Chefs and Friends -tapahtuma kokosi viime viikolla yhteen viisi helsinkiläistä kokkia ja neljä kokkia maailmalta. Yhdistävänä tekijänä oli naiseus. Tavoitteena oli luoda kokeille mahdollisuus verkostoitua ja luoda yhteyksiä, jotka kantavat pidemmällekin.
Samalla Helsinki näyttäytyi urbaanina kohteena, jossa luonto on lähellä ja ruokakulttuuri kukoistaa. Vieraina oli myös joukko toimittajia, kuten lähes joka viikko.
Tapahtuma perustui Sara Jäntin ideaan. Hän työskentelee Helsinki Partnersilla, joka on Helsingin omistama kaupunkimarkkinointiin ja sijoittajien sekä osaajien houkutteluun keskittyvä yritys.
Jäntin työparina vierailun toteuttamisesta vastasi tunnettu kokki Linnea Vihonen.
Vihonen on tehnyt yhteistyötä Helsinki Partnersin kanssa pari vuotta, ja muistaa maininneensa muutama vuosi sitten Matkamessujen puheenvuorossaan teesin katu-uskottavasta ruokakaupungista. Ajatuksen taustalla on paljon keskusteluita alan ihmisten kanssa ja toiveita siitä, mitä kaikkea helsinkiläinen ravintolakulttuuri voisi olla – osin kaupungin avustuksella.
Kun Vihonen ryhtyi auttamaan Helsingin kaupunkia Michelin-viikon järjestelyissä keväällä 2024, hän oli yhteydessä ravintola-alan ihmisiin.
”Syötävä sunnuntai -konsepti varmisti, että aktivoimme paikalliset ravintolat olemaan poikkeuksellisesti avoinna Michelin-gaalan yhteydessä sunnuntaina ja maanantaina. On onni, että olen niin syvällä skenessä. Pääsin sisälle siihen, mitä kaikkia toiveita kentällä on. Minulla oli numerot valmiina, oli helppo soittaa ihmisille, ja syntyi pitkiä keskusteluja siitä, mitä toivotaan”, Vihonen kuvailee Avecmedialle.
Usein ajatellaan, ettei kaupunki tee juuri mitään. Vihonen kertoo kysyvänsä silloin, mitä pitäisi tehdä lisää. Mitä halutaan, kun halutaan enemmän? Hän pohtii kommunikaatiota: puhuvatko oikeat ihmiset ravintola-alalta oikeiden kaupungin ihmisten kanssa?
”Miettisin enemmän yhdessä tekemistä, avointa keskustelua. Että olisi oikea henkilö, oikeanlaisia tapaamisia ja sitoutumista yhdessä sovittaviin asioihin molemmilta, yrittäjiltä ja ravintoloilta. Jotta asiat oikeasti etenevät, on minusta tärkeää, että kun suunnitellaan jotain, niin pitää myös toteuttaa. Pitää huolehtia, että toiveet ja tarpeet ovat realistisia ja toteutus kohtaa ne”, Vihonen sanoo.
Yritysluotsi auttaa ravintoloita
Kaupunki koetaan byrokraattisena. Jos haluaisi tehdä jotain, ei tiedä kenelle soittaisi. Hyvä uutinen on se, että ravintolaluotsina muutama vuosi sitten toiminut Jukka-Pekka Tolvanen on Helsingin ruokapainotuksen myötä nyt ravintola-alaan erikoistunut yritysluotsi.
”Meillä uudistettiin vuoden alusta Helsingin tekijät -verkosto, jonka alaisuuteen perustettiin eri teemojen parissa työskenteleviä teemaryhmiä. Sain vastuulleni Ruokakulttuurin tekijät -teemaryhmän”, Tolvanen kertoo.
”Yritykset yhdessä kaupungin ja muiden sidosryhmien kanssa saavat paljon enemmän aikaiseksi kuin kukin toimija yksinään. Helsingin kaupunki toimii tässä yhteen kokoavana tahona. Mukaan pääsee ottamalla minuun yhteyttä, ja toivommekin monipuolisesti ruokakulttuurin kehittämisestä kiinnostuneita yrityksiä mukaan yhteistekemiseen.”
Tolvaseen voi olla yhteydessä missä tahansa yritystoimintaa koskevassa asiassa, jossa kaupunki voisi auttaa esimerkiksi ongelmanratkaisussa tai kehitysidean viemisessä eteenpäin.
