Sampo Merellä on juhlapäivä. Erityistä tukea tarvitseva barista on työskennellyt helsinkiläisessä IPI Kulmakuppilassa nyt kahdeksan vuotta.

Meri tutustui kahvila-alaan Lyhty ry:n päivätoiminnan oppimisyksikössä Helsingin Konalassa. IPI Kulmakuppilassa hän aloitti harjoittelijana ja oli kahvilan ensimmäisiä erityisryhmäläisiä, jotka vakinaistettiin palkkasuhteeseen.

Nykyään Meri tekee kaikkia kahvilaan kuuluvia päivittäisiä töitä asiakaspalvelusta varaston hoitoon ja kassatyöskentelystä salaattimisojen sekä erikoiskahvien valmistamiseen. Latte artin ohella Meri nauttii erityisesti päivätoiminnan puitteissa kahvilassa työskentelevien kehitysvammaisten eli pajalaisten vertaisohjaamisesta.

”Heidän kanssaan voi kahvikoneen edessä heittää pikku huumoria”, Meri sanoo.

Erityisen mukavaa ohjaaminen on Meren mukaan rauhallisina hetkinä, kun tekemiseen saa keskittyä kunnolla. Ravintolapäällikkö Virva Vuolteenaho kehuu Meren ansainneen vertaisohjaaja-nimikkeen omalla työllään ja persoonallaan.

”Sampo osaa hyvin ihmisläheisesti ja kontaktikyvykkäästi ohjata kehitysvammaisia työntekijöitä. Hän osaa asettua samalle aaltopituudelle.”

Erityistä tukea tarvitsevalle henkilölle mahdollisuus työhön ei ole itsestäänselvyys. Kehitysvammaliiton mukaan Suomen työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä vain kaksi prosenttia on palkkatöissä, kun Iso-Britanniassa vastaava luku on 5–11 ja Yhdysvalloissa noin 10. Kehitysvammaisten lisäksi on laaja joukko muita erityisryhmäläisiä, jotka voisivat olla työelämässä, kunhan olosuhteet ovat kunnossa. Merelle työ on tärkeä tulojen ja työkokemuksen lisäksi sosiaalisena ympäristönä.

”Töissä tutustuu parhaisiin työkavereihin ja pajalaisiin.”

Meri työskentelee seitsemän tuntia päivässä. Työt ajoittuvat pääsääntöisesti arkipäiviin, mutta välillä tehdään lisäksi lauantaivuoroa ja tunnit tasataan työehtosopimuksen mukaan. Kovasta kiireestä Meri ei nauti, koska töitä ei voi tehdä yhtä huolellisesti.

”Silloin tulee välillä virheitä ja työ saattaa lipsua.”

Ravintolapäällikkö Virva Vuolteenahon mukaan erityisryhmäläisten työllistämistä kannattaa katsoa erityisesti sosiaalisen vastuullisuuden näkökulmasta. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä hyväntekeväisyydestä, vaan oikein toteutettuna saadaan myös aitoa kaupallista hyötyä.

”Esimerkiksi meidän erityisryhmään kuuluvat astiahuoltajat suorittavat täysin astiahuollon tavallisia tehtäviä.”

Ravintolasta ja kahvilasta löytyy useita työtehtäviä, joihin tekijöistä on pulaa ja joihin erityisryhmäläiset sopisivat vahvuuksiensa ansiosta hyvin. Astiahuolto on näistä yksi esimerkki.

”Siellä ei välttämättä viihdy monet meistä kovin montaa vuotta, mutta jollekin erityisryhmäläiselle se voi olla työelämän haave. Mikäs sen hienompaa kuin mahdollistaa työ sellaiselle ihmiselle”, Vuolteenaho sanoo.

Erityisryhmäläisissä on valtava potentiaali

Erityisryhmäläisissä ja muissa täsmätyökykyisissä onkin valtava potentiaali, jos heille vain annetaan mahdollisuus.

”Kun tarkastellaan rajoitteiden sijaan toimintakykyä, voidaan löytää juuri oikea täsmätyö henkilölle.”

Vuolteenaho muistuttaa, että erityisryhmäläiset mahdollistavat myös muille työntekijöille onnistumisen kokemuksia, kun he saavat ohjaajina ja kollegoina todistaa oppimista ja kehittymistä.

