Kun Sami Ylikahri oli lapsi, hän oli koko ajan menossa: rakentamassa puumajoja ja pyssyjä, tutkimassa maailmaa.
”Olin suorastaan hyperaktiivinen lapsi. Sain äidiltäni mallia siihen, että pitää uskaltaa mennä ja tehdä. Hänet lähetettiin jo 12-vuotiaana viikoksi pois kotoa lehmäpaimeneksi yksin keskelle metsää”, Ylikahri kertoo.
Käsityöopinnoista kohti omaa polkua
16-vuotiaana Ylikahri lähti Pohjois-Karjalan käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen opiskelemaan puusepäksi ja esinesuunnittelijaksi. Vaikka hän oli taitava käsistään, ala ei tuntunut omalta.
”En ollut kovin pitkäjänteinen. Tuntui turhauttavalta suunnitella tuolia, joka tulisi ehkä markkinoille kahden vuoden kuluttua.”
Ylikahrin elämä muuttui onnekkaasti, kun hän päätyi 1990-luvun puolivälissä töihin huonekaluvalmistaja Fat Douglasille. Yritys teki myös erikoiskalusteita ja lavasteita mainoskuvauksiin. Näissä projekteissa suunnittelu- ja valmistusprosessi oli nopea, ja Ylikahri nautti tiivistä työtahdista.
Ikä on lisännyt nautintoa työstä
Nyt 53-vuotias Ylikahri on Suomen työllistetyimpiä ja arvostetuimpia lavastajia. Hän on rakentanut lavasteita niin Euroviisujen lavoille kuin elokuviinkin. Pari vuotta sitten saatu Parkinson-diagnoosi on jäykistänyt niveliä, mutta sairaus ei ole katkeroittanut Ylikahria.
”Sen ansiosta olen löytänyt työhöni uuden näkökulman ja kyvyn nauttia pienemmistä asioista. Ei ole tarvetta enää kurkottaa kuuhun, kun fyysinen versio itsestä on kaukana parhaimmastaan.”
Asiakassuhteet ovat paljon henkilökemiaa. Myös henkilöstötaidot ovat tärkeät, se miten rakennat ja johdat työryhmää, ymmärrät erilaisia ihmisiä ja osaat asettaa oikeat ihmiset oikeisiin hommiin.
Maailman digitalisoituminen näkyy myös lavastajan työssä. Hehkulamput on korvattu ledeillä, ja videot ja screenit ovat peruskauraa yleisötapahtumissa. Tekniikka on edullisempaa ja ketterämpää ja alan toiminta ammattimaisempaa kuin 1990-luvulla, joten pienikin työryhmä voi tehdä suuria tuotantoja. Puusepän ammatti on silti edelleen Ylikahrin ammattitaidon ydin.
”Se on pohja, jonka ansiosta on matala kynnys tarttua uusiin asioihin. Minulla on kyky tehdä metallitöitä, maalata ja ommella, koska luotan siihen, että osaan ja opin. Ja jos töitä ei löydy käsille, minulla on käytössäni aivokapasiteetti, kyky luovien projektien ja henkilöstön johtamiseen.”
Ylikahri kuvailee itseään hitaaksi ja kömpelöksi digitaalisten suunnitteluohjelmien käytössä. Pohjatyön hän tekee keräillen kuvia ja piirtäen yksityiskohtia, jotka voisivat sopia projektin visuaaliseen ilmeeseen. Näiden pohjalta hän selittää ideansa 3D-piirtäjälle, joka tekee lavasteesta ensin niin sanotun massamallin, jossa eri osien asettelut ja oletettu toiminnallisuus on huomioitu.
”Muokkaamme piirrosta asiakkaan toiveiden pohjalta. Yleensä muokkauskierroksia tehdään 3–5. Jos menee huonosti, jopa kymmenen.”
Referenssit ovat paras myyntipuhe
Referenssit puhuvat puolestaan, eikä Ylikahrin ole tarvinnut vuosiin juurikaan myydä itseään. Myös sosiaaliset taidot ja projektinhallintakyky takaavat töiden jatkuvuuden.
”Asiakassuhteet ovat paljon henkilökemiaa. Myös henkilöstötaidot ovat tärkeät, se miten rakennat ja johdat työryhmää, ymmärrät erilaisia ihmisiä ja osaat asettaa oikeat ihmiset oikeisiin hommiin.”
Hektisimpinä kausina Ylikahri on painanut yli satatuntisia viikkoja, reilut 400 tuntia kuukaudessa.
”72 tuntia samoilla silmillä oli aika extreme-kokemus. Pahimmillaan tai parhaimmillaan aktiivisena on ollut yhtä aikaa 23 projektia, joissa itselläni on ollut useita hattuja. Se on jonkinlainen limiittieni raja.”