Vihonen muistuttaa, että Helsingin kaupunki on Suomen suurin organisaatio, ja siinä on paljon ”alajaostoja”. Asioita tehdään intohimolla, mutta viestintä organisaation sisällä ottaa aikaa. Avainhenkilöitä tarvittaisiin enemmän ja toisaalta esimerkiksi ravintola-alalle pitäisi kertoa, kehen ottaa yhteyttä.
”Teen laajalla skaalalla kaikkea ruokakulttuuriin ja elämyksiin liittyvää”, Vihonen kuvailee omaa motiiviaan.
”Tämä tuo minulle vahvaa merkityksellisyyden tunnetta omaan työhön, vähän samalla tavalla kuin kouluruokaprojektit. Nautin, kun näen työni vaikutuksia, jotkut lyhyellä, toiset pitkällä tähtäimellä. Tässä pitää olla maratonhenkeä. Maaliin ei välttämättä päästä koskaan, mutta ravintoloiden tietä tasoitetaan koko ajan.”
Vihosen mielestä on myös tärkeää puhua kaikesta siitä työstä, mitä taustalla tehdään.
”Usein asiat, jotka itse miellämme epärelevanteiksi mainita, ovatkin tärkeitä. Paljon asioita tapahtuu, ja on tärkeää puhua niistä ääneen. Vertaan tätä erääseen ravintolaan, jonka ruokakonseptia kirkastimme. Kesken projektin minulle selvisi, että leipäbuffet’ssa on juurileipä, jonka leipuri tekee joka aamu neljältä. Se tieto pitää saada esiin leipäpöytään! Tämä brändityö on samaa isommassa mittakaavassa. Usein käy niin, että joku olettaa, ettei mitään tehdä, ja silti joku tekee, mutta ei kerro siitä.”
Emme ole juroja metsäläisiä
Miksi naiskokit yhteen koonnut Chefs and Friends on tärkeä projekti? Linnea Vihonen nostaa esiin sen monta tasoa. Hän haluaa olla mukana kertomassa Helsingin ruokatarinaa ja näyttämässä, että Helsinki on omanlaisensa ruokakaupunki.
”Ollakseen varteenotettava ruokakaupunki Helsingin pitää ansaita arvostus alalla kansainvälisesti. Sitä kautta tunnettuus kasvaa orgaanisesti”, Sara Jäntti toteaa.
Vihosen visiossa tulevaisuuden Helsingissä kommunikaatio kaupungin ja yrittäjien välillä olisi selkeämpää.
”Meillä on paljon idearikkaita ravintoloitsijoita. Heidän pitäisi tietää, kenelle soittaa, jos haluaa vaikka sulkea kadun ja järkätä ruokafestarin. Toivon myös enemmän yhdessä tekemisen meininkiä. Kaveria tukemalla me kaikki voitamme!”
Isossa kuvassa Vihonen toivoo ylpeyttä omasta tekemisestä.
”Toivon että helsinkiläisten juro metsäläisyys olisi menneen maailman kaikuja. Tämä on virkeä, hersyvä ruokakaupunki, täynnä kaikkea muuta kuin hiljaisia painajia. Ollaan ylpeitä, ei verrata itseämme liikaa Osloon tai Tukholmaan, vaan luodaan omaa, koska autenttisuus vetoaa ihmisiin”, Vihonen summaa.
Vihonen kertoo saaneensa vastikään norjalalaisilta, Helsinki Partnersin kautta tulleilta ruokavaikuttajilta mainiota palautetta heidän Helsingin-vierailustaan.
”Helsinki ruokakaupunkina on katu-uskottava muiden eurooppalaisten kaupunkien rinnalla. Fiilis ja palvelu hurmaavat. Minusta katu-uskottavuutta on se, että persoonat saavat loistaa ravintoloissa.”
Kyynärpäät pöydällä
Vihonen uskoo, että uskottavuus ja kiinnostavuus syntyy monista eri ulottuvuuksista. Elitismi ei kanna. Hänen mielestään katu-uskottavan ruokakaupungin tärkein määre ei löydy Michelin-ravintoloista, vaan ravintoloista ja tapahtumista, joihin mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua.
”Ihmisiä viehättää nykyään kaikessa helppous ja vaivattomuus, ja sama heijastuu helsinkiläisten ravintolakäyttäytymiseen. Jos mietin keskituloisia ihmisiä, jotka käyvät paljon ravintoloissa, he haluavat eniten rentoa istuskelua kyynärpäät pöydällä, ehkä tilata pullon viiniä ja sitä rataa.”