”Se on työn palkinto, kun näkee heidän kehittyvän ja pärjäävän.”

Erityisryhmäläiset tuovat työyhteisöön Vuolteenahon mukaan välittömyyttä, aitout­ta ja jokapäiväistä työn iloa.

”Työn ilo on selkeästi usein korostunut heillä, ja sitä on ollut ihan huippuhienoa seurata.”

Jotta erityisryhmäläiset pystyvät kehittymään ja onnistumaan työssään, on heitä ohjattava ammattimaisesti. Vuolteenahon mukaan tavallinen työnohjaus on hyvä perusta, mutta lisäksi olisi hyvä olla ymmärrystä erityisryhmäläisten erityisyydestä.

”Olen itse opiskellut erityispedagogiikkaa sen verran, että ymmärrän, mitä on olla erkka.”

Laadukas ja pitkä perehdytys on suuressa roolissa työssä onnistumiselle. Erityisryhmäläiset ovat moninainen joukko, ja kukin oppii eritasoisesti. Joku oppii nopeammin kuin toinen.

IPI Kulmakuppilassa ymmärrys erityisryhmäläisten ohjaamisesta otetaan huomioon myös muita työntekijöitä rekrytoidessa.

”Yleensä meille töihin hakeutuvat ovat jollain lailla olleet tekemisissä erkkalaisten kanssa.”

Työntekijöitä ohjataan aktiivisesti erilaisiin koulutuksiin, kuten työpaikkaohjaajan tai vertaisohjaajan opintoihin. Oppilaitosten lisäksi koulutuksia järjestävät järjestöt ja säätiöt.

”Osallistumme mielellämme monimuotoisuuteen tai erilaisten tarpeiden kohtaamiseen liittyviin koulutuksiin.”

Yksilöllisesti räätälöidyt työtehtävät

Ohjauksen lisäksi myös työnteon puitteiden ja prosessien on oltava kunnossa. Erityisryhmäläinen saattaa tarvita työntekoon apuvälineitä, kuten erikoisveitsiä tai suojakäsineitä. Lyhytkasvuinen pystyy työskentelemään jakkaran avulla, ja näkökyvyltään heikko tarvitsee työohjeet suurella tekstillä.

Työohjeisiin kannattaa muutenkin panostaa. IPIssä kaikki työtehtävät ja reseptiikka on pilkottu osiin, selkokielistetty, valokuvattu ja dokumentoitu työtehtävätauluihin ja -kortteihin. Niiden avulla saadaan työntekijöille onnistunut kokemus ja varmistetaan haluttu lopputulos.

”Esimerkiksi hygienian huomioon ottaminen toteutuu silloin varmasti.”

Erityisryhmäläisten töissä onnistuminen varmistetaan myös työajan ja -tehtävien räätälöinnillä.

”Meidän ei kaikkien tarvitse olla töissä sitä seitsemää ja puolta tuntia. Työtehtävät kannattaa järjestellä ihmisen mukaan.”

Vaikka usein sanotaan, että moniosaajia tarvitaan, löytyy ravintoloista ja kahviloista myös paljon säännöllisesti toistuvia tehtäviä, joita erityisryhmäläiset voisivat tehdä vaikka muutaman tunnin päivässä. He voisivat olla myös hyvä apu lyhyisiin kiirepiikkivuoroihin, joihin on muuten vaikea saada tekijöitä.

”Yllättävän paljon löytyy ratkaisuja räätälöidä tehtävää, kun lähtee ennakkoluulottomasti tekemään. Se vaatii työyhteisöltä kuitenkin tietynlaista asennetta.”

Jousto vain yhden työntekijäryhmän kohdalla voi kuitenkin aiheuttaa eripuraa muussa henkilöstössä, jos syyt eivät ole kaikkien tiedossa. IPIssä ongelmia ei ole, koska koko työyhteisö on sitoutunut yhteisiin arvoihin. Vuolteenaho kehottaa selvittämään ajatusmaailman koko henkilökunnalle.

”Miksi tehdään näin? Miksi on tärkeää saada tämä erityisryhmäläinen meille töihin ja miksi hänen pitää viihtyä? On esihenkilön tehtävä viedä se viesti ja keskustella avoimesti henkilökunnan kanssa.”

Lue myös: Niko Ala-Rämin kokkiopinnot rytmitetään Aspergerin ehdoilla