Helsingin Sanomat on kirjoittanut tällä viikolla kouluruokailun epäkohdista. Joissakin isoissa kouluissa osa lapsista joutuu syömään lounaan jo ennen aamukymmentä, jotta kaikki luokat ehtivät syödä.
Jos päivän pääateria syödään kovin aikaisin, lapsen pitää jaksaa pitkään ennen seuraavaa ruokailua. Osa lapsista saattaa jättää lounaan kokonaan väliin, jos aamulla ei ole vielä ehtinyt tulla nälkä.
Oma ongelmansa on liian lyhyeksi puristettu ja hälyinen lounashetki.
Kouluruokailua säädeltiin aikaisemmin lakien ja asetusten avulla. Kuitenkin vuodesta 1998 lähtien on luotettu koulutuksen järjestäjän harkintakykyyn.
On olemassa yleinen kouluruokasuositus, mutta koulut noudattavat sitä miten sattuu.
Miten ongelmaa voisi lähestyä? Avecmedia kysyi ajatuksia opetusneuvos Marjaana Manniselta, joka on Opetushallituksen ”rouva kouluruoka” ja intohimoinen kouluruoan puolestapuhuja.
Hän ei ole lainkaan harmissaan siitä, että ongelmista puhutaan.
”Kun koulussa on ongelma, joka pitää ratkaista, olen hyvilläni, että se nousee esiin. Koulut tekevät päätöksiä tiettyjen reunaehtojen mukaisesti, ja joskus niiltä menee ohi laissa oleva lapsen edun ensisijaisuus. Tehdään vain totutun ratkaisun mukaan. On nostettava ongelma esiin, käärittävä hihat ja pohdittava voisiko tehdä toisin.”
Liian aikainen lounastaminen on selkeä ongelma.
”Se ei kuulu tyypilliseen suomalaiseen arkirytmiin. Jos ruokailu on jo klo 9.50, aamiainen jää ehkä kotona syömättä ja lounas syödään aamiaisena, tai sitten jos aamiainen on syöty, ei ole vielä nälkä ja lounas jätetään syömättä”, Manninen toteaa.
Avecmedia kysyi opetusneuvokselta ongelmanratkaisuun ehdotuksia, erikoisiakin sellaisia. Manninen innostui haasteesta. Näitä ehdotuksia on jutun lopussa.
Stressiä ja ahdistusta
Kouluruoka on oppimisen, keskittymisen ja hyvinvoinnin luoja, Manninen muistuttaa.
”Aterian pitää tukea kotien arkirytmiä ja jaksottaa järkevästi koulutyötä koulupäivän aikana. Koko koulupäivä pitää jaksaa. Kun nautitaan aamiainen kotona ja lounas koulussa klo 11–12, jaksetaan vielä iltapäiväkin tehdä töitä.”
Jos koulun tilat eivät jousta muuten, täytyisi varhainen ateria tarjoilla ihan eri idealla.
”Se voisi olla kevyempi ”brunssi”, ja näille oppilaille tarjottaisiin kunnollinen välipala myöhemmin päivän aikana. Kouluaterian pitää olla monipuolinen ja ravitseva, mutta sen voi jakaa useaan osaan, jos se on tarkoituksenmukaista”, Manninen sanoo.
Kouluruokailun aikainen ajankohta ei ole ainoa ongelma. Vielä useampia lapsia koskettaa yhä lyhyemmäksi kutistuva ruokailuaika. Suositus olisi varata ruokailuun vähintään puoli tuntia.
”Sillä on ihan fysiologista merkitystä, miten nopeasti syödään. Menee 20 minuuttia, jotta aivot ehtivät reagoida kylläisyyden tunteeseen. Jos koulussa opitaan hotkimaan, hotkiminen jatkuu läpi elämän”, Manninen sanoo.
Nyt kouluruokailuun käytetty aika on huonolla tolalla.
”Jos aiemmin puhuttiin kriittisestä vartista, niin tuoreimman Teaviisari.fi-tutkimuksen mukaan (2025) vain kolmannes peruskouluista ilmoittaa, että ruokailuaika on yli 25 minuuttia. Yli puolessa (55 %) kouluista ruokailutauon pituus on 16–25 minuuttia ja 12 prosentilla alle vartin, vain 10–15 minuuttia.”
