Se tunkee läpi, tihkuu sanoista ja sanojen väleistä. Se pursuilee ja ryöpsähtelee, täyttää koko tilan. Se on Annukka Rothin elämänilo, riemu ja kiitollisuus siitä, että hän elää viimein oman näköistään elämää, jossa unelmat ovat tulleet todeksi.
42-vuotias kuopiolaisnainen pyörittää kahta ruoka-alan yritystä. Rothin kesä kului torikujalla kahvilan ja pienen puodin pitäjänä vanhassa hirsiaitassa. Toinen yritys on Kuopion kauppahallissa sijaitseva tapas-annoksiin erikoistunut Umami Kuopio.
”Koen, että olen nyt elämässäni juuri siinä kohdassa, jossa minun pitääkin olla. Halusin ravintola-alalle, koska ruoka ja sen valmistaminen muille on aina ollut minun tapani osoittaa rakkautta”, Roth iloitsee.
Kesäaikaan Roth herää aamuneljältä leipomaan kahvilaan focacciat, makeat piirakat, valmistamaan gluteenittoman vohvelitaikinan ja muut herkut.
Rothista on meditatiivista upottaa kädet taikinaan. Aamuisin on viisi tuntia aikaa pähkäillä ja olla vain omien ajatusten kanssa. Vaikka hän on melkein yltiösosiaalinen, tarvitsee yrittäjä myös omaa aikaa palautumiseen. Uni, ruokailusta huolehtiminen ja edes pieni määrä vapaa-aikaa pitää hänet kunnossa.
Viime vuodet ovat olleet paitsi isojen muutosten myllerrystä, myös itsetutkiskelun aikaa.
”Olen viime vuosina käynyt läpi itsessäni jokaisen nurkan. Monet pelkäävät itsessään pimeyttä, mutta olen löytänyt sisältäni valon, jonka haluan jakaa maailmalle. Minun kuuluu tehdä sitä, mitä rakastan.”
Tiellä kohti haaveita on ollut montaa mutkaa ja opettavaisia elämänjaksoja. Nuorena Roth työskenteli vuosia lähihoitajana, minkä jälkeen hän oli viitisen vuotta kotona kolmen lapsensa kanssa. Vuonna 2018 Roth valmistui valokuvaajaksi ja perusti toiminimen yrityskumppani Loviisa Linjaman kanssa.
”Olen luotu media-alalle. Olen avoin ja heittäytyvä persoona, jota ihmiset lähestyvät helposti ja juttelevat. Minulla on hyvä uutisnenä ja tykkään itsenäisestä työskentelystä. ”
Roth ja Linjama menestyivät. He muun muassa ideoivat Lapsi lasin takana -kampanjan, johon he saivat mukaan useita sosiaali- ja terveysalan toimijoita sekä Kuopion kaupungin. Kampanjassa ennaltaehkäistiin aikuisten alkoholin käyttöä ja nostettiin esiin lapsen näkökulma.
Syntyi paljon muitakin videoita monille yrityksille ja järjestöille. Roth teki töitä myös freelance-valokuvaajana ja -toimittajana Pohjois-Savossa.
”Media-alan miinus on jatkuva epävarmuus töistä ja toimeentulosta. Välillä painoimme ympäripyöreitä viikkoja, sitten taas saattoi olla monta viikkoa vapaata. Kilpailu alalla on jatkuvasti koventunut. Ajattelen nyt, että aika ei ollut minulle oikea sillä alalla, sillä Suomen talous ei ollut suotuisa. Tiukkoina aikoina yritykset usein säästävät juuri markkinoinnista.”
Pari vuotta sitten Roth oli myyjänä kirpputori Citypörssissä ja teki samaan aikaan yhä media-alan töitä.
”Olin ajoittain väsynyt ja mietin, kauankohan pitää tehdä kahta työtä. Haaveilin, että olisi huippua pitää puotia Kuopion torikujalla. Parina syksynä olin katumapäällä, kun en ollutkaan uskaltanut toteuttaa unelmaani.”