Hänestä olisi ihanaa, jos ravintolakäynti ei vaatisi isoa juhlaa vaan voisi olla vaikka piipahdus baaritiskille matkalla kotiin. Yhtä tärkeitä ovat kuitenkin asiat, jotka eivät vaadi varallisuutta, ja siitä esimerkkinä hän mainitsee vaikkapa suositut Teurastamon tapahtumat.
”Ruokakaupunki ei tarkoita vain ravintoloita vaan myös ruokaan liittyviä tapahtumia. Teurastamo on aina hyvä, Lönkan puisto oli viime kesänä oiva esimerkki Helsingin paraatipaikalla, samoin Espan kesäillat. Eri tasot, kuten nämä Kaupunkitilojen järjestämät tapahtumat, tekevät kaupungista katu-uskottavan.”
Chefs & Friends -vierailun aikana kokit söivät muun muassa metsässä keskellä Helsinkiä, Laivakoirassa, Kuurnassa, Löylyssä ja Aoissa. Nämä valinnat ilmentävät sitä rentoa fiilistä, jota Helsingistä ruokakaupunkina halutaan välittää.
Painopiste tässä brändityössä on kansainvälisessä näkyvyydessä, sillä Helsinki Partnersin kohderyhmä on kansainvälinen. Myös tämänkertaisessa projektissa mukana oli kansainvälistä mediaa.
Ylpeä Helsingin ruokakulttuurista
Linnea Vihonen pitää roolistaan välittäjänä kaupungin ja ravintoloiden välillä.
”Mielelläni jatkaisin seuraavalle tasolle. Minulla on hyvä tuntemus työnteosta yhdessä kaupungin kanssa, ja Helsinki ruokakaupunkina on minulle enemmän kuin perustyö. Helsingin ruokakulttuuri on minulle tosi tärkeä, ja teen paljon sen eteen. Tunnen vahvaa kotiseutuylpeyttä.”
Hänestä Helsingissä tehdään paljon asioita jo nyt hyvin. Tässä projektissa Vihonen ja Jäntti täydentävät toisiaan erinomaisesti. Jäntti ideoi ja hallitsee kaupungin byrokratian.
”Minulla taas on erilaiset kontaktit Helsingin sisällä. Vahvuuteni on se, että osaan tarjota ihmisille asioita, joita he eivät tienneet tarvitsevansa. Tässä hankkeessa minulle on erityisen tärkeää päästä nostamaan muita kokkeja esille”, Vihonen sanoo.
Tässä tapahtumassa Vihonen on sen tekijä, tuottaja. Joissain muissa formaateissa hän on tutustunut erilaisiin rooleihin, ja iloitsee yhtä lailla siitä, että voi olla mukana tekemässä viihdettä. Vihonen on tuttu kasvo monesta tv-ohjelmasta.
”Olen esimerkki tasa-arvoisuudesta: voin tehdä uraa vakavasti ja samaan aikaan esiintyä viihdeohjelmissa. Onneksi enää ei ole Tanja Karpela -efektiä. Olen elämystaiteilija, rakastan viihdyttää ihmisiä. Suvussamme on torimyyjiä, ja äitini näkee minussa heidät. Haluan tarjota elämyksiä ja nautin esiintymisestä. Tarinallisuus on tärkeää, esiinnyn ja puhun tärkeiden asioiden puolesta ja edistän samalla ruokakulttuuria. Parasta on, että työlläni ei ole rajoja.”
Mitä vierailusta jäi käteen?
Chefs and Friends -tapahtumaan osallistuivat suomalaiskokeista helsinkiläiset Ina Niiniketo (Canvas Canteen), Karoliina Narkiniemi (Muru), Maija Kyyrönen (Demo), Fanni Polón (Nokka) ja Maud Saddok (Maukku). Maailmalta kylään saapuivat Alexandra Strödel (Ei, Berliini), Berangere Fagart (Sélune, Pariisi), Lana Lagomarsini (yksityiskokki, New York) ja Ana Ortiz (Fire Made, Somerset).
Chefs & Friends -vierailun viimeisenä iltana kokit kokkasivat kolmen ruokalajin illallisen toimittajille ja toisilleen. Illallinen summasi kaiken Helsingissä koetun: sesonginmukaiset kasvikset poimittiin Kuurnan kasvispuodista, Keskuspuistosta ja Kumpulan kasvitarhalta ja kokkeja helsinkiläisissä ravintoloissa ilahduttanut simppeli ja raikas tyyli näkyi lautasilla.