Vaikka laissa tai asetuksissa ei määritetä minuuttiaikaa ruokailulle, opetussuunnitelman mukaan kouluruokailu on osa koulun kasvatuksellista ja opetuksellista tehtävää ja sen tulee tukea oppilaita.
”Kun ruoka on oikeaan aikaan, lapsilla on nälkä ja tekee mieli syödä. Oikea-aikainen ateria on myös fysiologisen toiminnan, rutiinien ja lukujärjestyksen näkökulmasta toimiva – ei mikään logistinen suoritus vaan tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu osa koulupäivää”, Manninen toteaa.
”Viihtyisä ruokailuhetki lisää hyvinvointia koko kouluyhteisössä. Se on koko kouluyhteisön asia, joka henkii koulun ilmapiiriä. Jos ruokailu on stressaava, koko kouluyhteisö stressaantuu. Se on ahdistavaa etenkin lapsille, joilla on erityisen tuen tarve, ja silloin voi olla, että jätetään kokonaan tulematta ruokailuun.”
Mikään laki ei kuitenkaan määrää tekemään asioita hyvin ja oikein.
Entä purisiko taloudellinen kannustin?
Onnistumisista saa rahaa
Nykyisin kannustimena lasten edun mukaiseen ruokapalveluun käytetään rahaa. Jos koulu järjestää ruokailun inhimilliseen aikaan normaalin lounasajan puitteissa, se saa enemmän rahoitusta.
Välineenä käytetään Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen Hyte-kerrointa, jonka mukainen summa on vuoden 2023 alusta lähtien jaettu hyvinvointialueille asukasluvun mukaan.
Vain 13 prosenttia kouluista noudattaa kouluruokailusuositusta, Manninen toteaa.
”Hyte-kertoimen takia sitä kannattaisi noudattaa. Koulu saa 50 pistettä, jos ruokailu alkaa klo 10.45. Jos se alkaa myöhemmin, saa 100 pistettä. Kouluissa tarjotun ensimmäisen lounaan ajankohta on koko maata ajatellen punaisella.”
Positiivinen uutinen kouluruokailun saralta on se, että kuntien rahankäyttö on ainakin kokonaisuutena kasvanut parina edellisenä tilastovuotena. Vuonna 2022 ateriaan käytettiin kolme euroa, vuonna 2023 3,25 euroa ja vuonna 2024 jo 3,42 euroa per oppilas per päivä.
”Käytetty summa näyttää nousseen merkittävästi. Emme kuitenkaan näe tilastosta ruoka-aineiden osuutta, ja tiedossa on, että kaikki kulut logistiikasta palkkakustannuksiin ovat nousseet. Ei voi siis yksiselitteisesti sanoa, että satsaus olisi parantunut, mutta toiveeni on, että mitä enemmän resursseja käytetään, sitä paremmin oppilaat syövät tarjotun aterian”, Manninen toteaa.
Mutta toisaalta käytetty euromäärä ei suoraan kerro onnistumisesta.
”Ruokarytmin pitäisi olla kaikilla kunnossa. Osa reagoi siihen herkemmin, eikä kouluissa tajuta, että ärtymys ja väsymys voivat johtua huonosta ruokarytmistä. Levotonta oloa ei osata sanoittaa, mutta usein se johtuu riittämättömästä ravinnosta”, Manninen sanoo.
Hän vastustaa myös sitä, että kustannuksia käytetään onnistumisen mittarina.
”Minusta syömisasteen pitäisi olla mittari. Että päästäisiin joskus siihen, että kaikki syövät kokonaisen aterian, kuten se on suunniteltu. Pääruoka, salaatti, leipä – se on oikea ateria, jonka eteen kaikki työ tehdään, ja se on kallis systeemi, joka pitäisi hyödyntää täysillä”, Manninen vaatii.
Ideoita ravintolamaailmasta?
Sitten niitä kehitysehdotuksia. Marjaana Manninen heitti Avecin pyynnöstä muutaman ennakkoluulottoman ajatuksen tilanteen parantamiseksi. Ajatuksena oli esittää pohdintoja matalalla kynnyksellä, ilman suurempaa analysointia.
