Yhä useammalla julkkiksella on oma nimikkoviini. Suomessa ilmiö alkoi hieman yllättäen siidereistä – muistatko Linda Lampeniuksen ja Matti Nykäsen nimikkosiiderit?
Maailmalla rokkibändien logoja on näkynyt juomien etiketeissä kyllästymiseen asti. Poguesilla ja Motörheadilla on nimikkoviskinsä, Iron Maidenilla oluensa ja niin edelleen. Nightwish-giniäkin löytyy.
Nyt julkkisviinejä tulee kiihtyvällä tahdilla. Miten olisi Apulanta Tinto, Valittu Tuisku tai Kuronen Riesling? Dark Rosé by Tuure Boelius on tarjolla sekä pullossa että hanapakkauksessa.
Lauri Tähkän Acqua in Fiamme -nimiset Ripasso ja Amarone vuosikertaa 2017 ovat selvästi varttuneemmalle – tai ainakin paremmin tienaavalle väelle suunnattuja.
Linda Lampenius on siirtynyt siideristä cavaan ja päässyt jopa vaikuttamaan Lix Naked Cava -nimikkokuoharinsa makuun. Tuottaja toimitti viulutähdelle eri makeusasteilla näytteitä, joista tämä sitten valitsi mieleisensä, Hedon-maahantuontiyrityksen edustaja Johanna Vikman kertoo.
Suomessa julkisuuden henkilön rooli viininvalmistuksessa rajoittuu kuitenkin usein lähinnä etiketin hyväksymiseen.
Maailmalla on myös toisenlaisia julkkisviinejä. Nyt yksi sellainen tulee Suomen markkinoille.
Syvällä viinissä
Asialla on norjalainen Sigurd Wongraven, jonka luotsaama Satyricon-yhtye lukeutuu black metal -musiikin isoimpiin nimiin.
Wongraven on myös intohimoinen viinintekijä. Harrastus syveni vähitellen, hän kertoo. 25 ikävuoden kieppeillä Wongraven löysi itsensä master classilta, jolla testattiin lasivalinnan vaikutusta viinin makuun.
Siinä vaiheessa oltiin siis jo melko syvällä viinimaailmassa.
Kohta 50 vuotta täyttävä Wongraven vieraili helmikuun puolivälissä Helsingissä kertomassa intohimostaan ja tuotteistaan.
Wongraven on etsinyt ja löytänyt mieleisensä kumppanit viinintekoon.
Se on tarkoittanut ensinnäkin runsasta viinin nauttimista: pitää tietää mitä haluaa, ja nauttia viiniä niiden kanssa, joiden kanssa sitä haluaa tehdä.
Se on vaatinut osallistumista perheillallisille ja lasten syntymäpäiväkutsuille, jotka ovat kaikki rakentaneet keskinäistä luottamusta viinintekijöiden kanssa.
Omasta viinitilasta Piemontessa Wongraven haaveili joskus, mutta kuunneltuaan juristiaan hän päätyi siihen, että haave saa odottaa.
”Piemonte on sellaista seutua, missä mieluiten eläisin ja työskentelisin. Sieltä on ulkopuolisen kuitenkin lähes mahdoton ostaa maatilaa, johon kuuluisi kunnollisia viinitarhoja”, Wongraven toteaa.
Sen sijaan hänellä on Piemontessa pitkäaikaisia luottokumppaneita, joiden kanssa hän tekee joka vuosi oman blendinsä.
Pfalzin riesling lippulaivana
Piemonten lisäksi Wongraven käy vuosittain sekoittamassa omat viininsä Champagnessa Les Riceys’n kylässä ja Pfalzissa Von Winningin tilalla.
Wongravenin metodiin kuuluu, että hän tietää täsmälleen, mitä viiniltä haluaa. Pfalzin rutikuivat rieslingit miellyttävät hänen makupalettiaan, mutta sekoitettuaan sellaisen hän oli silti tyytymätön.
”Viini oli hyvä Pfalzin riesling, mutta ei mitään sen enempää. Siinä vaiheessa Stephan (Attmann, viinitarhaaja) sanoi, että mennäänpä käymään kellarissa.”
Wongraven sai luvan käyttää Premier Cru- ja Grand Cru -rypäleitä, ja lopputuloksena syntyi hintaansa nähden erityisen laadukas sekoite.
”Vastaavaa ei ole muilla. Tällaisten tarhojen rypäleistä tehtyä viiniä et löydä alle 20 eurolla”, Wongraven toteaa.
Riesling tunnetaan ruoan moniottelijana. (”Jos et onnistu yhdistämään rieslingiä ruoan kanssa, kannattaa harkita uutta harrastusta”, kuuluu Wongravenin näkemys.) Oman viininsä hän näkee niin sushin, grillatun hummerin kuin artesaanimakkaran parina.
Rieslingin kanssa hän on tehnyt myös ”ennennäkemättömän” kokeilun. Grand Cru -rypäleiden yhdistäminen blendiksi, jota ei pidetä minkään tunnetun luokittelun edustajana, herätti ihmetystä.
