmän syömässä, ehkä odotetaan enemmän kuin mikä on realistista ja pienetkin virheet ärsyttävät ihmisiä liikaa. On niin helppoa laittaa palautetta verkkoon ja sörkkiä siellä. Vaikka saamme enemmän myönteistä palautetta, negatiiviset keihäänkärjet jäävät leijumaan mieleen”, Lääveri aprikoi.
Alanvaihtokin on käynyt mielessä. Lääveri on ehtinyt pohtia aikoinaan haaveilemiensa matematiikanopintojen aloittamista.
Helin on tuore Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Joitakin sekin ärsyttää.
”Kaupunginvaltuustotyöskentely on aikaa vievää. Ymmärrän, miksei siellä ole pienyrittäjiä, ei kenelläkään ole aikaa siihen. Mutta ei siitä pitäisi lyödä, että sinne menee. Asia pitäisi nähdä päinvastoin: on arvokasta, että pienyrittäjä lähtee puhumaan asioista kunnallispolitiikkaan. Esimerkiksi HSL:n hallituksessa tuon joka kokouksessa esiin Helsingin keskustan elinvoima-asioita”, Helin toteaa.
”On riski tuoda vihapuhetta esiin. Aina pitäisi esittää, että meillä menee upeasti. Kuitenkin kaikki se negatiivisuus vie hirveästi energiaa pienyritystoiminnassa, jossa energiaa tarvitaan muutenkin kaikkeen säätöön. On julmaa ylimääräistä piinaa, että kuka vain voi huutaa puskista mitä vain”, Helin sanoo.
Kuusamoon?
Helin ja Lääveri avasivat neljä vuotta sitten Punkaharjun metsämuseo Luston ravintolan ja pyörittivät sitä kolme vuotta.
Le Ankka Helsingin Huvilakadulla täytti vastikään kaksi vuotta ja ravintolan toimintaa laajentava ”kabinetti” naapuritalossa vuoden.
Lisäksi takana on nyt ensimmäinen kesä hotelli Punkaharjun ja sesonkiravintola Metsän vetäjinä.
”Le Ankan suurin haaste on sen pienuus, 20 asiakaspaikkaa. Olemme saaneet sen hyvin pyörimään, ja juuri päättyneellä tilikaudella teimme Huvilakadulla yli miljoonan euron liikevaihdon”, yrittäjät kertovat.
Lisäksi uusia ravintoloita tarjotaan koko ajan, yrittäjät kertovat.
”Kuusamo on ollut meillä jo pitkään tähtäimessä, sinne haluaisimme avata ravintolan. Siellä on esimerkiksi Punkaharjuun verrattuna pidempi kausi. Ravintoloita voi siis tulla lisääkin, mutta jos niin käy, täytyy katsoa, että itse pysyy mukana ja saa hyviä tyyppejä mukaan.”
Kokonaisuudessa painavat myös hyvät asiat. He kehuvat henkilökunnan kanssa syntynyttä yhteisöä, ja myönteinen palaute on Helinin mukaan runsaampaa kuin kielteinen.
”Punkaharjulla meidät on otettu ihanasti vastaan ja Ilkkaa palvotaan pitkälti lähiraaka-aineiden käytön ansiosta. Paikallisten palaute tuo mielettömästi energiaa ja voimaa, he jaksavat innostaa ja kannustaa”, Helin sanoo.
”Onneksi vihapuhe on pieni osa työtä, meillä on paljon kaikkea hauskaa. Mutta kyllä sitä miettii, että välillä vedetään Meilahden kautta, ja mitä jää itselle käteen? Olet kotimaisen ruoan tyyssija, tarjoat mahdollisuuden kotimaisille tuottajille, tarjoat työpaikat, mahdollistat ravintolaelämykseen, mutta mikä on kuukauden saldo, montako päivää jauhettiin mitäkin asiaa?”