”Ravintolamaailmassa on paljon hienoja ideoita, joita voisi jalkauttaa kouluun. Festareilta tai junista poimisin liikkuvat pop up -vaunut – miksei voisi olla liikkuvia tarjoilupisteitä luokissa tai muissa tiloissa? Se vähentäisi ruuhkia”, hän visioi.
Samaa ajatusta jatkaa ”kabinettiruokailu”, ateriointi luokissa.
”Parhaimmillaan se antaisi mahdollisuuden vahvistaa ruokailuaikaista kasvatusta. Omassa luokassa syötäisiin kenties hitaammin ja hienommin kuin ruokalassa, ja opettajan rooli korostuisi.”
Vaikka kouluruokalaa kutsutaan nykyään yleisimmin ravintolaksi, ei se ihan sitä ole. Siellä ei tehdä tilauksia omien mielihalujen mukaan eikä siellä huomioida yksilöllisiä tarpeita kuin poikkeustapauksissa.
Manninen pohtii esimerkin avulla, voisiko ruokala kuitenkin olla vähän lähempänä ravintolaa.
”Lahdessa Kukkasen koulussa oppilaat saivat valita linjastolounaan, leipäaterian tai puurobaarin välillä joka päivä. Miksei tämä voisi yleistyä?”
Päijät-Hämeen Ateriapalvelujen kehityshankkeessa leipäateria osoittautui erittäin suosituksi vaihtoehdoksi.
”Jos aikainen ruokailu on pakko järjestää osalle oppilaista, sen pitää olla kevyempi ruoka, jonka toinen osa tarjoillaan myöhemmin. Puurobaari aamulla ja leipää iltapäivällä? Kahdessa osassa tarjottava ateria olisi mielekäs ja pitäisi verensokerin tasapainossa”, Manninen palaa jutun alussa mainittuun ongelmaan.
Hän toivoo moninaisuutta ruokatarjoamaan ja ratkaisuja laatikon ulkopuolelta. Miksei kouluruoka voisi olla osalle koulusta yhtenä päivänä street foodia, joka tarjoillaan ruokarekasta?
”Tykkään kovasti pop upeista. Mitä jos ruoka katettaisiin johonkin muualle kuin ruokalaan? Aina ei tarvitse mennä terveellisyys edellä, joskus voisi olla jotain eri tavalla houkuttelevaa, sillä kokonaisuus ratkaisee, kuten elämässä aina”, Manninen toteaa.
Häntä lämmittää kuitenkin myös ajatus siitä, että koulukeittiöissä palattaisiin pari askelta takaisinpäin lähemmäs ”oikeaa ruokaa”.
”Mitä jos keittiöissä käytettäisiin perusraaka-aineita ja harjoitettaisiin ihan perusruoanvalmistusta? Oikeaa suussa tuntuvaa ja maistuvaa ruokaa, jonka pureksimiseen tarvitaan aikaa. Ruuvia ei saa kiristää liikaa: ruokahalu menee, jos aina puhutaan rahasta.”
Kouluruoan syömättä jättämisestä syyllistetään usein oppilaita tai tarjottua ruokaa.
”Usein syytetään ruokaa, mutta kyllä syömiseen vaikuttavat muutkin asiat. Ihmiset reagoivat eri tavoin hälyiseen, kiireiseen tunnelmaan. Pidän tärkeänä, että ruokailu pysyy yhteisöllisenä ja pidetään kiinni kasvatuksellisista tavoitteista. Ne ovat moninaiset: terveys-, tapa- ja ruokakasvatus, samalla ylläpidetään ja parannetaan sosiaalisia taitoja ja harjoitetaan kestävää elämäntapaa, opitaan mitkä elementit tukevat hyvinvointia. Se liittyy arjen rutiineihin”, Manninen listaa.
Lue myös: Moni koululainen joutuu hotkimaan ruokansa – lounastauot jäävät liian lyhyiksi
Lue myös: Uusi näyttely kertoo kouluruoan historiasta ja merkityksestä Suomessa
