Ravintola-ala on hyvin heterogeeninen erilaisine ihmisineen ja taustoineen, ja esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon eteen tehdään jo paljon töitä. On kuitenkin yksi näkökulma, joka jää alalla usein huomioimatta, nimittäin sukupolvien väliset erot.
Puhutaan kyynisestä sukupolvi x:stä, muutoksessa kasvaneista milleniaaleista ja itseään toteuttavista zoomereista eli z-sukupolvesta. Ravintola-alalla ammattilaisia löytyy joka ikäluokasta, ja ikähaitari tiskin takana on laaja. Parhaimmillaan opimme toisiltamme paljon, mutta siihen tarvitaan ymmärrystä puolin ja toisin.
Alan jatkuvuuden kannalta on elintärkeää huomioida sukupolvien väliset erot. Kun nuorempi polvi viihtyy konkareiden kanssa samassa työpaikassa, saamme siirrettyä hiljaista tietoa uusille tulokkaille ja toisaalta uusia toimintamalleja nuoremmilta vanhemmille ammattilaisille. Samalla varmistamme, että saamme uuden sukupolven ammattilaisia ravintola-alalle.
Sukupolvien väliset erot näkyvät monessa asiassa aina sanattomasta viestinnästä työkulttuuriin asti. Esihenkilöasemaan nousseet pitkiin työtunteihin ja jopa itsensä uhraamiseen tottuneet x-sukupolven edustajat ovat välillä pulassa zoomereiden kanssa, jotka arvostavat (onneksi) aivan eri tavalla omaa vapaa-aikaansa.
Milleniaalit ja zoomerit näyttävät tunteitaan suoremmin sekä kollegoilleen että esihenkilölleen, kun aiemmat sukupolvet ovat tottuneet verhotumpaan viestintään. Varttuneempi työntekijä voi olla tottuneempi selän takana tuhahteluun, kun nuorempi kohauttelee olkiaan suoraan kohti. Tämä voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja isompiakin konflikteja.
Ikä on meitä vahvasti määrittävä tekijä, sillä yhteiskunta on näyttäytynyt jokaiselle sukupolvelle erilaisena, ja sitä kautta ovat muodostuneet myös omanlaisensa tavat, oletukset ja työkulttuuri.
Tasa-arvosta ja johtamisesta puhuttaessa tulisikin huomioida myös sukupolvien väliset erot, jotta tarpeettomia yhteenhankauksia ei tule. Se tarkoittaa ravintoloille sukupolvien erojen huomioimista johtamisessa ja viestimisessä, samalla ymmärtäen että yksikään sukupolvi ole toistaan parempi tai huonompi – ainoastaan erilainen.
Työurien pidentyessä on hyvä huomioida, ettei hyväkuntoinen viisikymppinen ole vielä todellakaan uransa lopussa, ja toisaalta myös se, että kolmekymppisen osaamistaso voi olla jo hurja, ja työvuosiakin takana jo yli kymmenen. Toisaalta kummatkin voivat myös olla alan opiskelijoita juuri täysi-ikäistyneiden tulokkaiden rinnalla.
Laaja sukupolvien kirjo on alan rikkaus, mutta asettaa samalla haasteita johtajuudelle. Jos sukupolvet saadaan toimimaan yhteen, tuloksena on hyvä, monipuolinen ja paljon antava työyhteisö.
Kaikinpuolinen kunnioitus muita sukupolvia ja heidän toimintamallejaan on tärkeä osa työtä, jonka soisi jokaisen muistavan.
Anikó Lehtinen on Suomen baarimestarien yhdistyksen FBSK:n viestintävastaava ja Laurea AMK:n juoma-alan opettaja, joka etsii edelleen täydellistä cocktailia.
Lue myös: Kolumni: Anteeksi, olin kusipää
Lue myös: Kommentti: Tuetaan omiamme – kaikki ravintolaan mars!
Lue myös: Kysyimme kokeilta ja tarjoilijoilta, toteutuuko tasa-arvo alalla