Illallinen syntyi kolmen hengen tiimeissä. Alkuruokatiimin Lana Lagomarsini vaikuttui viikunoista, joita sai Kuurnan kaupasta, ja liiskasi ne peiliksi, jonka päälle Maija Kyyrönen ja Maud Saddok kokosivat siikacrudon. Kalan mausteena he käyttivät sumacia, ja lisää terää annokseen toi vinaigrette. Kalan nahkaa ei haaskattu vaan siitä syntyi sitruunainen alkusnacks.
Pääruokatiimi luotti ecuadorilaissyntyisen avotulikokki Ana Ortizin osaamiseen possun kanssa. Nyhtöpossu sai useita vihreitä kaalipohjaisia lisukkeita, joissa maistui Ina Niinikedon tunnistettava kädenjälki. Karoliina Narkiniemi huolehti pääruokaan muun muassa perunatortillat.
Jälkiruoasta tuli hyvin poikkeuksellinen, pikemminkin suolainen kuin makea – ja samalla erittäin pohjoismainen. Alexandra Strödel Saksasta vaikuttui puolukan käyttötavoista Suomessa ja halusi käyttää sitä. Berangere Fagart Ranskasta puolestaan ihastui sieniin, joita kokit poimivat Keskuspuistosta ja halusi ne jälkiruokaan. Fanni Polón teki herajuuston.
Verkostoituminen, tutustuminen kollegoihin ja yhteiset keskustelut olivat jokaisen kokin mielestä vierailun parasta antia. Selväksi tuli, että kokit kohtaava samankaltaisia haasteita kaikkialla.
”Kotiinviemisiksi sain uusia ystäviä. Osaan nyt myös arvostaa paremmin Pohjois-Eurooppaa. Ja saunakulttuuria – sauna sai minut voimaan paremmin”, Lana Lagomarsini toteaa.
Myös Ana Ortiz nosti ihmiset kärkeen.
”Oli ihanaa tutustua näihin kokkeihin! Rakastan myös kulttuurianne syödä raikasta, kalaa, kaunista ja kevyesti.”
Berangere Fagart piti ihmisten ystävällisyydestä yleisesti. Ruoka oli erilaista kuin mihin hän on tottunut, ja etenkin Aoin jälkiruoka teki vaikutuksen. Ruoan kauneus ja herkkä esillepano saivat Fagartin herkistymään muun muassa Canvas Canteenissa.
Alexandra Strödelillä ei ollut juurikaan odotuksia etukäteen, koska hän ei tiennyt mitä odottaa. Helsinki osoittautui innostavaksi. Moni asia Suomessa muistutti häntä Saksasta, muun muassa puolukat. Porosta tuli Strödelin suosikki.
Hiljattain Suomeen palanneet Maud Saddok ja Ina Niiniketo jakoivat vahvasti Linnea Vihosen ylpeyden kotikaupunkinsa esittelemisestä ja oppivat samalla itsekin jotain uutta. Fanni Polónista yhteistyö ja mahdollisuus markkinoida Suomi-ruokaa oli mahtava. Hän toivoo päivien Helsingissä opettaneen, miten laadukasta ruokaa täällä tarjotaan. Karoliina Narkiniemi ja Maija Kyyrönen arvostivat mahdollisuutta verkostoitua, jakaa kokemuksia ja saada uusia ideoita.
Kansainväliset toimittajat tuntuivat yhtä vaikuttuneilta Helsingin ruokaskenestä kuin kokitkin, mutta erityisesti nousi esiin ihmisten ystävällisyys ja mukavuus. Espanjassa Elle Gourmet’a tekevä Susana Blásquez piti kaikista rennoista ravintoloista, joissa tällä matkalla syötiin. Viimeisenä iltana hän ihasteli erityisesti sekä suomalaisten sydämellisyyttä että kokkien välille muutamassa päivässä syntynyttä lämmintä sidettä.
”Nyt on naisten vuoro! Tämä on panostus siihen, että rakenteet muuttuisivat, ja vierailulla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Toivon, että kansainväliset vieraat käyttävät työssään Helsingissä saamaansa raaka-aine- tai teknistä inspiraatiota. Vähintäänkin olemme luoneet positiivista Helsinki-kuvaa ja he ovat inspiroituneet siitä miten luonto ja kaupunki kohtaavat täällä, kun menimme sporalla sieneen”, Vihonen sanoo.