Kerran oma poika heitti ilmaan idean, että äidin pitäisi mennä kauppahalliin myymään voileipäkakkujaan, koska ne ovat maailman parhaita. Roth on kuitenkin jättänyt elämässään tekemättä paljon asioita vain siksi, että ne eivät ole olleet muiden mieleen.
Vuosi 2024 oli käänteentekevä. Silloin Roth päätti kurkottaa kohti haaveitaan. Hän irtisanoutui Citypörssistä ja vuokrasi torikujalta pienen puodin. Myöhemmin hän soitti Kuopion torikujan vuokratoiminnasta vastaavalle Marjut Tiihoselle. Roth ilmoitti, että jos kahvila joskus vapautuu, hän on halukas pyörittämään sitä.
”Sain kuulla, että aiempi kahvilan pitäjä oli jäämässä äitiyslomalle. Ajattelin, että nyt jos koskaan on elettävä tätä päivää. Tein liiketoimintasuunnitelman, sain pankista viisinumeroisen lainan, vuokrasin kahvilan ja perustin osakeyhtiön. Se tuntui hurjalta.”
Päätös olisi voinut olla Rothille kriisin paikka, sillä viiden vuoden parisuhde kariutui samaan aikaan. Uusi elämänvaihe tarkoitti kuitenkin hyppyä johonkin hyvään.
”Tuli tunne kuin seisoisin katon reunalla, ja että on joku, joka ottaa kiinni. Että minulla on jokin tarkoitus. En uskaltanut katsoa pitkälle, vaan päätin, että minun tarvitsee selvitä vain kulloisestakin päivästä kerrallaan. ”
Samaan aikaan Roth oli yksinäisempi kuin koskaan. Silti hän työnsi itseään eteenpäin ja avasi uusia ovia. Hän huomasi, että asiat onnistuvat, ja se toi aina vain lisää rohkeutta.
”Näytin itselleni, en muille. Aiemmin en olisi uskonut, että tulen vielä tämmöistä tekemään.”
Kulman takana odotti vielä toinenkin iso hyppy. Eräänä päivänä soitti ystävä, joka oli huomannut tapas-yritys Umami Kuopion olevan myynnissä. Siihen mahdollisuuteen tapaksia rakastava Roth tarttui.
”Olin kävelemässä tapaamaan Umamin silloista omistajaa Patricia Kuorttia. Kävellessäni tuomiokirkon ohi levitin hieman käsiäni ja samalla kova puhuri osui minuun. Tuuli kantoi Umamille saakka ja silloin tiesin, etten ole yksin. Tuuli laantui täysin kotimatkalla ja olin varma, että päätökseni on oikea.”
Roth myi kesämökkinsä, ja pian hän oli jo toisen yrityksen omistaja. Eräs yrittäjää kantava, rohkeutta tuova voima on Jumala. Oli aika, jolloin Roth peitteli uskoaan, jotta se ei olisi herättänyt turhaa hankausta ihmissuhteissa. Nyt hän uskaltaa puhua siitäkin avoimesti.
”Jos kiellän Jumalan, kiellän itseni.”
Mammonaa ei edelleenkään kerry mahdottomasti.
Monien yrittäjien tavoin Roth tinkii omasta palkastaan. Hän unelmoi ajasta, jolloin ei tarvitse enää laskea, mihin talous riittää. Toinen haave taas vie kauas Kuopiosta.
”On aamu, ja herään retkeilyautosta jossain Euroopassa. Näen meren ja valkoista hiekkaa. Valkoisilla lakanoilla on croissantin murusia ja läikähtänyttä tuoremehua. Eikä kukaan nalkuta.”
Juttu on julkaistu Uutissuomalaisessa, joka kuuluu Avecmedian tavoin Mediakonserni Keskisuomalaiseen.