”Ei se oikeasti ole niin kummallista. Italialaiset ovat jo vuosikymmeniä myyneet huippurypäleistä tehtyjä viinejään pöytäviininä, kun ne eivät sovi mihinkään luokitukseen, mieti vaikka Sassicaiaa tai muita supertoskanalaisia. Ne viinit muuttivat koko alaa”, Wongraven sanoo.
Saksalaisella viinialueella kerta oli kuitenkin ensimmäinen, ja sitä varten konsultoitiin luokitusjärjestelmästä vastaavaa VDP-järjestöä. Estettä sekoittamiselle ei ollut, ja niin syntyi portfolion lippulaivan rieslingin isoveli, Morgenstern Riesling Black Label.
”Musta etiketti on ollut muodin ja viinin maailmassa aina merkki premiumista”, Wongraven toteaa.
Maaemon vakkareita
Wongravenin viinejä esiteltiin lounastilaisuudessa ravintola Demossa Helsingissä helmikuun puolivälissä.
Kontrasti viehättää, maahantuojan edustaja Joonas Vainio toteaa: on kiva yhdistää black metal -muusikko ja yksi Suomen korkeatasoisimmista ravintoloista.
Kokenut tapahtumajärjestäjä tiesi myös, että uusi ravintola houkuttelee aina paikalle tilaisuuteen. Tälläkin kerralla ainakin pari uutta kasvoa tuli ensi kertaa Demoon.
Wongraven-viinien yhdistäminen Demoon myös kohottaa ne tiettyyn luokkaan. Nämä viinit kiinnostavat korkean tason ravintoloita.
Sigurd Wongraven mainitsee, että oslolainen kolmen tähden ravintola Maaemo tykkää parittaa hänen viinejään ruoalle. Morgenstern Riesling Black Label on Maaemon vakiotilauslistalla.
”Perimmiltään tässä on kyse samasta missä kaikessa. Ihmisistä. Olen ollut Maaemon asiakas heidän avaamisestaan, tarkemmin sanottuna toisesta illasta lähtien, ja olen se, joka käy ravintolassa tiistai-iltoina, kun asiakkaat lasketaan yhden käden sormin. Olemme seuranneet toisiamme alusta lähtien”, Wongraven kertoo.
Ihmisten kanssa viini tehdään, ja nautitaan. Toisinaan siihen linkittyy sopivasti taide: Demon seinälle ripustettu Jani Leinosen McDonalds-aiheisten töiden sarjaa jatkava McJesus herätti kapinallisen taiteilijan kiinnostuksen.
Viininteossa Wongraven välttää ylilyöntejä. Herkkyyttä on se, että ei käytetä uutta tammea vaan annetaan rypäleen hedelmäisyyden päästä esiin. Wongraven ei pidä hyökkäävyydestä vaan hakee aina eri tasoja, jotka antavat rypäleen ominaisuuksien loistaa.
”Laitan aina kaiken peliin viimeisintä yksityiskohtaa myöten, oli kyse sitten musiikinteosta, ralliautoilusta tai viininvalmistuksesta. Kun teet asiat aidosti, et koskaan epäonnistu”, Sigurd Wongraven kuvailee omistautumistaan ”harrastuksilleen”.
Musiikin ja viininteon yhteydestä Wongraven puhuu viittaamalla finesseihin.
Hänelle on tärkeää ihmisen läsnäolo ja inhimillinen ote. Wongraven ei valitse levylleen keinotekoista viulua, vaan studiolle tilataan soittaja, jolle hän voi esittää toiveensa viulun soinnista. Ajattele surullisinta asiaa, mitä sinulle on ikinä tapahtunut, saattaa ohje kuulua – ja äänitystekniikka tavoittaa surullisen soinnin ja soittajan henkäykset.
Roseeta läpi vuoden
Sigurd Wongraven on ollut valmistamassa omalla nimellään myös oluita, kumppaninaan Norjan ensimmäisenä pienpanimona tunnetun Nøgne Øn entinen panimomestari Kjetil Jikiun. Oluita on saatavilla vain Norjassa, vahvempi monopolissa ja miedompi ruokakaupan rajoihin sovitettuna. Wongraven Saisonin ja Golden Alen tekee Arendals Bryggeri.
Poikkeuksellisista viineistä on vielä mainittava roseeviini, jota sommelierit ovat kuvailleet sanoin ”tarvitsee ruokaa”.
”Se on nätti tapa sanoa, että viini on outo. Miksi on niin vaikea tehdä hyvä rosé? Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä roseeviiniä voi nauttia läpi vuoden. Wongraven Senza Compromesso Langhe Rosaton salaisuus on pitkä kypsytys. Se on sataprosenttinen Nebbiolo-viini Barolo- ja Barbaresco-tarhoilta, ja sitä on maseroitu 12 tuntia”, Wongraven toteaa vuoden 2019 roseeviiniä siemaillessaan.
Tumma väri kuvastaa maun intensiteettiä – tämä viini ei ratsasta Provence-trendin harjalla. Koska viini vaatii paljon selittelyä, se ei ole tulossa Alkoon, mutta ravintolat voivat sitä tilata.
Lue myös: Viini- ja juomatrendit 2025: pullo vaihtuu tonkkaan ja makeus vapautuu pannasta