Naisvoimaa
Vihosen mielestä tarvitaan kulttuuria, jossa on rohkeutta toimia omanlaisenaan. On vielä paljon, mitä voidaan tehdä enemmän ja paremmin.
”Haluamme antaa äänen niille, joiden ääni ei luonnollisesti kuulu. Monet johtavassa asemassa olevat keittiöihmiset ovat miehiä, ja luonnolliset verkostot ovat heillä vahvempia. Nyt tarjoamme mahdollisuuden verkostoitua naispuolisille keittiömestareille”, Vihonen toteaa.
Äänen ja verkoston lisäksi kolmantena teemana vierailulla nousi sosiaalinen vastuu ja keskustelu siitä, millaista on olla naisena keittiömestarina tai kokkina.
”Ihmisten hyvinvointi on tärkeä teema, ja on tärkeää kulkea sosiaalisessa vastuussa eturintamassa. Olen ollut siinä tilanteessa useissa ravintoloissa, missä päälliköt ovat huutaneet ja niin opettaneet tietyn keittiömestarimallin. Voit edetä alalla nopeastikin, mutta pedagogista ohjausta on vähän. Olen itsekin ollut nuoresta alkaen esimies ja huutanut vuosia sitten keittiössä, koska se oli se malli, minkä olin oppinut.
Ajan ja ohjauksen myötä huomasin, että se ei ole hyväksyttävää enkä halua näyttää tämänkaltaista esimerkkiä. Parhaan tuloksen saat tiimistä, kun jokaisella on tilassa turvallinen ja nähty olo. Näin työstä tulee merkityksellistä. On tärkeää pystyä muuttamaan rakenteita ja tajuta, että kasvatat nuoria tiimissäsi kaltaiseksesi esimieheksi ja hienoa kuulla, miten sosiaalisesta vastuusta puhutaan nykyään”, Vihonen sanoo.
Hän toivoo, että samalla syntyy monistettava tapahtuma, joka toimii yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ajatusmaailmalla osallistujien taustasta riippumatta.
Miksi sosiaalinen vastuu ja naiskokkien verkostoitumisen tukeminen on niin keskeisessä roolissa Vihosen ajatuksissa?
”Tuntuu, että on pakko laittaa kädet saveen, jotta saa muutosta aikaan ja niiden äänen kuuluviin, joiden ääni ei muuten kuulu. Uskon joukon voimaan. Kun puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, ne eivät ole enää tabuja. Kun puhumme yhtenä rintamana, viesti tulee paremmin perille ”, Vihonen summaa.
Erityisen tärkeää on auttaa naiskokkeja löytämään toisensa.
”Haluamme, että suomalaiset kokit saisivat luotua kontakteja paitsi maailmalle, myös keskenään, ja vaihdettua ajatuksia ja tietotaitoa. Koolla on katras erilaisia ja eri ikäisiä naisia, joiden työhön kuuluu erityyppistä kokkaamista; on yksityiskokkia, pop upia, avotulta, bistron omistajaa”, Vihonen sanoo.
Naispuolisilla työntekijöillä on ravintola-alalla edelleen haasteita, joita miehet eivät kohtaa. Kaikilla työpaikoilla naisille ei ole omaa pukuhuonetta. Työvaatteet on lähtökohtaisesti suunniteltu miehille. Vihonen huomauttaa, että monta numeroa liian iso kokkitakki voi olla aito työturvallisuusriski. Jos väkivallasta ja seksuaalisesta ahdistelusta onkin alalla pitkälti jo päästy, monien muiden ongelmakohtien kohdalla keskustelu kollegoiden kanssa voi pienentää taakkaa.
Vihonen toivoo, että Chefs & Friendsin myötä naiskokeilla on verkostot valmiina, kun jotain tapahtuu. Että naiset olisivat mukana erikoisillallisilla ja paneelikeskusteluissa ja naisten keskinäiset siteet vahvistuisivat.
”Ei ole tarkoitus painaa ketään vaan nostaa kaikkia. Se perustuu ajatukseen, jonka mukaan muita nostamalla nouset itsekin. On kaikkien yhteinen hyvä, mitä paremmin meillä kaikilla menee. Uskalla heittäytyä ja tukea kollegaa, se ei ole sinulta pois.”
Lue myös: Ravintola Solitary nousi metsän keskeltä Suomen parhaiden ravintoloiden joukkoon
Lue myös: Turku pullistelee tällä viikolla ulkomaisia huippukokkeja – tässä lista nimistä ja ravintoloista