Projektit, joille muut sanovat ei, kiinnostavat eniten
Isoissa projekteissa ratkottavia haasteita voi olla kymmeniä, sisältäen materiaalien valinnat ja hankinnan, lavasteiden rakenteet, visuaaliset päätökset, tekniset ratkaisut, roudauksen ja työskentelyn aikataulutuksen. Kaikki edellä mainitut asiat ovat kuitenkin syitä siihen, miksi Ylikahri rakastaa työtään.
”Minua kiinnostavat eniten projektit, joille muut sanovat ei, koska pitävät niitä liian haastavina. Tuottajat ostavat minulta lopputuloksen lisäksi helppoutta ja luotettavuutta. Ratkaisun keksiminen, oli se sitten visuaalinen tai tekninen, mieluiten niiden yhdistelmä, on paras juttu.”
Minua kiinnostavat eniten projektit, joille muut sanovat ei, koska pitävät niitä liian haastavina.
Uran haastavin projekti oli viitisentoista vuotta sitten tehty elokuvalavastus. Lapissa oli tarkoitus kuvata suomalaista, kansainvälisen rahoituksen saanutta elokuvaa, ja Ylikahrin yritykseltä tilattiin kuvauspaikalle kokonainen kylä. Tiimi jaettiin kahteen ryhmään. Pajaosasto teki Helsingissä lavasteiden aihioita. Ne kuljettiin kuorma-autolla Leville, missä toinen ryhmä rakensi kylää kymmenen tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa tulipalopakkasessa.
”Kovimpana päivänä pakkasta oli 35 astetta. Nostimia ja akkuvääntimiä ei voinut käyttää niin kylmässä, ja siinä vaiheessa, kun rautanaulat menivät pakkasessa rikki, oli vain pakko pitää hieman pidempi tauko.”
Lopulta elokuvaprojektille lyötiin naula arkkuun. Kolmen kuukauden rutistus lähes epäinhimillisissä olosuhteissa oli ollut turha. Elokuva ei koskaan valmistunut, mutta lavastekylä on edelleen Levillä, tosin matkailukäytössä. Ylikahri ei kuitenkaan luhistunut. Siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa.
”Kävimme selviytymistaistelua siitä, että saimme rahat projektista. Onneksi asia ratkesi meidän kannaltamme positiivisesti.”
Kulissien virtuoosi -palkinto lämmittää
Ylikahri palkittiin tänä vuonna Evento Awardsissa Kulissien virtuoosi -palkinnolla. Tunnustus myönnettiin yleisöäänestyksen perusteella. Ylikahrin mielestä tulos kertoo siitä, että hänellä on ”ainakin jonkin verran” kavereita ja tuttavia, jotka arvostavat ja luottavat hänen tekemiseensä.
”Ei tällä alalla pärjää muuten. Ihmiset puhuvat toisilleen, ja sisäpiirin keskustelut vaikuttavat työllistymiseen. Ensimmäiset 20 työntekijääkin löytyivät ihan vain kyselemällä hyviä tekijöitä.”
Ylikahri perusti Silver Zombie yrityksensä 1990-luvun lopussa mies ja pakettiauto -pohjalta. Se kasvoi nopeasti osakeyhtiöksi, sillä Ylikahri ajatteli, että hän pääsisi helpommalla, kun ei joutuisi tekemään kaikkea itse. Yritys työllisti 20 vuoden ajan reilut 200 vakituista työntekijää. Malli on melko harvinainen tapahtuma-alalla, jonka työt ovat usein sesonki- ja freelance-pohjaisia. Paine henkilöstön työllistämisestä alkoi lopulta stressata Ylikahria.
”Otan myös ihmisten huolet helposti kantaakseni.”
Seitsemän vuotta sitten Ylikahri pani Silver Zombien telakalle. Hän lähti rakennustekniikan startup-hankkeeseen, joka ei kuitenkaan lähtenyt lentoon, ainakaan vielä.
Usko itseesi, kuuntele sisintäsi, mikä on juttusi, ja kehitä itseäsi siihen suuntaan.
”Meillä on kiinnitystekniikkaan liittyvä ratkaisu, jolle saimme patentin Suomessa mutta emme ulkomailla.”
Paluu juurille, mutta uudella ajatuksella
Kun startup ei ottanut tuulta siipiensä alle, veri alkoi vetää takaisin lavastustöihin. Ylikahri aloitti Silver Zombien toiminnan uudelleen, tosin ilman vakituista henkilökuntaa. Nyt yritys työllistää kokopäiväisesti Ylikahrin ja toisen osakkaan. Muut työntekijät ovat freelancereita. Kun uusi projekti on varmistunut, Ylikahri kyselee noin 30 freelancerin poolista, ketkä ovat keikasta kiinnostuneita.
”Yritän olla olematta mustasukkainen siitä, että he tekevät töitä muillekin. Annan vapauden siihen, ja minulla itsellänikin on nyt vapautta, kun ei ole pakko puskea pakkomyyntiä, jotta kaikille riittäisi töitä.”
Kesän 2025 ympärillä Silver Zombieta työllistivät useiden artistien, kuten Olavi Uusivirran ja Mirellan, kiertueet. Toinen suuri projekti on ollut yrityksen muutto Vantaalta Porvooseen. Pajan koko kasvaa 550 neliöstä 880 neliöön, ja ajomatka Ylikahrin Loviisan kodin ja pajan välillä lyhenee.
”Työasioissa ajaminen Loviisan ja Helsingin välillä kävi raskaaksi, kun saimme Supercellin asiakkaaksi ja Helsinkiin pitää ajaa joskus kuusikin kertaa viikossa.”
Muutto on ollut suuri ponnistus, ja haastattelua edeltävänä yönä Ylikahri on nukkunut vajaan tunnin. Hän pitää edelleen kovista työrutistuksista, mutta ei mittaa arvoaan enää työmäärän ja tuntien perusteella. Parkinson-diagnoosi on opettanut nauttimaan päämäärän sijaan enemmän matkasta.
”Urheilin nuorena paljon, ja asioiden mittaaminen ja kovaa tekeminen on minulle luontaista. Nykyään on kuitenkin kivaa vain ruuvata kertopuukehiä kasaan, vaikken ole siinäkään enää nopein.”
”Usko itseesi ja kuuntele sisintäsi”
Mitä palkittu konkari sanoisi nuorelle itselleen, jolla oli vain työkalupakki ja paku?
”Usko itseesi, kuuntele sisintäsi, mikä on juttusi, ja kehitä itseäsi siihen suuntaan. Ensimmäiset kymmenen vuotta työntekijät saivat parempaa palkkaa kuin minä, koska halusin mieluummin tulla paremmaksi kuin ulosmitata kaikki eurot saman tien.”
Oman arvon ymmärtäminen on kuitenkin eri asia kuin itsensä yliarvostaminen. Ylikahri on kuuden lapsen isä, ja hän on huomannut, että nuori sukupolvi haaveilee joskus mammonasta ja menestyksestä vähäisellä työllä ja osaamisella.
”Alan nuorille sanoisin, että mieti, onko sinulla oikeasti annettavana lisäarvoa ja natsoja kertoa muille, miten täällä toimitaan. Jos ei, jatka itsesi kehittämistä. Jos mielestäsi on, realisoi ihmeessä kyvykkyytesi ja kapasiteettisi.”
Viisuvoittajan lavastaja
Yksi Sami Ylikahrin suuren huomion saaneista töistä on lavastus viime keväänä Itävallan euroviisuvoittajalle Johannes ”JJ” Pietschille. Pietschin kappale Wasted Love kertoo vaikeasta rakkaudesta. Laulaja kuvailee olevansa rakkauden meressä, mutta hänen tunteidensa kohde pelkää vettä.
Ylikahrin yritys Silver Zombie vastasi esityksen meriteemaisen lavastuksen toteutuksesta. Pietsch seisoi matkalaukuista tehdyn, laivan runkoa muistuttavan rakenteen päällä. Hänen takaansa nousi esityksen aikana laivan masto purjeineen, ja laulaja seilasi myrskyisellä merellä.
Aika- ja tilarajoitukset asettavat viisulavasteille omat haasteensa. Lavasteiden vaihtoon on aikaa vain 35 sekuntia. Mastoa ei myöskään voitu tuoda lavalle kokonaisena pysty- tai vaaka-asennossa, vaan se koostui kolmesta nivelletystä palasta. Sisällä kulki purjeen nostonaru, joka ei saanut jäädä jumiin. Masto piti avata äärettömän nopeasti ja sulavasti. Lisäksi tekniikan haluttiin olevan akkukäyttöistä.
”Viisulavastus on kuin taikalaatikko, täynnä tekniikkaa ja yllätyksiä napin painalluksen takana”, Ylikahri kertoo.
Oman jännityksensä esitykseen loi se, että Silver Zombielta ei ollut paikan päällä ketään operoimassa lavastetta. Ylikahrin piti luottaa siihen, että paikallinen työryhmä osaisi toimia tutorial-videon ohjeiden mukaan.
”Esikarsinta ja viisufinaali jännittivät vähän, kun mietin, mitä jos lavaste laukeaa kasaan. Harjoituksessa oli tapahtunut jotain, eikä vene enää toiminut. Paikallinen työryhmä laittoi viestiä, mitä tehdä.”
”Huomasin, että he olivat lisänneet köysiä nousevaan mastoon. Ne olivat ilmeisesti tarttuneet johonkin, masto oli jäänyt jumiin ja sulake palanut. Sulake vaihdettiin, ja he poistivat lisäviritykset. Kaikki sujui lopulta hyvin.”
